Nato, Venäjä ja suomalainen yhteishenki

Lappeenrannassa oli erinomainen mahdollisuus nähdä NATO - maiden lentokalustoa livenä. Taka-alalla USAF:n Stratotanker KC-135 [Boeing], oli ensimmäistä kertaa Suomessa. Etualalla hienon lentonäytöksen tehnyt Hollannin ilmavoimien General Dynamics F-16 Falcon hävittäjä - vastineena suomalaisilla on - myös amerikkalainen - tosin kaksimoottorinen, McDonnell Douglas F-17 Hornet; molemmat koneet ovat samalta aikakaudelta. Nato-koneet ovat tervetulleita lentonäytöksiin, muutoin niitä ei Suomen taivaalla tarvita.

[Ye-majuri Rainer Peltoniemi väitteli Natoon liittymisen vaikutuksista ja siihen liittyi näkökulmia niin Nato-hyödyistä kuin haitoista - yritetäänkö nyt sinänsä tasapuolisella väitöskirjalla kääntää kansalaisten katseita läntiseen eilisen päivän sotilasliittoon, miksi väitös oli juuri nyt?]

Suomen kansa ei kysellyt puolustusliittojen perään silloin kun käsky kävi rajoille puolustamaan isänmaata. Huolimatta kansalaissodasta 20-vuotta aiemmin, kansa oli yhtenä rintamana Stalinin haittatekijänä kuvittelemaansa Suomen valloitukseen.

Kansalaiset ottivat asiat omakseen - puolustivat maansa ja pitivät sen myös myöhemminkin yhden liittolaisen, Saksan osa-avulla, itsenäisenä. Neuvostoliiton generalissimus Josif Stalin antoi arvon suunnattomalle yhteishengelle ja jätti Suomen valloittamatta; tuli kiire Berliiniin ja Suomi olisi maksanut liikaa Puna-armeijalle. Suomi pysyi itsenäisenä, pysyi myös kylmät sodat, kuumat Kekkos-kaudet ja vieläpä noottikriisit ja armeijoiden yhteisharjoitusehdotustenkin yli.

Nykyinen Venäjä ymmärtää, että Suomi on vaikea vastus. Suomalainen luonne on sisukas, kun on kysymys oman maan puolustuksesta. Nythän meillä on vain yksi mahdollinen uhka, ikiaikainen Venäjä, joka meille myös itsenäisyyden antoi ja "vapautti" Ruotsin vallasta. Suomi sai ainutlaatuisen rajalla olon ominaisuuden, joka luo mahdollisuuksia olla Venäjä-asiantuntija.

Suomessa on juuri nyt sinnikäs vaikuttajajoukko, joka ajaa Suomea Natoon kuin köyttä vessanpyttyyn. Suomi EU:n täysjäsenenä saa sen turvallisuuden, mitä se tarvitsee. Sehän on nykyisin enempikin taloudellista turvaa ja vakautta. Sitoutumattomuus Natoon tuottaa erityisasemaa Venäjän kanssa, jo nyt Venäjä on Suomen suurin kauppakumppani. Kumarrus Natolle on pyllistys Venäjälle.

Venäjän todelliset johtajat tietävät, että Suomi ei ole helposti uhattavissa, saati sitten valloitettavissa. Mitä muuten Venäjä hyötyy Suomen valloituksesta, kun se ei sitä tehnyt syksyllä 1944:kään. Suomi on liittoutumattomana erinomainen kumppani Venäjälle. Huomenna Suomi voi olla erikoissuhteessa osaajana myös muuta EU:ta ajatellen, vallankin kun suurin osa EU:ta on Natossa. Mikäli Suomi on Natossa, olemme myös automaattisesti Venäjän atomiaseiden maalitaulu läheisyydestämme huolimatta.

Miksi ja millä todellisella argumentaatiolla eräät piirit ajavat Suomea Natoon, onko heille jäänyt menneisyyden muistot, epäluulot ja ylpeys länsimaalaisuudestaan levynä pyörimään tyhjään ajatusmaailmakoneistoon. Unohtuiko heiltä, että olemme eläneet idän ja lännen etuvartiona vuosisadat. Unohtuiko heiltä, että Suomi on arvostettu korkealle omastakin kyvystään huolehtia jopa miltei yksin itsestään. Suomi ei tarvitse Natoa, Suomen kansa ei sitä liittoa halua. Suomi on luotu vaikeina aikoina itää haistelevaksi länsimieliseksi maaksi, joka osaa elää rajalla luoden menestystä taloudessa niin idästä kuin lännestä.

Venäjä tulee jäämään enemmän yksin Euroopassa, toisaalla Venäjä saa kumppanikseen idästä Kiinan ja Intian - nämä ovat huomisen menestyjät. Tämä vuosisata on idän vuosisata. Venäjä maapallon raaka-aineaittana, Kiina maapallon liukuhihnana ja Intia maapallon ohjelmisto-osaamisen tulevana keskuksena muodostavat ylivoimaisen koalition, jossa Suomen Venäjän asiantuntijana on hyvä olla puolueettomuussuhteessa. Erityisasemastaan huolimatta Suomi on osa EU:ta, joka on riippuvainen - tahtoi tai ei - vähintään seuraavat 10-15 vuotta Venäjän energista ja markkinoista omille tuotteilleen.

Paras puolustus Venäjän karhun syleilyyn on kauppa tämän kanssa. Kaupankäyntiin taas Venäjällä kuuluu kulttuurin ja historian tuntemus, arvostus kumppaniaan kohtaan ja rehti meininki. Voisimme lisäksi opiskella Venäjän kieltä ja löytää kaupallisia kohteita myös kolmansista maista - näillä eväillä veli-venäläinen ei ehdi pohtia kovin sotaisasti meidän suuntaan, kun kaupallisilta kiireiltään eivät siihen ehdi. Lisäksi meitä odottaa bonuksena Karjala liittoutumattomuudestamme. Nato-Suomena voimme lopullisesti heittää hyvästit Karjalan palautukselle.

Suomen kansa sanoo seuraavan kerran sanansa eduskuntavaaleissa. On mielenkiintoista nähdä, mitä Nato-kortteja ehdokkaat väläyttelevät, ja onko jokereita takataskuissa. Suurin jokeri tai monille mustapekka on kuitenkin äänestäjillä. Äänestäjät ovat vain kerran neljässä vuodessa kuninkaita - nyt jos milloinkaan kannattaa antaa äänensä kuulua. Äänestänyt henkilö voi ottaa reippaasti kantaa, mutta jos ei ole omaa mielipidettään edes vaaleissa antanut, niin on vaikeaa myöhemmin arvioidakaan. Menipä tuo äänestys miten tahansa, niin tuo Suomen ja Venäjän raja ei siitä mihinkään lähde, oli Nato tai ei.

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com

KESKUSTELU ------- TIEDE

Nettilinkki [Natovaikutuksesta väitöskirja, ye-majuri Rainer Peltoniemi]:
-- http://www.tkk.fi/nyt/vaitoksia/vaitostiedotteet_2007/Peltoniemi_Rainer.pdf --

Kuva:
B0002132.JPG. 2. heinäkuuta 2005, klo 16:04. Copyright by Ilkka Luoma 2005. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.
Linkki kuvaan: -- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/372125642/ --

Lisää kuvia Lappeenrannan Kansainvälisestä Ilmailunäytöksestä 2005 -- LINKKI --

Kuvateksti:
Lappeenrannassa oli erinomainen mahdollisuus nähdä NATO - maiden lentokalustoa livenä. Taka-alalla USAF:n Stratotanker KC-135 [Boeing], oli ensimmäistä kertaa Suomessa. Etualalla hienon lentonäytöksen tehnyt Hollannin ilmavoimien General Dynamics F-16 Falcon hävittäjä - vastineena suomalaisilla on - myös amerikkalainen - tosin kaksimoottorinen, McDonnell Douglas F-17 Hornet; molemmat koneet ovat samalta aikakaudelta. Nato-koneet ovat tervetulleita lentonäytöksiin, muutoin niitä ei Suomen taivaalla tarvita.

Automaatio ajaa meidät palvelemaan toinen toisiamme

Suomalainen rakennustyömaa on hiljainen miehitykseltään ja siellä on vähän valopilkkuja huomiselle - paitsi, että rakentajista on pula. Systeemit ovat automatisoidut ja alihankkijoiden määrä kasvaa vuosi vuodelta. Suomessa työvoima on "kallista" - henkilösivukulut siirtyvät henkilöstön vuokrausyhtiöille ja työsuhteista ei pääyhtiö enää niiltä osin huolta kanna. Suomessa matalaenergiarakentaminen voisi olla alku uudelle menestystarinalle, josta voisi syntyä myös uusi vientituote. Automaatio vie perinteellisesti työpaikkoja ja tilalle saadaan palveluita toinen toisillemme. Missä menevät automaation rajat?

[markkinatalouden kehote on tuottaa riittävä voitto jaettavaksi omistajille ja tuotto tehdä investointeja sinne, missä on edullisin tuotantoympäristö sekä suurin kysyntä]

Suomi oli luokkayhteiskunta vielä 1960-luvulla. Silloin meillä oli rehellisesti duunari ja tirehtööri kuin työmies ja johtaja. Työsuhteet olivat pitkiä ja hommia riitti - työttömyys oli pientä, noin 3-5% luokkaa, tai oikeastaan työttömyys oli outo ilmiö. 1960-luvulla vielä vaneri ja sahatavara tehtiin Suomessa ja laivattiin vientiin. Oli tehokasta tuottaa voittoja devalvaatioiden turvaamassa talousympäristössä. Korot olivat vakaat ja patruunat halusivat tehtaiden olevan lähellä omia kartanoitaan.

Nyt tuotanto karkaa mm. korkeiden palkkakustannuksiemme vuoksi kehittyviin maihin tehden hiljalleen sitä, mihin kehitysapu ei koskaan kyennyt. Länsimaalainen investointi ja työtilanteiden luonti mm. Kiinassa hiljakseen nostaa heidän palkkatasoa ja ostovoimaa.

Suomesta siirtyy entistä enemmän lähivuosina sarjatuotantotyöpaikkoja Kiinaan, Intiaan ja muihin edullisten palkkatasojen maihin. Seuraavassa aallossa lähtee myös suunnittelutyötä, mm. Kiina puskee markkinoille joka vuosi noin 340.000 insinööriä, eikä ole luultavaa, että me olisimme heitä paljoakaan "parempia".

Meidän on sopeuduttava, sillä valitsimme itse linjamme palkka- ja kustannuskehityksessä - me olemme automatisoimassa itseämme ulos käden työstä, tai oikeastaan automatisoimme itseämme palvelemaan toinen toistamme. Kaikki eivät voi olla myöskään matkailuelinkeinossa, joka on meille Suomessa huomisen työ- ja tehtäväalue. Suomi on huomisen matkailumaa, systemaattista suunnittelua ei ole vielä edes aloitettu.

Nokia teki ensimmäisen kauppansa Kiinaan nykymuodossaan 22 vuotta sitten - kaupan arvo oli "vaatimattomat" n. 500.000 USD. Välissä oli Nokian oma kriisi, palkkarahoja mauruttiin mm. Lontoosta, koska suomalaiset pankit eivät antaneet. Nyt Nokia ei tarvitse suomalaisia pankkeja, siis niitä vähiä. Nokia on yksi Kiinassa olevien ulkomaalaisten yhtiöiden helmiä, tuottaen todennäköisesti Nokialle sen suurimmat voitot. Nokia kasvoi mittoihinsa paljolti myös Kiinan ansiosta.

Suomi on kallis maa ja meillä on "kallista asua ja toimia". Me olemme itse asiamme tähän tilaan järjestäneet. Loimme yhden maailman parhaista sosiaaliturvista, niin hyvän, että meillä ei tarvitse tehdä työtä. Olemme individualismissamme niin kollektiivisia, että keräämme rahat toistemme hoivaamiseen. Loimme hyvinvoinnin kansalaisyhteiskunnan, jota nyt ei ole siellä, mihin liukuhihnamme katoavat.

Seuraavaksi alamme automatisoimaan lisää, että työtehokkuutemme olisi kilpailutilanteen mukainen - siis meidän on tuotettava entistä enemmän vähemmillä ihmistyötunneilla. Automatisointiin menevät kohta myös palveluammatit - alamme palvelemaan itse itseämme esim. internetissä. Löydämme kohta sieltä automaattisesti myös virtuaalisen toisintominämme seurustelukumppaniksemme. Automaatio on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Jos haluaa torpedoida omat kaupalliset pyrkimykset Kiinassa, niin silloin markkinoi automaatiota, systeemejä ja prosesseja, joissa ei työntekijöitä tarvita, tai jos tarvitaan niin ainakin 70% voidaan poistaa nykyisestä toimintamallista. Tällä toimenpiteellä saa kiinalaiset viranomaiset tylyiksi, sillä heillä on yksi yhteinen päämäärä ja se on työllisyyden turvaaminen. Kiina ei halua enää yhtään työtöntä entisten piilotyöttömien joukkoon. Kiinassa ei ole mekanismeja, joissa toimeentulo ilman työtä onnistuisi, vain sukulaiset ja perhe on se voima, mikä meillä taas sälyttyi yhteiskunnalle.

Suomessa me maksoimme itsellemme huomisen kilpailukyvyn heikkenemisen ostaessamme kustannuksillamme tulevaisuuden turvaa. Kiinassa tulevaisuuden turva on työ, työ ja sitten työ - suosituimmillaan itsenäinen yrittäjyys, perhekeskeisyys ja sukulaisten suosiminen yhteenkuuluvuuden nimissä. Turva on siellä perheessä, suvussa ja keskushallinnossa, jonne voi kiukutella aluehallinnon mielivaltaisuuksista. Kiinassa työ on valtion suojeluksessa ja nyt uuden aikakauden saatossa kisa menestykseen on avattu kaikille, lopusta huolehtii talouden ja yrittämisen evoluutio.

Suomi kuten muut kehittyneet länsitaloudet ovat automatisoineet tulevaisuutensa paitsioon idän huiman kehitysvauhdin varjoon. Tämä vuosisata on idän vuosisata. Ensi vuonna Kiina on kolmantena meille perinteellisillä talousluvuilla. Saksa jää taakse, seuraavaksi taipuu Japani ja lopulta 15 vuoden kuluttua USA - tuonne saakka ja edemmäksikin Kiina on suunnitelmansa ulottanut. Kiina on täydessä vauhdissa oleva talouskone, jonka loputon työvoima kurinalaisena, keskimäärin innostuneena ja yritteliäänä murskaa kaikki ennätykset. Talouden napaisuus vaihtuu kolmessa vuosikymmenessä.

EU on Kiinalle huomenna yhä tärkeämpi kauppakumppani siitä yksinkertaisesta syystä, että olemme väkilukuna suurempi markkina kuin USA. Viime kädessä kehitysjuoksussa väkimäärä ratkaisee. Suuresta määrästä saa aina hitaasti, mutta varmasti enemmän menestyjiä, osaamista, keksintöjä kuin innovaatioita. Seuraavat olympialaiset saattaa tuoda yllättävän mitalisateen isäntämaahansa.

Suomi on tänään automatisoinut itsensä palvelemaan muita ja itseään. Meidän elintaso on onneksi siksi korkea, että meille on helpompi ajaa elintason laskua normaalein mittarein. Voimme pudottaa sisälämpötilaa, voimme vähentää turhia ajokilometrejä, voimme jättää helposti joka toisen ulkomaan matkan pois ja ruokaa voimme syödä huomattavasti vähemmän, josta kiitoksena saamme terveemmän elämän.

Automaatio oli hyvä renki aikansa, kunnes se toi meille hetkellisesti markkinavoimaa kotimaisena toimintana ja vientinä. Meille ei riitä nykyelintason säilyttämiseksi pelkkä kotimainen kysyntä, vaan öljy, kaasu, monet raaka-aineet ja kestokulutustavarat täytyy tuoda ulkoa ja ne voidaan maksaa vain viennillä. Toinen vaihtoehto on tyytyä kotimaiseen. Voimme ostaa kalliimmasta hinnastakin huolimatta kotimaista. Ostetaan vaikka vähemmän, mutta mitä enemmän ostamme sen enemmän jää työtehtäviä kotiin.

Yhtälö työpaikkojen ratkaisuksi on helppo: teemme pienemmillä kustannuksilla vähemmän, mutta kestävämpää ja pidempi-ikäistä, kulutamme vastaavasti myös vähemmän ja ostamme omia tuotteita tehden kaiken työmme mahdollisimman paljon itse. Teemme itsestämme vähemmän riippuvaisia muista, ja mitä teemme, teemme sen niin hyvin, että tuotteemme halutaan niiden laadun vuoksi. Miksiköhän sveitsiläiset pärjäävät edelleen huipputuotteillaan?

Paras keino saada työtä on työn kunnioitus sen työnkuvauksesta riippumatta ja siihen sisältyy vastuun otto tehtävistä ja panoksensa anto hiukan enemmän kuin sitä odotetaan; tuolla ylimäärällä me pärjäämme, koska se on se suurin erote muihin nähden. Tuon lääkkeen oppiminen ei ole helppoa, sillä meidän tulee purkaa hiukan näitä pinttyneitä tapojamme, jossa työnantajaa pidetään riistäjänä ja työntekijää tilikirjan kulueränä. Missä on suomalainen taisteluhenki, jolla maamme itsenäisyys pelastettiin lähes ylitsepääsemättömissä oloissa 1939, 1940 ja 1944.

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com

KESKUSTELU -------- TIEDE

Kuva:
CANON IXUS 850 002.jpg. 31.tammikuuta 2007. Copyright by Ilkka Luoma 2007. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.

Kuvalinkki:
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/375540496/

Kuvateksti:
Suomalainen rakennustyömaa on hiljainen miehitykseltään ja siellä on vähän valopilkkuja huomiselle - paitsi, että rakentajista on pula. Systeemit ovat automatisoidut ja alihankkijoiden määrä kasvaa vuosi vuodelta. Suomessa työvoima on "kallista" - henkilösivukulut siirtyvät henkilöstön vuokrausyhtiöille ja työsuhteista ei pääyhtiö enää niiltä osin huolta kanna. Suomessa matalaenergiarakentaminen voisi olla alku uudelle menestystarinalle, josta voisi syntyä myös uusi vientituote. Automaatio vie perinteellisesti työpaikkoja ja tilalle saadaan palveluita toinen toisillemme. Missä menevät automaation rajat?

Helsinki peukaloimassa jälkeänsä Sipoon rajakorpeen

Hannes Manninen [Kesk.] toimittajien ristitulessa jälkeen ojennetun kansalaisadressin, johon sipoolaiset masinoivat yli 10.000 nimeä "alta aikayksikön". Manninen edustaa vanhakantaista poliittista historiaa sisällyksettömällä puhetyylillä ja pyörittelyllä, jossa säästetään kaikkia antamatta mitään. Sipoo kysymys onkin laajentunut nyttemmin siten, että valtiovallan mahdollista päätöstä ollaan siirtämässä vaalien (2007) jälkeen - mikä onkin oikea ratkaisu. Meneillään on myöskin nettikeräys Sipoon puolustajille osoitteessa: -- http://www.adressit.com/sipoo_ei -- Keskustelu aiheesta jatkuu...

[puhutaan, että entisen Neuvostoliiton edesmennyt diktaattori Josif Stalinin peukalonjälki aiheutti rajaan pienen kyhmyn 1) Parikkalan kohdalla...]

Uutisointi on muuttanut selkeästi muotoaan Sipoo-Helsinki rajakiistassa. Tässä yksipuolisessa kiistassa vain Helsingin kaupungin johto haluaa muutoksia. Pääministeri Vanhanen on malttamaton ja tiivistää päätöstä jo toimitusministeriölle. On kuitenkin selvää, että yksikään puolue ei halua asiaa käsiteltävän ennen vaaleja.

Rajansiirto yksipuolisena tavoitteena olisi vaarallinen ennakkotapaus. Keskustankin olisi syytä huomioida helsinkiläisten penseys [haastattelututkimus 12-2006] Sipoon valloitusretkeen. Ei ole edes varteenotettavia ennusteita tai tutkimuksia, että juuri tuolta alueelta tarvitaan lisää kaavoitusmaata 10-30 vuoden periodilla lisääntyvälle pääkaupunkiväestölle. Lisääntyykö väki pitkällä tähtäyksellä, vai alkaako muuttoliike maakuntiin?

Keskustalla on Sipoossa kolme kunnanvaltuutettua, demareilla niitä on kuusi ja Kokoomus miehittää kymmentä tuolia valtuustosalissa. Miksi Vanhasella on kiire, arveleeko hän saavansa puolueellensa ääniä kosiskelemalla helsinkiläisiä ilmaisemalla kaveruutta ainoan suuren kaupunkimme kanssa.

Helsingin paras ratkaisu "tilaongelmiinsa" on liitto Vantaan kanssa. Sipoosta voidaan sen sijaan suunnitella Suomen ensimmäinen moderni ekokunta malliksi huomisen asumisviihtyvyydestä huomioiden ekologiset ja ympäristölliset pehmyt- ja kierrätysarvot niin ihmisille kuin luonnolle .. [Kiinaan ollaan suunnittelemassa suomalaisten toimesta modernia ekokaupunkia prototyypiksi ja esimerkiksi koko laajalle valtiolle].

Ruotsinkielisten välitysasimiehen raporttiliitteiden "puute ja vaillinaisuus" olivat sopiva tekninen keino siirtää käsittelyä vaalien jälkeen, sillä näin merkittävässä asiassa ei ole syytä väheksyen antaa oleellista päätöstä toimitusministeriölle. Uusi eduskunta voi sitä paitsi olla aivan eri näköinen kuin nykyinen - kansalaiset saattavat tehdä yllättäviä valintoja. Vain joka neljäs vuosi poliitikot muistavat ketkä heidät valitsevat.

Merkille pantavaa on myös se, että Helsingin Sanomat otti yllättäen ja pyytämättä pääkirjoituksiinsa isällisen pohdinnan hätäilyn ajattelemattomuudesta. HS halusi viestittää muinoisena "presidentin tekijänä", että kohkaamiset sikseen ja huolellinen pohdinta päälle. Suomi kuitenkin tarvitsee arvoisensa pääkaupungin ja se syntyy Helsinki-Vantaa liitoksena.

Sipoo on arvokas maaseutumiljöö, joka mieluumminkin edustaa huomisen lasten tasapainoista kasvuympäristöä runsaine luontoarvoineen. Sipoo voi ehkä tarvita myöhemmin julkisen liikenteen kehittämistä ekologisin perustein, mutta Sipoo ei tarvitse Helsingin kaavoitusteholukuja. Sipoo ei tarvitse kerrostaloja, korkeintaan pienversioina ja matalaenergiaratkaisuina. Sipoo voisi olla oikeasti Suomen ensimmäinen huomisen ekoalue modernina versiona huolehtien luonto- ja ihmisarvoista. Perinteellinen kaupungistuminen on jo näyttänyt puolensa ja kukaan ei huomenna halua ruuhkia, melua, saasteita ja hermostunutta ihmisvilinää.

Päättäjät eduskunnassa voivat nyt täysillä keskittyä vaaleihin ja kansalaisten tarpeisiin, ei ole mitään syytä hätiköidä operaatiossa, jossa 80% sipoolaisista pitää suunnitelmaa miltei ryöstönä. Pienen ei ole syytä taipua. Taistelutahtoa lisättäköön - asia on nousemassa koko valtakunnan asiaksi ja tästä on kehittymässä näytelmä, jota seurataan nimen omaan kansalaisten tasolta. Suuri osa suomalaisista asuu Sipoon kaltaisilla alueilla, joissa viihtyvyysarvot ovat jo valmiiksi tasapainoisemmat kuin oravanpyörällisissä katukuilukaupungeissa.

Mikäli koet haluavasi auttaa sipoolaisia taistelussa omasta oikeudestaan omanlaiseen elämäntapaan ja -tyyliin, anna nimesi kansalaisadressiin:

http://www.adressit.com/sipoo_ei , siellä on jo 6.000 nimeä vastustamassa Helsingin pyytämätönta valloitussuunnitelmaa, joka ei tullut yllätyksenä.

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com

KESKUSTELU ----- TIEDE

(Tällä kirjoituksella on poikkeuksellinen jakelu - se on lähetetty 1.000:lle yksityishenkilölle ja 100:aan sanomalehteen - rekisteri: Ilkka Luoman yksityisosoiterekisteri - lisätiedot: ilkka.luoma@sino.fi )

1)
Satelliittikuva Parikkalan "Stalinin sormenjäljen kohdalta" -- http://www.verbix.com/maps/showpoint.asp?lat=61.57966379&lon=29.50036929&zoom=11&title=Parikkala&height=500

Kuva:
DSC_5832.JPG. 27. syyskuuta 2006, klo 14:46. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa linkin alta saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.

Linkki Flickr ´iin: -- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/370599705/


Kuvateksti:
Hannes Manninen [Kesk.] toimittajien ristitulessa jälkeen ojennetun kansalaisadressin, johon sipoolaiset masinoivat yli 10.000 nimeä "alta aikayksikön". Manninen edustaa vanhakantaista poliittista historiaa sisällyksettömällä puhetyylillä ja pyörittelyllä, jossa säästetään kaikkia antamatta mitään. Sipoo kysymys onkin laajentunut nyttemmin siten, että valtiovallan mahdollista päätöstä ollaan siirtämässä vaalien (2007) jälkeen - mikä onkin oikea ratkaisu. Meneillään on myöskin nettikeräys Sipoon puolustajille osoitteessa: -- http://www.adressit.com/sipoo_ei -- Keskustelu aiheesta jatkuu...

Päästöoikeuksista viherkasvun hoito- ja istutusvelvoitteisiin

Suomalainen metsäkonserni esitteli Lohjalla viljeltyä hybridihaavan 3) koealuetta kaupunkilaismetsänomistajille. Takana näkyvät hybridihaavat kuulemma soveltuvat hyvin metsäteollisuuden tarpeisiin. Kuinka tämän tyyppinen viherhoito "viljelee" kaltaisemme mukaisen kulutuksemme "viheraukkoa" muulle luonnolle, jää nähtäväksi. Ihmisen on korvattava eliöstölle aiheuttamansa kasvuvajeet monipuolisilla velvoiteistuksilla ja -hoidoilla, turvaten näin osaltansa kasvuston monimuotoisuutta, biodiversiteettiä 4) .

[...ilmastokeskustelu on nostanut uuden ymmärryksen aallon Kioton sopimuksen 1) välttämättömyydestä, sekä sen määräyksien tiukentamisista; nyt maapallon suurin kuluttaja, USA:kin on herännyt velvollisuuksiin - autot ja pihagrillit eivät voi kasvaa enää suuremmiksi...]

EU koettaa innostaa niin omiaan, kuin muitakin, suurempiin päästöleikkauksiin. Lopulta on huomattu kuluttamisemme ja elämäntapamme suora syy-yhteys mm. ilmastokysymyksiin ja elinympäristön tuhoutumiseen. Me yksinkertaisesti kulutamme enemmän, mitä muu eliöstö kykenee tuottamaan.

Keskustelua päästöoikeuksien kaupasta pitäisi siirtää myös viherkasvuston edellytysten lisäämisvelvollisuuksiin. Jokaisella meillä on ekologinen jalanjälkemme [Suomessa yksi maailman suurimpia]2). Jokaisella meistä on yksilöllinen tapa kuluttaa, vaihteluvälin [elintasoerot] kasvaessa huimasti kaikkialla maailmassa. Jokaisella meistä on myös kasvunedellytysten lähtökohtien huolehtimisvelvoite. Meistä jokainen tarvitsee tietyn määrää viherkasvua ylläpitääksemme edes välttämättömiä elintoimintoja.

Jokainen ihminen on velvoitettu huolehtimaan kulutuksensa mukainen viherkasvun hoito- ja kasvatusvelvollisuus - näin ikään kuin huolehdimme itse kustannuksillamme sen, mitä kulutamme.

Länsimaalainen kulutustapamme edellyttää muulta luonnolta "melkoista metsää" kaikkinensa, jotta kykyilymme huomionansaintana, elämän välttämättömyyksinä kuin kulutuksen kerskana on luonnolle takaisin maksettu. Maapallo on tunnetusti [auringon energiaa lukuunottamatta] 99,9%:sti suljettu systeemi.

Kulutus on liiketaloudellinen oppi; mitä enemmän kulutat, sen enemmän pitää olla tuotannontekijöitä. Mitä enemmän tuotannontekijöitä, sitä enemmän voittoja ja työtehtäviä. Materiaalinen kulutus syö raaka--ainevaroja ja suhteeton syöminen lisää kansansairauksia, yhteiskuntaongelmia ja eriarvoisuutta johtuen suurista eroavaisuuksista ahneudessa, voiton tavoittelussa ja näyttämisen mentaliteetissa. Kulutus lisää lämpöä niin fyysisesti kuin "henkisesti".

Me syömme enemmän kuin jaksamme kuluttaa. Se näkyy vyötäröllä, se näkyy terveydenhoidossa ja se näkyy kuolintilastoissa. Me tankkaamme enemmän kuin osallemme on säädetty. Esimerkkinä käy kaikille tutut ruotsinlaivojen seisovat pöydät. Tarjoilijat rahtaavat jättämiämme puolilautasellisia roskiin niin paljon, että noilla ruokamäärillä, mitä silmillä nälkää nähden mätämme lautasillemme, voisi kehitysmaan ihmisiä tulla toimeen kaksinkertainen määrä, mitä yhdessä ruotsinlaivan kattauksessa on syöjiä! Niin paljon me - välittämättä tavoistamme - mätämme ruokaa roskiin. Hinta kun on sama - oli lautanen puolillaan tai täpötäysi.

Kulutusjuhlamme on ylittänyt luonnon kasvuvarat. Joka vuosi syyskuun lopun jälkeen syömme jo seuraavien vuosien oletettua viherkasvua ja varantoja; näin me elämme velaksi koko muulle luonnolle. Tapamme eivät synkronoi muuta luontoa, josta kuitenkin olemme vain yksi -oikeastaan pienen pieni - osa, säädellen kohtuuttomasti sellaista, mikä ei meille kuulu.

Maapallo on yhteinen - yksi evoluutiohaaran oksake ei voi määrittää asemaansa jumallisen syntyperämme oikeutusselostuksella, koska jumalansa on myös muulla luonnolla - sille on keksitty hyviä nimiäkin - harmonia, välittäminen sekä kohtuus ja niukkuus.

Päästöoikeuksista puhuminen pitää lopettaa, se korvataan viherkasvun järjestämis- ja hoitoedellytyksellä per kuluttava henkilö - käyttönsä mukaisesti. Päästöoikeuksien myynti ei ole oikeutta siirtää ongelmia, vaan velvollisuutta huolehtia niiden vaikutukset minimiin. Suuri kulutus, suuri viherkasvun hoitovelvollisuus sekä suuri kulutus, suuri kulutusvero.

Lopullinen periaate on elämisen kulutustase - sen hoidamme, minkä syömme. Emme voi syödä toisen varantoja. Syömme ja kulutamme vain tarpeemme mukaisesti korvaten jättämämme ekoaukon vihervelvollisuushoidolla - teemme kulutusveroilla takaisinmaksun luonnolle, mahdollistaen jälkikasvullemme suvunjatkantaedellytykset ratkomaan ne ongelmat, jotka meiltä heille jäävät.

1)
kts. linkki: -- http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=161800&lan=fi

2)
kts. linkki: -- http://www.edu.fi/teemat/KEKE/kulutus/valinta.html

Ilkka Luoma

http://ilkka.luoma@blogspot.com

Kuva:
B0000931.JPG. 27. syyskuuta 2005, klo 13:41. Copyright by Ilkka Luoma. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä. Linkki: -- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/364502164/ --.


3)
kts. linkki: -- http://www.metla.fi/asiakaslehti/2003/2003-4/2003-4-hynynen.pdf

4)
kts. linkki: -- http://www.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/keke/keke4/biodiver.html

Eduskuntavaalit yltäkylläisyyden ja ahdingon välimaastossa

Onko suomalainen yhteenkuuluvuudenhenki katoamassa? Sisukas Suomen kansa on ratkonut erimielisyydet saunassa - se on ollut puhdistautumisen riitti, kaikkinensa. Nytkö tuo yhteenkuuluvuus on vain muisto, kuin rikkoutunut saunanseinä muistuttamassa hengestä, jolla luotiin aiemmin ratkaisuja ongelmiin. Kuvassa purettu saunan seinä muistuttaa eilisestä - tälle alueelle nousee Suomen suurin satama ja vanha oli purettaman uuden kulutuksen tieltä. Vuosaaren satama Helsingissä tulee ottamaan vastaan tuhansia kontteja kulutustavaraa kaukomailta tyydyttämään ostamisen nälkäämme.

Kysyttäessä pääministeriltä kuinka menee, saamme vastauksen oppikirjoihin tallennettavalla tavalla - hyvin menee. Kysyttäessä yksinasuvilta "ajopuilta" 1), yksinhuoltajilta, pätkätyöläisiltä, ilmaista sekä "pakollista" ylityötä tekeviltä ja vieläpä piilotyöttömiltä - vastaus on sieltäkin selvä: huonosti menee. Ongelma on siinä, että pääministeri on tavallansa oikeassa ja myös nämä yhteiskunnan hiljaisetkin ovat oikeassa.

Suomi on yritysmaailman kansainvälistymisbuumissa tuottanut historiallisen suuren vientiylijäämän viimeisten kymmenen vuoden aikana. Pääministeriltä voisi kysyä ohjeellisesti mihin nuo ylijäämät ovat menneet ja mikä sai aikaiseksi tuon kehityksen. Työpaikkojakin on luotu lisää, pääministeri jatkaa. Millaisia nuo uudet työpaikat ovat, ovatko ne neljä tuntia per päivä tai kolme kuukautta kerrallaan työsuhteita. Kuinka paljon uusista työpaikoista on yhteiskunnan rahoilla tuettuja suojatyöpaikkoja?

Suurin positiivinen muutos on asenneilmastossa; nyt - ilman hallituksen ja pääministerin vaikutusta - kädentaitoiset työt ovat nousseet arvoon ja arvostukseen. Nyt ovat säntillinen laattamies, ammattirappari, huolellinen automekaanikko, vastuullinen terveystyöläinen kuin asiansa osaava sähkömies/ -nainen yhteiskunnan osallisia tasa-arvoisempina kuin koskaan.

Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla humanisteja, pikkuinsinöörejä [mihin katosivat ne oikeat opistoinsinöörit], valtiotieteilijöitä tai tradenomeja. Työnteon arvostukset ovat muutoksessa - järkevä, motivoiva, kannusteellinen ja tiimihenkinen työ on arvossansa, eikä niinkään väliä onko rintalapussa maalari tai lääkäri. Tärkeämpää on johtajan huolehtiva vastuu alaisistaan sekä tekijän osaamisvastuu tavoitteen saavuttamisesta.

Suomessa, nyt ennen eduskuntavaaleja, on enemmän yksinäisiä, piiloalkoholisoituneita, ylipainoisia, uupuneita, huomista hiljaa pelkääviä, enemmän velkaantuneita ja tietämättömiä huomisen tekemisestään kuin koskaan. Mutta hyvin menee; on työvoimapula 300.000 piilo - ja normaalityöttömän joukossa. Edelleen hyvin menee, vaikka on kiireempi kuin koskaan - monet vanhemmat ovat vähemmän jälkikasvunsa kanssa kuin milloinkaan ennen.

Onko kansakunta nimelta Suomi menettämässä identiteettiään, yhteenkuuluvuuttaan ja toisesta huolehtimistaan, kun arvosanoina ovat pelkästään kasvu, raha, suuremman tavoittelu ja ikuinen runsaudesta niukkuuden jako vähempi osaisille, jotka kansantalouden lakien mukaan joukkovoimana ovat osaltansa luoneet sen yltäkylläisyyden osalle - idealla kulutuksen puroista voittojen virrat muodostuvat harvojen taskuun.

Onko yhteiskunnan hyvinvointimalli otettu suoraan The Economist lehden kansikäppyröistä, joilla osoitetaan spekulaatiorahan merkityksen kasvua. Onko yhä vauraammaksi kasvava ylin kvartaali ihmisyhteisöstämme ihannoimassa toisen työn onnistumisen huomista arvioimista - sijoittelemalla nettimaailmassa yhä kiihkeämpään tahtiin spekulaatiorahoja sijoittajien oravanpyöräkoneistoon - nousemassa ahneuden perikuvaksi.

Pääministeri on tänään suositumpi kuin koskaan, koska parempaakaan ei löydy juuri tähän tilanteeseen. Vertaus johonkin on aina projisoitumista muihin tarjokkaisiin. Suomessa ei ole nyt kuin väliajan tarjokkaita yhteiskunnan päätöskoneiston huipulle. Elämme vedenjakajalla, konkreettisesti ja kuvainnollisesti.

Elämme juuri nyt siinä ratkaisevassa päätösilmapiirissa, jossa muutos on tehtävä. Paino maallisen hyvän, kulutuksen ihannoinnin ja kvartaalilukujen sijasta on kohdistettava ympäristöön, henkiseen hyvinvointiin ja vastuuseen yhteenkuuluvuudesta. Painotus on käännettävä uteliaisuuteen, oppimisen haluun ja ratkaisukykyyn - nyt päätavoitteena olevan ostovoiman lisäämisen sijasta.

Eduskuntavaaleissa kansakunta valitsee huomisen tekijät, sillä seuraavien neljän vuoden aikana on tehtävä riuskoja päätöksiä ja näistä päätöksistä ei moni äänestäjä pidä [ennuste: riuskoja päätöksiä ei tehdä].

Päättävän poliitikon vastuu on kokonaisuus ja ymmärrys huomisesta, ei tarve päästä seuraavalle vaalikaudelle. On itseasiassa nyt jo yhdentekevää, mistä viime kädessä mm. ilmastonmuutos on seurausta [ihmisestä vai luonnon omista hidasmuuttujista - vai molemmista], - on oleellisempaa ymmärtää, mitä teemme seuraavaksi.

Verotus on muutettava täysremontilla kulutuksen verottamiseksi. Oppimiskyvyn voimat on suunnattava ongelmaratkaisujen voimaksi. Kyky nähdä kanssaihmiset arvokkaiksi yhteistoimintavaroiksi luoden yhteenkuuluvuutta ja osallistumisen riemua - on kykynä muutettava teoiksi, joilla nämä lähinnä kulutukseen tapahtuvat muutokset hetkellisine epämukavuuksineen on kohdistettava.

Kansakunta on niin elinvoimainen, mitä se keskinäisyydessään yhteenkuuluvana voi esiintyä ja oikeasti toimia. Yhteinen henki ja luottamus johtokoneistoon ovat takeita muutoksien läpimenolle. Tänään kansalaiset -äänestäjät - eivät usko puoluepolitiikkaan. Ihmiset eroavat puolueista, he ovat monissa asioissa vastaan päättäjiä; Nato [osaksi], maahanmuuttajat, armeijan varustaminen, Helsingissä Sipoo - kaikissa näissä äänestäjillä on osin erilainen mielipide kuin päättäjillä. Toisaalta moni äänestäjä ei halua niitä muutoksia, jotka harvat poliitikot jo nyt ymmärtävät välttämättömiksi ja uskaltavat ne myös sanoa. Sanonnassa "tyyntä myrskyn edellä" voi olla vinha perä.

Tulevat eduskuntavaalit ovat vastuullisuuden vaalit, joissa asiat sanotaan niin kuin ne ovat. Ei tarvitse paapoa äänestäjää lupaamalla kymmenen hyvää ja kymmenen kaunista; nyt riittää, että ehdokas on rehellinen oma itsensä, sanoo vaikeatkin asiat suoraan ja haastaa kansalaiset keskusteluun huomisesta, jossa tehtävät ratkaisut eivät kaikkia miellytä.

Suomen kansa oli talvella 1939-1940 yhtenäisempi kuin koskaan, ja nuo asiat eivät olleet miellyttäviä - tuolla kuuluisalla talvisodan hengellä Suomi otti ja voitti siihen saakka historian suurimmat vaikeudet. Nyt meillä ei ole vastassa jokin maa, vaan omat tuotoksemme ylikulutuksesta johtuneina.

Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.blogspot.com

KESKUSTELU ---------------------- TIEDE

1)
LAINAUS [ kts. blog - http://zitting.name/jukka/20041017Ajopuuteoria.html
Tie vain jatkuu jatkumistaanovelta mistä sen alkavan näin.Nyt se on kaukana edessä päin,jos voin, sitä joudun seuraamaan.Jaloin innokkain vaeltaenkunnes se tien suuremman kohtaapaikassa johon moni polku johtaa.Mihin sitten? Tiedä en! --- Tolkien

Kuva:
DSC_5723.JPG. 23. syyskuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä. Linkki kuvaan --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/355582240/ ---.

Kuvateksti:
Onko suomalainen yhteenkuuluvuudenhenki katoamassa? Sisukas Suomen kansa on ratkonut erimielisyydet saunassa - se on ollut puhdistautumisen riitti, kaikkinensa. Nytkö tuo yhteenkuuluvuus on vain muisto, kuin rikkoutunut saunanseinä muistuttamassa hengestä, jolla luotiin aiemmin ratkaisuja ongelmiin. Kuvassa purettu saunan seinä muistuttaa eilisestä - tälle alueelle nousee Suomen suurin satama ja vanha oli purettaman uuden kulutuksen tieltä. Vuosaaren satama Helsingissä tulee ottamaan vastaan tuhansia kontteja kulutustavaraa kaukomailta tyydyttämään ostamisen nälkäämme.

Business plan - erottaa ihmisyyden, rahan ja ympäristöarvot

Harvinainen tammikuu Etelä-Suomessa, meri on jäätön. Tyyntä myrskyn edellä ihminen ainoana eliönä ottaa ulkoista lisäenergiaa itsensä lämmittämiseen, oma ei riitä. Suunnitelmallisesti rakennettu kivihiilivoimala puskee runsaasti kasvihuonekaasuja ilmakehään. Makuuhuoneissamme on mukavat 20-22 astetta - heräämisen ollessa yhä vaikeampaa siirryttäessä tekemään pätkätöitä. Käytämme jälleen ulkoista energiaa kuljetuttaessamme itseämme energiaa kuluttavien näyttöruutujen ääreen tekemään suunnitelmallisesti sitä samaa mitä eilenkin.

[liiketoimintasuunnitelma on yritystä ennustaa ja arvioida huomista, jotta tavoite ja tulos olisivat riskeistä minimoidut (ihmisen näkökulmasta) - se on siis osaltansa huomisen maksimointia toiminnan suunnittelemisella. Muualla luonnossa evoluutio perustuu välittömän tilanteen aikaansaamaan hitaaseen muunnonkseen sopeumana. Eläinkunta on jatkuvasti reaaliaikaisessa "suunnitelmassa" arvioimatta huomista tai ollen ennustamatta tulevaisuutta. Eliömaailma ilman ihmistä elää reaaliaikaa - ihminen pyrkii hallitsemaan menetelmillään aikaa, jota ei vielä ole.]

Markkinatalous rakentuu aina business planin - liiketoimintasuunnitelman - varaan. Suunnitelma on tehty lisäämään tavoitteen lukuarvoja, niin määrinä, arvoina kuin voittoina. Business plan on tehty myös niille, joiden ymmärrys ei aina riitä hektiseen ja syy-seuraussuhteiseen nopeaan päätöksen tekoon. Business plan on tiekartta tekijänsä mukaiseen haluttavimpaan päämäärään.

Ihmisen oppiessa havaitsemaan toisen hyväksikäyttömahdollisuuden, oppi hän myös suunnitelmallisuuden. Nyt kaikki pyritään mallintamaan, ennustamaan ja suunnittelemaan, siis luomaan ihmiselle turvallinen ennalta tiedetty toimintaympäristö. Tuottoja ja voittoja halutaan maksimoida - kasvutalouden peruspilari on suunnitelma, jossa arvioidaan menestysrealiteetit käyttäen muualle varattua elonmahdollisuuden käyttövoimaa.

Eläinkunnassa ei rakenneta toimintasuunnitelmia - rakenteet perustuvat sisäsyntyiseen viestintään mitä pitää milloinkin tehdä. Elämän ajo-ohjeena on tiekartta, kuinka metsästys - tavoitteena ravinto, parittelukumppanin etsiminen - tavoitteena lisääntyminen ja puoluskyvyn harjoitus - tavoitteena reviiriyden hallinta, operoidaan. Erillistä "business plania" ei tarvita, kaikki on rakennettu perimään, kokemuksiin ja välittömään reagointiin uhan tai mahdollisuuden edessä. Suunnitelmallisuutta vuosimiljoonaisessa eläinkunnassa - poikkeuksena ihminen - ei ole.

Länsimaalainen markkinatalous kehitti muuttuvan kvartaaliohjatun materiaali- ja työpanosohjauksen suunnitelmina kasvattaa kokoa, määriä ja voittoja. Suunnitelmallisuus on ulottunut erityisesti rakenteisiin, joissa tuottoa ja voittoa tehdään arvioimalla muiden tekoja, päätöksiä ja tavoitteita; näin syntyi ennustamisen - [käytännön elämän rakenteita sisällään pitämätön] - sijoitus- eli spekulaatioiden maailma, jossa voitto rakentuu muiden tekemään työhön, onnistumisiin ja epäonnistumisiin. Vain ihminen spekuloi huomisen tekemättömillä töillä ja tapahtumilla.

Suunnitelmallisuus on ihmiskeskeinen toimintaperiaate. Suunnitelmallisuuden ydinyhtälö on ennustettavuus, siis pyrkimys riskien minimoimiseen. Arviointimenetelmät tehostavat tavoitemääritteitä, on todennäköisempää ja on odotetumpaa. Voittoja pyritään maksimoimaan, hyötysuhdetta lisäämään eli haluamme lisää ja tämänkin jälkeen lisää. Autot kasvavat, talot kasvavat, pihagrillit kasvavat ja vatsanseutumme kasvavat. Kasvun hegemonia on dinosaurushegemonia - kunnes eloa ylläpitävät tukirangat pettävät.

Suunitelmallisuus on unohtanut maapallomme rajallisuuden; kaikki eivät voi, vaikka haluaisivat, kuluttaa kuin amerikkalaiset tai suomalaiset. Liiketoiminnallinen suunnitelmallisuus on lisännyt koko ajan ympäristöjalanjälkemme kokoa. Ravintoa tuottavan biopinta-alan tehotaloutta on suunnitelmallisesti lisätty, tehostettu ja eräin paikoin jopa ryöstetty. Luonnollinen ja kierrollinen kasvun oma "suunitelmallisuus" on ohitettu ihmisen valtapyyteiden tieltä. Luonto itsessänsä on rajalla, jossa se ryhtyy omiin "varotoimiin" aikaansaaden muutoksia, jotka haittaavat ihmistä itseään luoden uhkia, jotka eivät olleetkaan ennustettavissa, arvioitavissa - siis niitä ei oltu huomioitu liiketoimintasuunitelmissa.

Business plan, tuo ihmeellinen ilmiö rakensi talouden valtahegemoniaksi, unohtaen kasvun todelliset lähtökohdat. Ihminen ei voi koskaan ennustaa tarkoin, kuten emme voi mallintaa ehdottomasti huomistakaan.

Muu eläinkunta valitsi välittömän toiminnan, - puolustamisen ja suvunjatkamisen menetelmät sisäsyntyisellä evolutiivisella tiekartalla "suunnitelmalliseen" harmoniaan ja liikakasvun eliminoimiseen, niukkuuden peruslähtökohtien ollessa lähes aina läsnä. Niukkuus säätää terävyyttä "olla iholla" koko ajan ajassa ja paikassa. Niukkuus valpastaa ja niukkuus kasvattaa olemaan vahva, puolustuskykyinen ja lisääntymiskelpoinen.

Miljoonia vuosia vanha luonnon oma life plan rakensi elinvoimaisen luontoyhteisön harmoniassa hyväksyen vahvemman ominaisuudet. Ihminen tarvitsi keskeneräisyydessään turvakseen oletuksen ja suunnitelman - oman business planinsa - siis huomisen ennustamisen tarpeellisuuden - se toi jatkuvan kasvun hokeman ja vie lopulta elinolosuhteet hitaasti, mutta vääjäämättä koko eliökunnalta. Suunnitelmallisuus syntyi pelosta kohdata tuntematon ja yrityksenä hallita huomisen tapahtumattomia vaikutetekijöitä. - "Elä ajassa ja nyt"

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com

......................................................................
Linkit nettimaailmaan --
http://www.edu.fi/oppimateriaalit/liiketoimintasuunnitelma/ [ihmisen malli hallita huomista]
http://fi.wikipedia.org/wiki/Biodiversiteetti [luonnon monimuotoisuus on evolutiivinen saavute, ei ennusteellisen suunnitelman tulos]
http://www.ilmastonmuutos.info/fi/cfmldocs/index.cfm?ID=1059 [ihmisen selitys ilmastonmuutoksesta]


Kuva:
DSC_6691.JPG. 6. tammikuuta 2007. Copyright by Ilkka Luoma 2007. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä.

KUVALINKKI ---- FLICKR

KESKUSTELU --- TIEDE

"Ja koko kansa oli kulutusverolle pantava" - *)

Savonlinnan Pääskylahden hautausmaalla eivät lopullisissa yksiöissään olevat osallistu kulutukseen. He muuntuvat takaisin kiertoon maksaen näin elonsa seuraaville. Tälle hautausmaalle on haudattuna myös eräs elämän lähtökohta, tuon kiven vierestä kasvaa väkevä mänty, johon aikansa elänyt antoi energiansa ja materiansa - näin tuli luonnon kierto toteutetuksi. Kierto on myös toisaalla - se jatkuu kolmessa, joille jo viisi ilmestynyt on. Vero on aikansa, vero on kulutuksessa, kunnes se palautetaan takaisin - korkoa ei siitä veloitettu, ainoastaan jatkumon osa, joka alkoi jo siitä pienimpääkin pienimmästä. Joulukuussa 25. päivänä 2006, kello 13:30. Photo by Ilkka Luoma 2006.

- *) [vapaasti mukailtuna historiaa lainaten ajoilta, jolloin ihmisen kulutus oli murto-osa nykyisestä ja vallalla oli henkisyyden aalto vastustaen maallista näyttämisen kiihkoa - synnyttäen perustat monille nykyajan uskonnoille]

Perustoimeentulo on - elintoiminnoille välttämätön - ravinto ja perimänsä eteenpäin viennin evolutiivisena tarpeena - suvunjatkanta. Kaikki muu kuluttaminen on lisähöystettä ihmiskunnalla helpotteeksi ansaitessa työn kautta ruokaa, asumista, vapaa-aikaa sekä itsensä ja tavaroiden siirtelyä paikasta toiseen. Kulutus on suurin syy, miksi ympäristömme muuttuu. Kulutuksesta on maksettava siihen täsmällisesti kohdistuva juuri ympäristörasituksensa kokoinen kulutusvero kertaa 1,33 -- 1) .

Vallanpitäjä on oivaltanut jo kauan sitten kuinka verotuksella ylläpidetään valtaa, kykyä ja mahtia alamaisiin; luoden myös yhteistä turvallisuutta reviirirajojen vartioinnissa ja puolustuksessa. Moderni länsitalous on kehittänyt verotuksen huippuunsa monimutkaisuutena mm. tulontasauksen ajamana. Rikkaat eivät saa vapaasti rikastua ja köyhät köyhtyä [mukaelma toisesta samantyyppisestä sloganista, - pienellä kyynisyydellä].

Verotuksella säädetään tunnetusti mahdollisuuksia - siis säädetään valtakoneiston tahtomalla tavalla yhteiskuntarauhaa tai päämääriä ylläpitääkseen tarpeita ja kansallista itsetuntoa. Verot säätävät tasapuolisuutta - ainakin mahdollisuutena - saada riittävästi oppia ymmärtämään huomisen ongelmia ja ylläpitämään ja lisäämään saavutettua taloudellista elintasoa maapalloistuvassa kilpailussa - näinhän me julistamme kasvutaloutemme pääteeseissä.

Kulutus on globalisoitunut. Kaikki haluavat muotivirtauksena aina vain suurempaa, kauniimpaa, arvokkaampaa, erinomaisempaa ja viihdykkeellisempää. Tämä kulutus on tuhoamassa ympäristöämme siitä luonnontilaisesta vakaudesta, mitä luonto kehityskaaressaan olisi omanaan itsellisesti ohjannut.

Ihmisen kulutusinto on noussut taloudellisten kasvupyrkimyksien myötä suuremmaksi kuin ympäröivän luonnon luontainen kyky olisi resursseiltaan sallinut. Näitä resursseja säästääksemme ihmiskunnan on säädettävä verotuksensa takaisin sinne yksinkertaisimpaan muotoonsa, joka säätääkin itse luonnonedellytysten valintaa, eikä pelkästään ihmiskunnan omia itsellisiä päämääriään.

Ihmisen ei tarvitse maksaa tuloveroa, omaisuusveroa, liikevaihtoveroa [ piti olla arvonlisävero ] eikä muitakaan veroja. Tilalle on säädettävä tavara-, palvelu- ja kulutuskohtainen kuluttamisen vero. Siinä jokaisella tuotteella ja palvelulla on oma "ympäristömerkki" säätämässä sen verovaikutusta kuluttajallensa. Ympäristömerkki kertoo haitallisuusasteen, niin ko. tuotteen/palvelun tuotantoprosessista, käyttötilanteista kuin myös sen uudelleen kiertoon saattamisesta. Jokainen tuote on merkitty kansainväliseen ympäristöhaittojen tuote- ja palvelurekisteriin - tämän ylläpidosta vastaisi YK.

Ihminen on kulutuksessaan aina valintatilanteissa: Kuinka paljon, kuinka suurta, miten kallista ja lopulta kuinka tarpeellista, pitäisi olla myös - kuinka ympäristöhaitallista. Jokainen saa edelleen valita vapaaehtoisesti. Nyt ratkaisuksi tulee valinnan hinta. Ympäristölleen rasitteellinen tuote maksaa aina sen verran, mitä se haittana ympäristölleen tuottaa ja kertaa 1,33 -- 1) .

Kulutusverot ovat suunnattuja. Jokainen kulutusveron kohde tuotteena on yksilöity ja verokertymät suuntautuvat tämän tuotteen verotuloluokkaan. Periaate on, että jokainen tuote "kuittaa" omat ympäristöjälkensä kaikkinensa koko sen elinkaaren ajalta. Verotus on muuttumassa täsmäohjatuksi; näin myös aikaansaadut ympäristöhaitat "täsmäkorjautuvat" sillä rahalla, mistä ne kulutushaittaverotulona tulevatkin.

Yhteiskunta ei tarvitse mitään muuta verotusta kuin kulutusveron. Jokainen voi vapaalla valinnan tahdollaan suunnata mielihalujaan, tarvesuuntauksiaan, määriä ja ympäristöhaitallisuusasteita omalla verottomilla tuloillaan ottaen aina osaa kulutusverollaan ko. tuotteen/ palvelun aikaansaamiin ympäristöhaittoihin.

Mitä enemmän kulutat, sitä enemmän maksat. Luonnonvalinta ihmistoteutuksina tapahtuu mahdollisuuksina ja mahdottomuuksina itse luontoa ajatellen. Tässäkin kysynnän ja tarjonnan lait ratkaisevat, sitä ostetaan, mihin on mahdollisuus ja mihin ansaitut varat riittävät.

Kulutusverolla säädetään ympäristöhaitat minimiin. Kulutusveron tueksi itse luonto on jo järjestänyt oman "ajattelemisen aiheensa". Valveutuneisuuden kasvun myötä valinnat ympäristöystävällistyvät.

Huomisen verotuksessa "maailman tietoverkon" ollessa yhteydessä joka kuluttajaan, savuun ja notkelmaan, ovat kulutusverokertymät reaaliaikaisia ja ne rekisteröityvät jo ostohetkellä - näin ko. tavaran kulutusvero suuntaa kulkunsa heti ostajan pankkitililtä valtion ao. kulutusveroluokan, - kohteen ja tuotteen "tilille" ostajamerkinnöin; näin meille jokaiselle muodostuu oma yksilöllinen ympäristöstatus.

Edullisesta ympäristöstatuksesta saa ostohelpotuksia vähän haitallisuutta sisältäviin tuotteisiin ja palveluihin - näitä ansaittuja bonuspisteitä voi sitten suunnata esim. ympäristöteknologian sijoituskohteisiin.

Uudessa verotusmenettelyssä verottajalle jää siten edelleen "keppi ja porkkana" periaate käytettäväkseen ja lisäksi jokainen kuluttaja näkee omasta tilastostaan ympäristöarvonsa.

Ympäristömuutokset - jotka "säätelevät" voimakkaasti ihmiseloa kaikkialla maapallolla - vaativat tehokkaita, riuskoja ja konkreettisia toimia ihmisiltä, siis kuluttajilta, jotta elinympäristömme voisi jatkua siedettävänä luontoystävällisemmille elintavoillemme, huomioiden myös meitä ympäröivän luontokokonaisuuden.

Ilkka Luoma

KESKUSTELU ......... TIEDE

http://ilkkaluoma.blogspot.com

1)
Kerroin 1,33 on kulutusveron päälle pantava ns. tulontasausosa, koska kuitenkin aina ja kaikkialla eivät yksilölliset edellytykset ole samalla tasolla kaikilla, muodostettaessa kohtuullista elämisentasoa. Ihmiskunta on inhimillinen ja toisistaan "huolehtiva" - kuitenkin, ja tämä kerroin 1,33 tarkoittaa 33% lisää koko kulutusverokertymästä. 33% pitää riittää tulontasaukseen ja liki yhteisten edellytysten ylläpitoon.

Kuvalinkki: ------- KUVA

Kilpailu luo herkkyyttä hakea halvinta ja löytää suurinta

Tässäkin tapahtumassa on alihankintaa; mm. jauhot, kalat, liha ja lantut. Hanna Partasen leipomo Suomen Kuopiossa valmistaa mm. näistä kaikista raaka-aineista maan mainioita kalakukkoja. Kuvassa tuotannontekijöinä ovat ihminen ja pitkän käyttöiän paistouuni perinteen suomin argumentein markkinoille luomaan kysyntää tuotteille. Kuopiossa Partasen leipomo on käsite, siis paikallinen brändi. Brändin arvon se on saanut laadusta, maittavuudesta ja perinteistä ollen Kuopiossa "aina". Tätä kalakukkoleipomoa on vaikea siirtää Kiinaan tai Intiaan, siksi paikallista tämä ruoanvalmistus on. Tässä leipomossa paikalliset arvot ovat savolaiseettisiä ja täällä noudatetaan suomalaista työehtosopimusta.

[eettisyys, ympäristöarvot ja työpaikkahyvinvointi nostavat keskusteluissa päätään Suomessa - olemme useasti tuotantoketjujen alihankintaprosessien loppupäässä kuluttajana, joka kuitenkin tekee aina ostopäätöksen]

Maapalloistuminen loi helpon mahdollisuuden kilpailuttamisen syrjähypyille. Globaalitalous hakeutuu suurimmille markkinoille ja halvimmille tuotannon lähteille. Alihankintaketjut ulottuvat kustannussäästöissään sinne missä on halvin työvoima tai tuotantokoneisto. Halpa, edullinen ja erityisen kilpailukykyinen löytyy keskimäärin sieltä, missä työnteon tekijälliseen laatuun ja viihtyvyyteen ei ole aina aikaa eikä rahaa.

Kehityyvät maat Kiina ja Intia etunenässä ovat uuden maailmallisen rahatalouden vetureita jättiläismäisen ja loputtoman työvoimasaannon vuoksi. He ovat halpoja tuotannontekijöitä perinteellisille länsiyhtiöille, jotka kilpailutilanteessa kipristelevät keskenään ja yhä useammin uusien kehittyvien maiden omien yhtiöiden kanssa. Länsi meni idän houkutuksiin luoden sinne loputtoman kysynnän ja hiljalleen palkkojen nousun takaamaa maailmallista tehotalouden nousukierrettä. Länsi huomasi omat tuotannontekijät liian arvokkaiksi.

Jättiläisyhtiöt rakentuvat pitkistä alihankkijaketjuista - tarkistukset, etiikka ja tasapuolisuuden varmennus ympäristö- ja työntekosääntöineen eivät ulotu kaukaisimpiin tehtaisiin. Tuotantoketjujen ylimmillä oksilla olevat yhtiöt jakavat hiljalleen ylirajojen ostovoimaa kuluttajille aina Kiinan viimeisiä tuotantoyksiköitä myöten. Ongelmana on vain se, että tuo muutos on hyvin hidasta, koska aina ensimmäisenä kakun kermat kuoraisee omistajat ja ylin johto. Menettelymalli on tuttua myös Venäjällä ja jopa meidän kotoisessa Suomessakin.

Yhteiskuntavaikutus tuotantorakenteiden levitessä maailman ääriin, sinne missä työvoima on halpaa ja kulutus nurkan takana - ajaa kehittyneet, entiset tuotantomaat, uuden ongelman eteen. Mitä me teemme Suomessa? Hyvin koulutettu keskiluokka väsyy, työajat pidentyvät, koska korkeiden palkkojen [verrattuna kehittyviin maihin] erotus pitää kompensoida pitkillä kotona olemattomilla työajoilla.

Kehityvissä maissa kehittyy aivan uusi tuotantorakenne alihankinta- ja yhteistyöketjuineen. Ensin omistajat ja johtajat kalastavat hyödyt ja varat - työvoimaa riittää, jopa 50-100 euron kk-palkoilla ja 12 tunnin/ 6-päivää viikossa työajoin. Silti palkat sielläkin hiljalleen nousevat, tuoden markkinatalouden himoitsemaa kysyntää.

Työnantaja mittasi Euroopassa työväestöltä kaiken ulos vielä 1900-luvun alkupuolella, kunnes joukkovoima ja yhteenkuuluvuus pani barrikadin pystyyn - ajoivat itselleen palkkakierteen ylös päätyen tähän päivään jossa liukuhihnallinen työmenetelmä ei meillä enää toimi kilpailukykyisesti. Sitten haettiin laatu, toimitusvarmuus ja eettiset ympäristöarvot, nostaen entisestään hintoja. Kuluttaja on monien tutkimusten mukaan enemmistöltään hintatietoisia, kuten osoittaa se, että kiinalaiset vaatettavat 60% maapallon väestöstä.

Nyt kehittyvissä maissa käydään meidän aikaisempaa historiaa läpi kerros kerrokselta, kuten mekin 1900-luvulla. Omistaja nappaa, johtajat nappaavat - he luovat uudet kulutuksellisen yläluokan ja työväestö saa tehdä sen todellisen työn ollen vain numeroita pitkissä alihankintaketjuissa.

Kehittyvien maiden tuotantorakenteiden muutosprosessit ovat kuitenkin nopeammassa kehityksessä kuin aikaisempi länsieurooppalainen tapa. Kiinalaiset ja intialaiset oppivat asiat nopeasti; heillä on esimerkki meidän historiasta. Työpaikan olosuhteet, arvostustasot, oikeudenmukaisuus, välittäminen ja huolehdinta saavuttaa saman, vielä saavuttamattoman tason kaikilta osin samaan aikaan kuin läntisissä työtehtävissä niin valkokaulus - kuin työnteko-osastoilla [onko niillä enää suuri eroavaisuus?]

Suuret länsiyhtiöt mittaavat tahallaan, tietämättään ja jopa vilpittöminä uskoen näkemäänsä, ulos kaiken sen hyödyn, mitä kehittyvien maiden tuotantomarkkinat heille pystyvät antamaan. Markkinatalous on hyvä renki, mutta hyvin huono isäntä.

Eeettiset, ympäristölliset ja inhimilliset arvot kasvavat hitaasti, mutta kuitenkin nopeammin kuin meidän 300 vuotta vanhassa teollisuustuotantoympäristössä. Meillä on kokemus muutosprosessista, Kiinassa ja Intiassa ei; heille pitää antaa aikaa tai sitten markkinat ratkaisevat:

Kuluttaja, ostaja siis mm. me euroopplaiset, jotka rahtaamme miljoonia kontteja tavaraa yltäkylläiseen kulutukseemme mm. Suomeen, voimme tehdä kaupan tiskillä kolmenlaisia päätöksiä.

Päätökset ympäristöhuomioimisjärjestyksessä, paras viimeisenä: ostan kiinalaista/ intialaista, ostan eurooppalaista ja lopulta harkitsen tarvitsenko sitä laisinkaan.

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com

KESKUSTELU ........... TIEDE

Turhuus- ja haittatarrat jokaiseen tuotteeseen

Jo vuosi sitten Etelä-Suomessa oli lumetonta vielä tammikuussakin. Nurmikko viheriöi kauniisti Mannerheim-kotimuseon vieressä (tarkkaan ottaen sen nurmikolla). Marsalkan ollessa talossaan, Suomessa oli runsaasti kovia pakkastalvia runsaine lumivaroineen. Pelastipa osaltansa tulipalopakkaset ja valkoinen lumipeite Suomen itsenäisyyden huippukylmänä talvena 1939-1940, jolloin suomalaiset olivat 70% maalla, nyt nuo 70% ovat kaupungeissa.

Ihmisen elo on liikkumista paikasta toiseen tavaroineen. Toinen harrasteemme on käyttää energiaa näyttämiseen, käyttämiseen ja lopulta myös tarpeeseenkin. Olemme ansioituneita niin materia- kuin ilmastomuuttajiakin. Olipa ilmiöiden takana ihminen tai ei, niin kaikki kuluttamamme tuotteet ja palvelut voidaan merkata asianmukaisilla turhuus- ja haittatarroilla.

Keskustelu .................. TIEDE

Ulkona ei ole lunta, emmekä saa unta taistellessamme syistä syvistä; auringon pilkut, taustasäteilyn muutokset ja ihmisen oma toiminta saavat kukin osansa. On perin selvää, että yhtenä keskipisteenä on meidän oma kulutus. Ihminen on koko maapallon historiassa kaikista eliöistä eniten muuttanut maapallon pintaa materiamuutoksina.

Olemme ainut eläinlaji, joka tietoisesti käyttää ulkopuolista energiaa täyttääkseen mielihalujansa. Me kulutamme enemmän biomassaa ja raaka-aineita elokiloa kohden, kuin mikään muu eläin- tai eliölaji. Me muutamme ympäristöämme omien mielihalujemme, tarpeidemme ja kuviteltujen oikeuksiemme myötä kiihtyvällä tahdilla.

Jokainen käyttämämme tavara, palvelu tai muu kulutuksen kohde on ympäristömerkittävä selvällä haitta- ja turhuustarralla ja kirjattava "maailman kulutusviraston" tietokantaan, kuten kemikalioviraston suunnitelmissa on tallentaa jokaisen käyttökemikaalin sisältö ja vaikutus.

Tavaroille ja palveluille pitää syntyä haittaverotuksen peruslähtökohta: mitä haitallisempi tuote, tai mitä vahingollisempi tuotantoprosessi, niin sen tylympi tuoteseloste. Tarra kertoo käyttäjälle, kuinka paljon hiilidioksidia sen valmistus on aikaansaanut, samoin tarra mm. kertoo, kuinka kauan tuotteen biologinen haitallisuuselinkaari jatkuu.

Jokaiselle tuotteelle pitää olla kierrätysseloste, jossa kuvataan tuotteen synty sen alkumateriaaleista lähtien päätyen sen takaisin paluuseen luonnon kiertoon ilman mitään haittavaikutuksia. Kuluttajien tulee tietää tarkoin mitä hän ostaa, sillä haitallisuus tulee verolle. Ihmisen on tiedettävä, mitä hän elossaan käyttää, jotta ymmärtää, mitä hän ympäristölleen suoraan tai epäsuorasti aiheuttaa.

Jokaisella ihmisellä pitää olla vapaus omaehtoiseen vastuuvalintaan. Vastuiden kasvaessa jokainen ihminen on huomenna suoravaikuttaja ympäristönsä laatuun, omaan terveyteen ja lastensa ylihuomiseen elinolosuhdepuhtauteen. Tuotteellinen haitta- ja turhuustarra on luettavissa myös tarran lähelle viedyllä monitoimikännykällä, jolloin avautuu tietoväylä maailman tuotetietovarastoon ja tietokantaan. Haittatieto pitää olla myös hinnoiteltu - kuluttajalla on oltava tieto, kuinka paljon haittaveroa tuotteessa on tai mikä on kulutusverotuksellinen turhuusmarginaali.

Valveutuneisuuden kasvaessa ja lumen vähetessä huoli ympäristöstä kasvaa. Me emme voi kuluttaa tätä palloa puhki, me emme voi kuluttaa tämän pallon biokerrosta kasvun köyhyysrajalle pölyäväksi aavikoksi, kuten USA:n riistoviljely oli tehdä jo 1930-luvulla. Massiivinen kulutuskasvu patoutuu haittamerkeillä, turhuusverotuksella ja tiedon saannin helppoudella niistä vahingoista, mitä kuluttamamme tuote ja palvelu aikaansaavat.

Nyt jo luemme kilokaloreja, rasva-arvoja ja vitamiinisisältöjä tuoteselostetarroista huolissamme itsestämme; rasva-arvoista tosin emme vielä 1960-luvulla juuri mitään tienneet - tosin elintasokumpumme vatsanseuduilla eivät olleet niin koholla kuin nykyiset verenpainearvot. Seuraavaksi vastuurajapinta ulottuu jo nenänvartemme verran enemmän luonnon ja ympäristön suuntaan. Tiedonhalu kasvaa ympäristöhaitoista kasvaen lämpökäyrien mukana, vaikka helmikuun pakkasaalto on vielä kokematta.

Muutos tapahtuu vapaaehtoisesti ja siihen oman apunsa tuo haitta- ja turhuustarrat jokaisessa tuotteessa sekä palvelussa. Yhden ihmisen suomalainen ekoympäristöjalanjälki on noin 6,6 biohehtaaria, niin paljon tarvitsemme ollaksemme keskiarvokulutussuomalaisia. Ekojalanjälkemme on yksi maailman suurimmista. Kaikkien kiinalaisten kuluttaessa kuten me, talven lumi sulaa käsivarresta ja Utsjoen pään kuhmusta viimeisen kerran ja eteläisin Eurooppa kuivuu hiljalleen aro-aavikoksi.

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com

Kuva:
B0001174.JPG. 15. tammikuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä. Linkki kuvaan: http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/347250127/

Kuvateksti:
Jo vuosi sitten Etelä-Suomessa oli lumetonta vielä tammikuussakin. Nurmikko viheriöi kauniisti Mannerheim-kotimuseon vieressä. Marsalkan ollessa talossaan, Suomessa oli runsaasti kovia pakkastalvia runsaine lumivaroineen. Pelastipa osaltansa tulipalopakkaset ja valkoinen lumipeite Suomen itsenäisyyden huippukylmänä talvena 1939-1940, jolloin suomalaiset olivat 70% maalla, nyt nuo 70% ovat kaupungeissa.

Kasvunhokema saavuttaa maallisen rajansa - niin luonto vastaa kuin sille huudetaan

Alkuperäiskansoja todennäköisesti edustavat kauppakeskussoittajat Etelä-Amerikasta keräävät melankolisella musiikillaan almuja elantoonsa suomalaisilta kuluttajilta. Espanjalaiset valloittajat - konkistadorit (conquistadors), ryöstivät, murhasivat ja sairastuttivat atsteekit, mayat, tolteekit ja inkat omassa kullan himossaan. Atsteekkien yksinvaltias Montezuma II päätteli valkoisen rodun olevan jumaliensa lähettämiä ja näin ollen ei ryhtynyt koko maanosansa tappioksi puolustamaan päättäväisesti omaa sivilisaatiotaan valkoista ristin ja miekan valloittajaa vastaan.

[ Helsingin Sanomien Talousosion artikkeli - Gaia kuumenee , kun sitä imetään kuiviin - kirjoitti vastuista, kuluttamisesta ja luontoäidin kostosta, viittauksina joidenkin maiden USA:n kiusaamiseen ja taruolentona Prometheukseen, joka varasti tulen jumalilta ja opetti sen käytön ihmisille. Juhana Rossin kirjoitus piti merkittävän asiaytimen sisässään aivan artikkelin lopussa: Prometheus käännettynä suomeksi - "harkitsee ennen kuin tekee jotain". HS 31.12.2006 / E1 -TALOUS - toim. Juhana Rossi]

Valtakunnallinen sanomalehti esitti vuoden viimeissä numerossaan häkellyttävää puolisokeaa yksisilmäisyyttä. Suunnilleen otsikoinnilla "Gaia 1) kuumenee sitä imettäessä" -selosteltiin syitä syviä synnyille, joissa maapallo luontona vastaa sille heitettyihin haasteisiin. Syiksi saatiin epäsopu öljyntuottajien ja -kuluttajien välillä, uusien kulutusmaiden kehiin astuminen ja lopulta myös ihmisten ahneuden lisääntynyt mahti.

Yksisilmäisyyttä kirjoituksessa edusti kulutusmahtien peittely ja esille tuomattomuus. Jo pelkästään USA kuluttaa 5%:n väestöosuudellaan koko maapallon liikennepolttoaineista lähes 35%. Venezuela ja Iran saivat leiman USA:n kiusaamisesta ja ärsyttämisestä. Kiinakin saatiin esille agressiivisena öljynostajana. Veli-venäläistä arveltiin epäluotettavaksi kauppakumppaniksi (Sahelin/Shell).

USA on ylivoimainen hiilidioksidipäästäjä. EU nousee mukavasti mitalikolmikkoon ja Kiina kasvaa hyvää vauhtia kärkikaartiin. Öljy, kivihiili ja maakaasu varastoituivat maaemon sisuksiin satojen miljoonien vuosien aikana. Lähinnä länsimaiden markkinakasvu on käyttänyt viimeisen 100 vuoden määrästä suurimman osan - pelkästään USA on kuluttanut, pöhöttyäkseen maailman lihavimmaksi kansaksi, kasvattaakseen autonsa "kuorma-autokokoluokkaan" ja jäähdyttelyn sille tasolle, että sen energian tuottamiseen on tarvittu pohjaksi noin viiden miljoonan vuoden viherkasvu, joskus kauan sitten.

Luonnon varastoimat hiilivedyt purskautettiin ilmakehään 100 vuodessa. Nyt ihmettelemme, miksi Etelä-Suomessa on tänä uutena vuonna 3-5 astetta lämmintä - eräät kuitenkin väittävät, että poikkeusvuosi 2006 mahtuu pitkien ajanjaksojen vaihteluväleihin. Millainen on vuosi 2007?

Artikkelin kirjoittaja sai leimattua vastuuttomuutta öljyntuottajiin, Venäjään ja Kiinaan, unohtaen länsisivistyneesti, miksi kasvunhegemonia on järjestäytynyt juuri meille uskonkappaleeksi. Meille länsimaissa taloudellinen ja materiaalinen kasvu on itseriittoinen hokema kulutusmandroineen. Suurempi auto, suurempi olohuone, suurempi poreamme, suurempi ja talviasuttavampi kesämökki, mahtavampi pihagrilli, ylevämpi merijahti ja yhä pidemmät ja toistuvammat kaukolomamatkat. Mihin unohtui kirjoittajalta kuluttajan vastuu, vai oliko se siveellisesti ja tahdikkaasti kätketty artikkelitekstin sisuksiin?

Amerikkalaiset ovat oikeasti toivoneet, etteivät kiinalaiset saavuttaisi heidän elintasoaan - onhan se ymmärrettävää, koska silloin saamme suurimman rakennusurakan, täytyy rakentaa kaksi uutta maapalloa. USA ei voi ajatella, että kiinalaiset ajaisivat yhtä taajaan yksityisautoillaan kuin he itse. Amerikkalaisilla on demokratiavaje ymmärryksessä, että myös kehittyvät maat haluavat heidän esikuvillaan maistaa kulutuskasvun autuaallista mannaa. Nyt myös venäläiset ostavat kilpaa heinäladon kokoisia maastureita - heilläkin on sama ostamisen ja näyttämisen oikeus, kuin on henkisesti taantuvissa länsijuhlan kulutusmarkkinamaissa!

Ei hokemat - lämpenemisestä, saastumisesta ja tarvitsisi jotain tehdä - paranna Gaia [maaemo] -poloisen tuskaa - toteamus Prometheuksesta, tulen sytyttäjästä ihmiskunnalle, oli arkipölyinen viisastelu toistona kuivien sananparsien varastosta alkaneesta tulipalosta. Ihminen huomasi helpon ja halvan kulutusjuhlinnan alkavaksi maaemon hiilivetyvarastoista, joiden syntymiseen luontoemo käytti 10-50 miljoonaa vuotta, mutta ihmisen polttaessa ne taivaan tuuliin reilussa sadassa vuodessa.

Maaemon jäähdyttelyksi kelpaa vain kulutuksen totaalinen ja systemaattinen vähennys. Me länsimaat olemme vastuiden keskipisteessä. Kuinka "opettaisimme" tavoillemme tyypillisenä opettajana kiinalaiset säästöön, julkisten käyttöön, 17 asteen huonelämpöihin, jos itse yliopettajaroolissamme emme noita taikakeinoja osaa käyttää tai edes ymmärtää.

Tiedonvälitys ja kirjoittelu on vapaassa demokratiassa sallittua miltei millä argumentoinnilla tahansa, mutta vaikuttajajournalismi tulisi sisältää myös näköalallisuutta, eikä pelkkää laput silmillä ravia. Toteamus ilmastonmuutoksesta on sivulause ilman tarkoitusta, ellei ole ymmärryksessä tekojen merkitys ja tahto. Puoluepoliittinen koneisto omikoon sanahelinän sisällyksettömine latteuksineen, mutta paljon lainatun ja arvostetun sanomalehden sisältöherkkyyteen soisi myös laaja-alaisemman katsannon.

Muutos lähtee sieltä, mistä on helpointa suorittaa luopumista - esimerkin jälkeen on oikeus pyytää muita mukaan; mm. kiinalaiset, intialaiset, venäläiset ja brasilialaiset. Suomalainen ja länsimaalainen markkinamekanismi voi sujuvasti luopua keskimäärin 30%:sta kulutuksestaan - suunnaten myös merkittävää tietotaidollista panostaan säästöihin, hyötysuhteisiin ja ennenkaikkea kykyyn nähdä kasvuaan enemmän henkisinä ominaisuuksina.

Luontoystävällisempää kulutuskäyttäytymisen Onnellista Uutta Vuotta 2007!

1)
GAIA ........... http://www.melnworld.com/suomeksi/uskonnot.php3?id=1
GAIA ........... http://www.wam.fi/gaia/ojaniemen_vihkiaispuhe.htm
GAIA ........... http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/gaia.html

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com


Kuva:
DSC_5790.JPG. 24. syyskuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.


Kuvalinkki ............. http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/339438743/

Kalliin painopaperin käyttö informaatiossa on suurta tuhlausta - tiedon pitäisi siirtyä lopullisesti sähköiseen muotoon

Eduskunnan takaa pilkistää Suomen suurimman lehtitalon lasilinnoitus. Paperimedian kulutus vähenee, tieto ja sen toimituksellisuus siirtyvät internettiin. Kansanedustajat viime kädessä säätävät lait, joiden vaikute on siinä, kuinka kansalaiset tietonsa, informaationsa ja juorunsa saavat. Laajakaistan tukeminen joka "niemen notkoon ja saarelmaan" vapauttaa riippuvuutta kannetusta ja paljon energiaa tuhlaavasta paperi-informaatiosta, tiedosta ja juoruista.

[toimitettu kirjoitus ja kuva ovat arvokkaita sekä tiedostettuja niin kauan kuin niille on lukijansa - ammattilaisille on sijansa niin ihmisten ja autojen korjaajille, kuin myös tiedon etsijälle, muokkaajalle ja tiivistäjälle]

Paperikoneen työllisyysvaikutus on minimaallinen - välillisesti hieman enemmän. Toimitettu ja kansalaisille tarkoitettu uutinen, tieto ja juoru kulkeutuvat uskomattoman energiasyöpön lailla kotien postiluukkuihin päätyen usein lukemattomina taloyhtiöiden roskalaatikoihin tai omakotitalojen takkoihin ja kiukaisiin.

Poltettuna painettu sana haihtuu musteena ilmaan tuhlauksena ja saasteina. Tiedon jako lehtinä, ilmoituksina ja mainoksina on kuin haulikolla ampuisi - se on kuin havupuut, jotka siementävät joka kevät järven selät täyteen suvunjatkantaa - valtaosan mennessä hukkaan. Erona on vain se, että siitepöly päätyy kalojen ruoaksi. Musteellinen paperi taas päätyy kiertoon, käsittelyyn ja kaatopaikoille. Sähköisen viestinnän aikana se on ympäristön rasittamista ja turhaa energian tuhlausta.

Kansakunta janoaa entistä enemmän tietoa, uutisia ja vieläkin juoruja. Niitä tarjoillaan toimitettuna printtimediana, radio- ja tv-aaltoina sähköisesti sekä enenevässä määrin internetin kautta. Ihminen on luonnostaan utelias ja haluaa tietää enemmän. Tiedon määrän kasvu on ainoita hyväksyttäviä tapoja harjoittaa kasvun hokemaa ja tavoitetta. Jokainen ihminen on tiedontuottaja ja - käyttäjä.

Sanomalehti loi aikoinaan mahdollisuuden toimitukselliseen tietoon ja sen jakamiseen laajasti, painettuna ja käsinkirjoitettuna sanaa aiemmin harjoitettiin salaisena - sallien sen vain harvoille ja valituille. Kansakuntia pelossa, ojennuksessa ja kurissa pidettiin tiedon panttauksella - tieto oli harvojen asia. Uskontoa, huomista ja ennusteita varjeltiin valtaa pitävien toimesta salaisuuksien kammioissa ja sieltä annosteltiin tiedon- ja uskomuksien virtoja säästeliäästi ja tarkoitushakuisesti.

Tänään painettu ja toimitettu sana on tiedon jalostusta, manipulointia ja edelleenkin tarkoitushakuista. Journalismi on myös kriittisyyttä, vaihtoehtoisuutta, herättelyä ja kapinointia. Tiedon muuntelu, jäsennys ja suuntaaminen ei poistu yksilökeskeisessä yhteiskunnassa - vain valtavirrat ja kohteellisuus vaihtelevat.

Paperille painetun tiedon hallinta on harvainvaltaistanut tiedon olemuksen ja siirron lukijoilleen. Kaikki ihmiset tiedon tuottajan roolistaan huolimatta eivät kykyne olemaan "lehtitaloja tai yleisradioita". Turhan paperin kadotessa hiljalleen tiedonvälittäjänä, vapauttaa se kansalaisinformoinnin, tiedoituksen, tiedon tuoton ja edelleenkin paljon luetut juorut. Sähköinen media on vedenjakajalla ja yhä useampi perinteellinen lehtimedia joutuu tarjoamaan toimituksellisuuttaan ja mainoksiaan "vain jakelukustannuksien" hinnalla - puhelinmyyjiensä toimesta.

Toimitus ja tiedon analysointi, kuten kriittisyys ja kyky olla iholla ja ajassa, vaatii ammattilaisia edelleen tuottamaan tietoa, informaatiota sekä juoruja lukijoilleen. Kansalainen ei luota "kaiken maailman" nettitietoon, senhän on voinut laatia suoraan joku toinen kansalainen ja tällä on vain omat intressit sen laadinnassa. Tiedon merkitys kasvaa ja toimituksen merkitys sen siivellä.

Internet mullistaa juuri näinä aikoina tiedon saatavuuden lukijoilleen. Internet myös mahdollistaa tiedon tuoton - jokainen voi olla tekijä, näkijä ja kokija. Nyt ei "kanslaislehtitalon" esteenä ole perustamis- ja ylläpitoraha, sillä laajakaistan saa parilla kympillä, tietokone on lähes joka "savussa" ja kirjoitustaito on perustuslailla säädetty. Kaikki eivät ole toimittajia. Nettikilpailu lukijoista saattaa jalostaa suoravaikutteisen tiedontuoton uudeksi valtiomahdiksi. Tähän valtiomahtiin ei ole rajoitteita, säädöksiä eikä esteitä. Moderaattorit, inkvisiittorit ja manipulaattorit toki yleistyvät internetissä, mutta viime kädessä sisältö määrää suosituimmuuden, kuten lehtien levikkitiedotkin paperillisella puolella kannatuksestaan kertovat. Internet on tätä päivää ja kansalaisvaikute, omatoimittajuus ja hakukone-etsintä jakavat uutta lukijaherkkyyttä ja tiedonsaannin suuntautuneisuutta.

Onko mikään siltikään muuttumassa? Edelleenkin ihmiset haluavat tietoa, informaatiota ja juoruja. Ei mikään muutu, ainoastaan paperille painettu tieto katoaa tiedon valtaväylille - bittiavaruuksiin, sähköisiin etäpäätteisiin tiedontuottajien periaatteessa ollen kuka tahansa. Toimituksellisuus, luottamuksen haenta lukemaansa, uteliaisuuden tyydytys ja juorujen loputon lukuhalu säilyvät, kuten aikaisemminkin.

KESKUSTELU ....... TIEDE

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspost.com

Kuva:
DSC_2047.JPG. 6. toukokuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti yllä olevan tekstin yhteydessä.

Ihminen käyttää luonnottomasti energiaa ympäriltään kattojensa alle

Lasipinta on kaksijakoinen; se "vuotaa" lämpöä eniten harakoille, mutta voi olla huomisen energiakeräämisen pinta-ala. Onko uudessä eduskunnan lisäosassa käytetty energiasäästöä aikaansaavia menetelmiä, ei ole tiedossa, mutta heijastus perinteistä antaa näkymiä "vanhojen hyvien menetelmien" uudelleen käyttöön.

Ei saattaisi arvata, että talo ympäriltämme, jossa asumme - voisi tuottaa lämpöä, sähköä ja energiaa enemmän, kuin se tarvitsee oman kattonsa alle. Edelleenkin nykyinen asumisemme voidaan kutistaa energiatarpeeltaan jopa vain kolmanteen osaan nykyisestä. Ihminen on ainoa eläin, joka tarvitsee extraenergiaa lämmittääkseen itseään sateelta suojassa eristettynä luonnosta.

Asunto tai omakotitalo Suomessa ovat keskimäärin elämämme suurimpia investointaja; elämme velkasuhteessa jopa 35 vuotta saavuttaaksemme omat seinät ympärillemme. Suomessa rakentaminen on kallista, asuminen on kallista ja ylläpitokin on kallista. Lämpimistä jouluista huolimatta varautumamme on tulipalopakkasiin, vaikkakin lisääntyvän kosteuden ilmasto pikemminkin homehduttaa ja mädännyttää kalleinta perusomaisuuttamme.

Aurinko, joka loi kaiken edellytyksen elolle ja meidänkin jatkumolle - osaa lämmittää talojamme bruttoenergiasaantona aina 1300 prosenttiin saakka, siis pystyen luovuttamaan ulos ja muuhun käyttöön monta kertaa enemmän energiaa, kuin mitä se itse tarvitsee [prof. Kai Wartiainen /Evata Oy]. Aurinko on tehokas lämmitin, säteilijä ja energiapatteri. Aurinkoenergia on väkevä ilmiö ja talteenoton kehittyessä on ratkaisemassa osaltaan kyltymätöntä energiatarvettamme.

Nykyinen moderni asuintalo kuluttaa noin 130 kWh energiaa neliömetriä kohden - tämä luku on tutkijoiden mukaan helposti pienennettävissä jopa vain 40-50 kWh:iin [tekn.tri Miimu Airaksinen /VTT]. Rakentamisen totunnaiset tavat lienevät suurin syy hitaaseen muutokseen. Laboratorioissa on toteutettu uusia kokonaisuuksia olemassa olevilla osaratkaisuilla vähentäen energiatarvetta asumisessamme. Keksintöihin lisättynä säästö, terveellisemmän - siis alemman keskilämpötilan (nyt 21-23 C) säätäminen ehkäpä noin 18-20 C:een - entisestään pienentäisi energiariippuvuutta. Viileämpi elinympäristö tuottaa virkeämpiä ajatuksia ja mielenlaatua :-)

Eläinkunnassa [mihin mekin kuulumme], kaikki paitsi me, ei tarvita lisäenergiaa pesään, joiksi kotejammekin voitaisiin kutsua. Kodin, siis pesän merkitys on jatkuvuuden huolehtiminen seuraaviksi sukupolvien luojiksi. Pesä on turvapaikka, kuten kotikin, joka on asetettu lain erityissuojeluun. Suojeltu ympäristömme seininä ja lattioina on rakentunut energian tuhlaamisen kuningaskuluttajaesimerkiksi.

Vaihe, jossa ihmiskunta huomasi kiinteän kodin ominaisuuden, aloitti suunnitelmallisuuden, jota eläinkunnassa ei esiinny. Suunnitelmallisuus loi omistamisen, aidallisen reviirin ja huolen omistuksien menetyksistä. Näin ihminen aloitti "kodistansa" kehityksen, jossa energia on käymässä vähiin ja pahempana seikkana tuhoamassa ympäristömme. Eläinkunta ei hae omistusasuntoja, -pesiä, ne hakevat vain lisääntymisalustan, jossa juuri ja juuri vain pentujen avuttomuusvaihe ylitetään. "Suunnitelmallisuutta" ei ole kuin vaistojen ajama lisääntyminen ja ruoan hankinta.

Me suunnittelimme itsellemme fyysisen kodin, joka vaurastumisen, näyttöhalun ja mukavuuden tarpeen kasvaessa kuluttaa entistä enemmän. Ulkoiset tekijät ovat ylittäneet luonnon kestokyvyn; ympäristö muuttuu tekosistamme jo nyt meidän mahtamatta sille mitään - sen kehitys ja antamamme kehityssykäykset ovat karanneet käsistämme. Energian lisääntyvälle tarpeellemme ei näy loppua.

Tiedeyhteisöt ovat löytäneet ratkaisuja tähän arvokkaimpaan sijoitukseemme/ omistukseemme; ennakkoluulottomuudella ja kokonaissuunnittelulla voimme ratkaisevasti aloittaa energian säästämisen nyt - ratkaisut ovat jo olemassa. Huomisen koti on energiaa tuottava yksikkö, jolloin paikallisuus energiatuotantona syrjäyttää hiljalleen nykyistä suuruuden lain keskittymistä. Hajautetun energiantuotannon ratkaisuille on maailmanlaajuinen kysyntä. Olisiko Suomi näiden ratkaisujen osaaja?

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com

KESKUSTELU .............................. TIEDE

Kuva:
DSC_2045.JPG. 6. toukokuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti yllä olevan tekstin yhteydessä.

Kansalaiset täyttävät ostoskeskukset markkinatalouden ihannemallin mukaisesti

Kuva:
DSC_6390.JPG. 16. joulukuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä - lähde mainiten.

Kuvateksti:
Eräs Suomen suurimmista kauppakeskuksista houkuttelee ihmismassoja jouluaihein, vedoten mm. digijouluun - onhan se niin tyhmää jättää ostamatta. Osta nyt, vaikka huomenna saat sen halvemmalla. Nyt kehoitetaan ottamaan luottoa, että saat lähimmäisillesi hyvän joulumielen - korotkin ja lyhennykset tulevat vasta ensi vuonna. Ihmisvirrat ovat lasittuneen robotoituneita katseita hintalapun lupaukset mielissäin - kassakone here I come.

Jokainen suomalainen ostaa ja ottaa osaa joulun ostovoimansiirtoihin 100 eurolla. Joulu on businessaika vailla vertaa, samaan aikaan on vuodesta toiseen Suomen Turku julistanut Joulurauhan koko maahan. Markkinatalouspyörässä mekanisoituneet ja hioutuneet kuluttajat löytävät lahjoittamisen/ lahjomisen halun juuri jouluna. Kauppakeskukset sijoittavat tänä vuonna enemmän kuin koskaan joulumyyntiinsä.

Suomeen on markkinatalouden uusimpana ilmentymänä noussut hehtaariostoskeitaita muistuttamaan, mikä on kansantalouden perushyve - liike-elämän ja tuottovaadebusinessvaistojen opastamana.

Tuurissa, keskellä metsää, mainostetaan Suomen merkittävimmäksi lomakohteeksi kyläkauppaa, joka on nokkelien mainosnikkareiden mukaan maailman suurin. Ihmiset sopuloituvat sankoin joukoin lomailemaan maurilaismalliseen kerskajulkisivuhotelliin ihailemaan ostoksiaan, joita kertyy kasapäin lasisilmäkiiltoisen hinta-ahnehdinnan seurauksena jättiläiskokoisiin ostoskärryihin. MEK oivalsi sijoittaa kyläkaupan merkittävien lomailukohteiden joukkoon. Arvosana kertoo elämää ajassa, jossa kulutus on kaiken keskipiste.

Lempäälään nousi liikemiesoivalluksena ostosparatiisi innovoinnilla, että ihmiset haluavat ostaa entistä enemmän ja kaiken sen vielä yhdellä kertaa. Ostamisesta ajatellaan tulleen ihmisille hyve, harrastus ja tyydytysten lepuutuspiste. Kertajyräysostoksilla ihminen vimmautuu hankkimaan kaikkea "kivaa, mukavaa ja tarpeetonta" - joka huomataan yleensä vasta kotona. Hintalapun sisältö ja "tavaraa puoli-ilmaiseksi" hokema teki tehtävänsä - kärry täyttyi kuin viimeistä päivää, pelon seuratessa perässä, riittääkö niitä minulle.

Ostaminen on merkki tarpeesta, tai luodusta tarpeesta, mutta ennen kaikkea se on merkki pinnallisuudesta, jossa koetetaan tavaroiden paljoudella ja oletetulla tarpeella tyydyttää mieltä. Mielentyydytys on saanut kulutusleiman. Mieli virkistyy uuden saannosta, ymmärtämättä edes aina mihin ostosta tarvitsee. Uudeksi ongelmaksi on syntynyt päänsärky, kun ei tiedä, mitä se hyvä ystävä tarvitsee joululahjakseen.

Eräässä perheessa nuorimmainen poika ilmaisi asian hyvin osuvasti: "Isi, miksi me ei vietetä joskus Joulua siten, että leikitään vain yhdessä kaikki, Veikka, Sisko-Tytti, äiti ja isi. Tehtäisiin yhdessä jotain kivaa. Aina ei jaksa leikkiä yksin noilla kummallisilla leluilla, joita Jouluna kannetaan kotiin" Poika oli oikeassa - yhdessä olo on näin markkinatalouden ylityöpäivien, seminaarien ja iltakokousten vuoksi suurta harvinaisuutta ja keittiön pöydällä onkin se kuuluisa lappu: "Ruoka on uunissa, lämmitä ja syö, tulen sitten illalla".

Ostoskeskukset ovat oiva keksintö - ostamisesta on tehty mukavaa, auton saa lämpimään alakertaan, sinne on helppo heivata massiiviset ostokset kenkien kuraantumatta. Päällivaatteetkin voi jättää autoon, ettei sitten hiki yllätä tuhansien ihmisten puserruksessa. Ostosparatiisissa on ravintola, kaljabaari, pizzeria ja kengänkiilloittaja. Paratiisi on tehty houkuttelevaksi, siellä on mukava olla. Ostaminen on kivaa. Kassakoneiden virsi kaikuu kilpaa tehtaiden liukuhihnojen kanssa ja vieläkin me ihmettelemme, miksi lunta ei ole. Lisääntyvä kulutus on suoraan verrannollista raaka-aineiden-, energiankäytön ja luonnonsaastumisen nousun kanssa.

Meille on opetettu, että työtä syntyy kuluttamalla, meiltä vain unohtui se, että jatkuva kasvuhokema ei niinkään ole tekemisissä kotimaisen työllistämisen kanssa, sillä tehokkuus ja massavalmistus perustuvat halpaan työvoimaan ja heti perään täyteen automatisointiin. Määrä, laatu ja laatutyönteko ovat kaikki eri asioita.

Televisio puskee mainoskanaviltaan joululauluja, jouludigiaikaa, joulumusiikkia, joulupukkia, joulukännyköitä jouluisilla ilmaisminuuteilla. Mainosnokkeluudet aivoissaan ovat jopa kehittäneet joulurahoituksen jouluisella hymyllä. Burgereita saat Joulupukin virallisesti valtuuttamana. Joulukuusenkin saat muovisena ja koottavana. Pääasia on se, että keksit saamillesi veronpalautuksille käyttöä. Pane raha kiertämään, ota velkaa, vaikkapa ilman takauksia, saat sitä vain pienellä 29% todellisella vuosikorolla. On kivaa kuluttaa.

Jokainen ihminen voi katsoa oman roskapussinsa sisältöä - sieltä paistaa nykymallinen yhteiskuntamme, ero 1960-luvun roskasankoon on järisyttävä. Meidän pusseistamme löytyvät ne perimmäiset syyt, miksi meillä on Joulunakin lämmintä, ei mielissä, vaan ulkona.

Muutos on aina vaikeaa, ainoastaan silloin se on helppoa, kun on syntynyt ymmärrys sen pakosta. Tämä pakko on nyt läsnä. Ei pakkona ostaa ostamisen vuoksi lähimmäisen lämpöä jouluksi edes kerran vuodessa osallistumisena, vaan pakkona huomata suunta ja sen muutoksen välttämättömyys.

Lunta emme voi pakottaa valkaisemaan jouluiloamme. Perheen ja suvun tapaaminen onnistuu myös ilman ostovimman laatikkovuoria värillisissä paketeissaan. Antamista on muutakin kuin ostaminen, voimme antaa ystävyyttämme, huomioonottamista ja huolehdintaa sekä ennen kaikkea kiinnostustamme toisista ihmisistä. Kuunteleminen on eräs parhaista joululahjoista. Anna joulu yksinäiselle, anna hyvä mieli itsellesi.

Hyvää ja oikeasti rauhallista Joulua,

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com

KESKUSTELULINKKI ...... TIEDE