Eduskunnan takaa pilkistää Suomen suurimman lehtitalon lasilinnoitus. Paperimedian kulutus vähenee, tieto ja sen toimituksellisuus siirtyvät internettiin. Kansanedustajat viime kädessä säätävät lait, joiden vaikute on siinä, kuinka kansalaiset tietonsa, informaationsa ja juorunsa saavat. Laajakaistan tukeminen joka "niemen notkoon ja saarelmaan" vapauttaa riippuvuutta kannetusta ja paljon energiaa tuhlaavasta paperi-informaatiosta, tiedosta ja juoruista.[toimitettu kirjoitus ja kuva ovat arvokkaita sekä tiedostettuja niin kauan kuin niille on lukijansa - ammattilaisille on sijansa niin ihmisten ja autojen korjaajille, kuin myös tiedon etsijälle, muokkaajalle ja tiivistäjälle]
Paperikoneen työllisyysvaikutus on minimaallinen - välillisesti hieman enemmän. Toimitettu ja kansalaisille tarkoitettu uutinen, tieto ja juoru kulkeutuvat uskomattoman energiasyöpön lailla kotien postiluukkuihin päätyen usein lukemattomina taloyhtiöiden roskalaatikoihin tai omakotitalojen takkoihin ja kiukaisiin.
Poltettuna painettu sana haihtuu musteena ilmaan tuhlauksena ja saasteina. Tiedon jako lehtinä, ilmoituksina ja mainoksina on kuin haulikolla ampuisi - se on kuin havupuut, jotka siementävät joka kevät järven selät täyteen suvunjatkantaa - valtaosan mennessä hukkaan. Erona on vain se, että siitepöly päätyy kalojen ruoaksi. Musteellinen paperi taas päätyy kiertoon, käsittelyyn ja kaatopaikoille. Sähköisen viestinnän aikana se on ympäristön rasittamista ja turhaa energian tuhlausta.
Kansakunta janoaa entistä enemmän tietoa, uutisia ja vieläkin juoruja. Niitä tarjoillaan toimitettuna printtimediana, radio- ja tv-aaltoina sähköisesti sekä enenevässä määrin internetin kautta. Ihminen on luonnostaan utelias ja haluaa tietää enemmän. Tiedon määrän kasvu on ainoita hyväksyttäviä tapoja harjoittaa kasvun hokemaa ja tavoitetta. Jokainen ihminen on tiedontuottaja ja - käyttäjä.
Sanomalehti loi aikoinaan mahdollisuuden toimitukselliseen tietoon ja sen jakamiseen laajasti, painettuna ja käsinkirjoitettuna sanaa aiemmin harjoitettiin salaisena - sallien sen vain harvoille ja valituille. Kansakuntia pelossa, ojennuksessa ja kurissa pidettiin tiedon panttauksella - tieto oli harvojen asia. Uskontoa, huomista ja ennusteita varjeltiin valtaa pitävien toimesta salaisuuksien kammioissa ja sieltä annosteltiin tiedon- ja uskomuksien virtoja säästeliäästi ja tarkoitushakuisesti.
Tänään painettu ja toimitettu sana on tiedon jalostusta, manipulointia ja edelleenkin tarkoitushakuista. Journalismi on myös kriittisyyttä, vaihtoehtoisuutta, herättelyä ja kapinointia. Tiedon muuntelu, jäsennys ja suuntaaminen ei poistu yksilökeskeisessä yhteiskunnassa - vain valtavirrat ja kohteellisuus vaihtelevat.
Paperille painetun tiedon hallinta on harvainvaltaistanut tiedon olemuksen ja siirron lukijoilleen. Kaikki ihmiset tiedon tuottajan roolistaan huolimatta eivät kykyne olemaan "lehtitaloja tai yleisradioita". Turhan paperin kadotessa hiljalleen tiedonvälittäjänä, vapauttaa se kansalaisinformoinnin, tiedoituksen, tiedon tuoton ja edelleenkin paljon luetut juorut. Sähköinen media on vedenjakajalla ja yhä useampi perinteellinen lehtimedia joutuu tarjoamaan toimituksellisuuttaan ja mainoksiaan "vain jakelukustannuksien" hinnalla - puhelinmyyjiensä toimesta.
Toimitus ja tiedon analysointi, kuten kriittisyys ja kyky olla iholla ja ajassa, vaatii ammattilaisia edelleen tuottamaan tietoa, informaatiota sekä juoruja lukijoilleen. Kansalainen ei luota "kaiken maailman" nettitietoon, senhän on voinut laatia suoraan joku toinen kansalainen ja tällä on vain omat intressit sen laadinnassa. Tiedon merkitys kasvaa ja toimituksen merkitys sen siivellä.
Internet mullistaa juuri näinä aikoina tiedon saatavuuden lukijoilleen. Internet myös mahdollistaa tiedon tuoton - jokainen voi olla tekijä, näkijä ja kokija. Nyt ei "kanslaislehtitalon" esteenä ole perustamis- ja ylläpitoraha, sillä laajakaistan saa parilla kympillä, tietokone on lähes joka "savussa" ja kirjoitustaito on perustuslailla säädetty. Kaikki eivät ole toimittajia. Nettikilpailu lukijoista saattaa jalostaa suoravaikutteisen tiedontuoton uudeksi valtiomahdiksi. Tähän valtiomahtiin ei ole rajoitteita, säädöksiä eikä esteitä. Moderaattorit, inkvisiittorit ja manipulaattorit toki yleistyvät internetissä, mutta viime kädessä sisältö määrää suosituimmuuden, kuten lehtien levikkitiedotkin paperillisella puolella kannatuksestaan kertovat. Internet on tätä päivää ja kansalaisvaikute, omatoimittajuus ja hakukone-etsintä jakavat uutta lukijaherkkyyttä ja tiedonsaannin suuntautuneisuutta.
Onko mikään siltikään muuttumassa? Edelleenkin ihmiset haluavat tietoa, informaatiota ja juoruja. Ei mikään muutu, ainoastaan paperille painettu tieto katoaa tiedon valtaväylille - bittiavaruuksiin, sähköisiin etäpäätteisiin tiedontuottajien periaatteessa ollen kuka tahansa. Toimituksellisuus, luottamuksen haenta lukemaansa, uteliaisuuden tyydytys ja juorujen loputon lukuhalu säilyvät, kuten aikaisemminkin.
Paperikoneen työllisyysvaikutus on minimaallinen - välillisesti hieman enemmän. Toimitettu ja kansalaisille tarkoitettu uutinen, tieto ja juoru kulkeutuvat uskomattoman energiasyöpön lailla kotien postiluukkuihin päätyen usein lukemattomina taloyhtiöiden roskalaatikoihin tai omakotitalojen takkoihin ja kiukaisiin.
Poltettuna painettu sana haihtuu musteena ilmaan tuhlauksena ja saasteina. Tiedon jako lehtinä, ilmoituksina ja mainoksina on kuin haulikolla ampuisi - se on kuin havupuut, jotka siementävät joka kevät järven selät täyteen suvunjatkantaa - valtaosan mennessä hukkaan. Erona on vain se, että siitepöly päätyy kalojen ruoaksi. Musteellinen paperi taas päätyy kiertoon, käsittelyyn ja kaatopaikoille. Sähköisen viestinnän aikana se on ympäristön rasittamista ja turhaa energian tuhlausta.
Kansakunta janoaa entistä enemmän tietoa, uutisia ja vieläkin juoruja. Niitä tarjoillaan toimitettuna printtimediana, radio- ja tv-aaltoina sähköisesti sekä enenevässä määrin internetin kautta. Ihminen on luonnostaan utelias ja haluaa tietää enemmän. Tiedon määrän kasvu on ainoita hyväksyttäviä tapoja harjoittaa kasvun hokemaa ja tavoitetta. Jokainen ihminen on tiedontuottaja ja - käyttäjä.
Sanomalehti loi aikoinaan mahdollisuuden toimitukselliseen tietoon ja sen jakamiseen laajasti, painettuna ja käsinkirjoitettuna sanaa aiemmin harjoitettiin salaisena - sallien sen vain harvoille ja valituille. Kansakuntia pelossa, ojennuksessa ja kurissa pidettiin tiedon panttauksella - tieto oli harvojen asia. Uskontoa, huomista ja ennusteita varjeltiin valtaa pitävien toimesta salaisuuksien kammioissa ja sieltä annosteltiin tiedon- ja uskomuksien virtoja säästeliäästi ja tarkoitushakuisesti.
Tänään painettu ja toimitettu sana on tiedon jalostusta, manipulointia ja edelleenkin tarkoitushakuista. Journalismi on myös kriittisyyttä, vaihtoehtoisuutta, herättelyä ja kapinointia. Tiedon muuntelu, jäsennys ja suuntaaminen ei poistu yksilökeskeisessä yhteiskunnassa - vain valtavirrat ja kohteellisuus vaihtelevat.
Paperille painetun tiedon hallinta on harvainvaltaistanut tiedon olemuksen ja siirron lukijoilleen. Kaikki ihmiset tiedon tuottajan roolistaan huolimatta eivät kykyne olemaan "lehtitaloja tai yleisradioita". Turhan paperin kadotessa hiljalleen tiedonvälittäjänä, vapauttaa se kansalaisinformoinnin, tiedoituksen, tiedon tuoton ja edelleenkin paljon luetut juorut. Sähköinen media on vedenjakajalla ja yhä useampi perinteellinen lehtimedia joutuu tarjoamaan toimituksellisuuttaan ja mainoksiaan "vain jakelukustannuksien" hinnalla - puhelinmyyjiensä toimesta.
Toimitus ja tiedon analysointi, kuten kriittisyys ja kyky olla iholla ja ajassa, vaatii ammattilaisia edelleen tuottamaan tietoa, informaatiota sekä juoruja lukijoilleen. Kansalainen ei luota "kaiken maailman" nettitietoon, senhän on voinut laatia suoraan joku toinen kansalainen ja tällä on vain omat intressit sen laadinnassa. Tiedon merkitys kasvaa ja toimituksen merkitys sen siivellä.
Internet mullistaa juuri näinä aikoina tiedon saatavuuden lukijoilleen. Internet myös mahdollistaa tiedon tuoton - jokainen voi olla tekijä, näkijä ja kokija. Nyt ei "kanslaislehtitalon" esteenä ole perustamis- ja ylläpitoraha, sillä laajakaistan saa parilla kympillä, tietokone on lähes joka "savussa" ja kirjoitustaito on perustuslailla säädetty. Kaikki eivät ole toimittajia. Nettikilpailu lukijoista saattaa jalostaa suoravaikutteisen tiedontuoton uudeksi valtiomahdiksi. Tähän valtiomahtiin ei ole rajoitteita, säädöksiä eikä esteitä. Moderaattorit, inkvisiittorit ja manipulaattorit toki yleistyvät internetissä, mutta viime kädessä sisältö määrää suosituimmuuden, kuten lehtien levikkitiedotkin paperillisella puolella kannatuksestaan kertovat. Internet on tätä päivää ja kansalaisvaikute, omatoimittajuus ja hakukone-etsintä jakavat uutta lukijaherkkyyttä ja tiedonsaannin suuntautuneisuutta.
Onko mikään siltikään muuttumassa? Edelleenkin ihmiset haluavat tietoa, informaatiota ja juoruja. Ei mikään muutu, ainoastaan paperille painettu tieto katoaa tiedon valtaväylille - bittiavaruuksiin, sähköisiin etäpäätteisiin tiedontuottajien periaatteessa ollen kuka tahansa. Toimituksellisuus, luottamuksen haenta lukemaansa, uteliaisuuden tyydytys ja juorujen loputon lukuhalu säilyvät, kuten aikaisemminkin.
KESKUSTELU ....... TIEDE
Ilkka Luoma
Kuva:
DSC_2047.JPG. 6. toukokuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti yllä olevan tekstin yhteydessä.
DSC_2047.JPG. 6. toukokuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti yllä olevan tekstin yhteydessä.
