lauantaina, huhtikuuta 14, 2007

Paineita saada ihmiset julkisiksi myös sähköisessä virtuaalimaailmassa

Suomalainen Taloussanomat lehden keskusteluareena -- http://www.taloussanomat.fi -- avaajat ovat yleensä nimimerkkejä, kuten vastineiden kirjoittajat - nimettömyys antaa rohkeutta, mutta mihin piirrämme rajan, jos aiheen käsittely menee henkilökohtaisuuksiin tai hyvien tapojen vastaiseksi. Yleistyykö oman oikean nimen käyttö? EU tutkii jo nyt sähköistä koko EU:n kattavaa "pakollista" identifiointia surffatessamme netissä. Tekniikka on jo olemassa - milloin se käynnistyy lain vaatimuksena, syntyykö orwellimainen tiedon ja seurannan yhteiskunta? Pitääkö anonyymi esiintyminen sallia pitämään keskustelunavaus mahdollisuuksia myös hiljaisemmille? ... Miksi oma nimi pitäisi salata?
Tukholmassa Kuninkaan linnan pulut ovat paikallisia, kielitaitoa ei tarkistettu, kun passejakaan ei löytynyt. Eläinkunnassa tunnistus tapahtuu hajuilla, mauilla, vaistoilla ja ehkä muillakin menetelmillä, joita me ihmiset emme tunnista/tunne. Meidän silmissä nuo ovat kaikki samanlaisia, mutta uskottavasti nuo siivekkäät tunnistavat lajitoverinsa, vähintäänkin parvi- tai laumaperiaatteella.

Kuvassa aivan oikeasti käytetty auto (Fiat Brava 1.4i SX -98) vaihtoi omistajaa - ostaja todennettiin, passi (ajokortti oli unohtunut kotiin :-) Ostaja siirsi heti kauppasumman - pankin käyttäjätunnus ja salasana nettiin ja raha siirtyi heti myyjän tilille. Myöhemmin ostaja sai omalla nimellään auton rekisteriotteen. Vakuutus tehtiin heti ja allekirjoitettiin. Auto, myyjä ja ostaja tunnistettiin, riidattomasti, oikein ja vastuut asettuivat kohdallensa ja kaikki asiat olivat kunnossa.


Nykypäivän puoluepolitiikassa ei identifiointia onnistuta tekemään, ainakaan kolmen suurimman osalta - kaikki kiertävät tärkeimpiä asioita liian vaikeina. Kansalainen ei näe vastuullista toimijaa, vastuu ei näe nimiä, ei osoitetta, eikä edes tapaa, kuinka huomisen vaikeat asiat hoidetaan. Tunnisteet ovat vain ilmakuplia joita tavallinen ihminen ei osaa käsissään pitää.

_____________________
[ ... Kauppakirja allekirjoitetaan aina tunnettujen osapuolien kesken, täytyy tietää kenen kanssa on tekemisissä. Uroskoirat nostavat koipea komeasti, jotta naaraat ja muut urokset tietävät kuka merkkasi - se on viesti, yksilöllinen viesti, jossa on enemmän informaatiota, mitä ihminen edes tietää ... ]

Suomessa väestörekisterikeskus markkinoi tunnisteita myös sähköiseen maailmaan. Valtiomme järjestää passit, henkilö- ja ajokortit luotettavaan tunnistukseen. Jokainen meistä on internetissä yksilö myös lain- ja vastuun edessä. Meidät on pystyttävä tunistamaan, jotta sanktiot ja palkkiot kohtaavat juuri oikean henkilön.

Nyt vaaditaan EU-Brysselissä sähköistä tunnistautumista. Anonyymi esiintyminen halutaan poistaa, tilalle esitetään luotettavaa menetelmää millä tunnistetaan verkoissa, foorumeissa ja virtuaalimaailmoissa liikkuvat henkilöt. Sitoumukset ja vastuunkanto verkoissa sekä sanansa mittaisuus tulisi viranomaisten mielestä myös varmistaa internetissä, koska transaktiot lisääntyvät räjähdysmäisesti ja paineita syntyy epävarmuuksista kenen/ keiden kanssa ollaan tekemisissä.

Julkinen esiintyminen omalla nimella rajoittaa mielipiteitä - tilalle astuu varovaisuus, vähäsanaisuus, osin myös pelko nolaantumisesta ja henkisestä vahingoittumisesta. Anonyymi esiintyminen voi olla monille ainoa keino osoittaa suoruutta ja avoimuutta. Nimellä esiintyminen yksilöllistää ja se saattaa vaarantaa henkilökohtaisia ja työhon liittyviä suhdanteita. Voimmeko menettää osaksi esitettyä luovuutta, innovointia ja ajatuksen säkenöivää kirkkautta keskustelupalstoilta, jos nimi vaaditaan aina esille vierailtaessa internetissä? Jääkö oivalluksen hiljaiset paljastumatta, mikäli heidän henkilöllisyytensä vaaditaan anonyymiuden takaa ja nimimerkit kielletään?

Toisaalta nimimerkkien alta huutelu alentaa kynnyksiä suvaitsemattomuuteen, tällöin ei huomioonottamista tarvita, koska paljastuminen ei saata olla riskinä. Miksi keskustelija nimellänsä ei usein uskalla suoraan julkitullen esittää suoria ja asiaan meneviä oikeita omia mielipiteitään? Pitäisikö laillisuuden parantamiseen tähdätyt sähköiset tunnistautumiset ulottaa myös keskusteluihin ja mielipidefoorumeille?

On ymmärrettävää, että sähköinen tunnistekoodi ja sidos rekisteröityyn ja olemassa olevaan henkilöön on täysin välttämätöntä, kun kyseessä ovat kaupalliset, sitoumukselliset ja lain kohtiin sisältyvät transaktiot. Vastuu tulee tarvittaessa saattaa juuri oikeisiin ja asiaan liittyviin henkilöihin.

Mihin vedetään anonyymiuden rajat - on tunnettua, että monet ihmiset avautuvat nimimerkillä niin positiivisesti kuin synkän riitaa haastavasti negatiivisella puolella. Keskustelu kasvottomina kuvakkeiden ja nimimerkkien takaa on yleistä, itse asiassa vain harvat panevat nimensä peliin. On ennustettavissa, että oman nimen käyttö lisääntyy - jo lakituvassa ratkaistujen kunnianloukkauksien vuoksi - käynnistä verkossa ja netissä jää aina jälki ja miltei kuka tahansa voidaan jäljittää käyttäjänä ja kirjoittajana.

Ihmisiä elää sankoin joukoin "erakoina" yksiöissään ja pienkaksioissaan, kuten iäkkäämpinäkin, kun elämäntoveri on jo yläilmakehän nettimaastoon virtuaalisena poistunut. Yksinäiset kaipaavat kontaktia toisiinsa ja nimettömyys on helpotus avauksiin.

Monet ihmiset seikkailevat nimettöminä lukijoina, katselijoina, seuraajina ja ehkä 10-20% myös nimimerkkien takaa vastaajina. Netti ja foorumeiden maailma on sosiaalista toimintaa, missä yhteisöllisyys muodostuu kullekkin tarpeensa ja mielihalunsa mukaisesti netin tuhansilla keskustelupalstoilla. Pitääkö kaikkien käyttää huomenna omaa nimeä, ja onko se esim. väestörekisterikeskuksen markkinoima sähköinen varmenne, jotta tiedämme, kuka on "äänessä" milläkin puheenvuorolla ja äänenpainolla.

Voidaan sanoa, että rikollisten ja liiaksi epäsosiaalisten käyttäytymismuotojen vuoksi lainsäädäntö tehnee sähköisestä tunnistautumisesta lakiin perustuvan velvollisuuden - näin on kaikkinensa paljon Puhuttu Orwellin maailma sitten toteutunut; saamme jatkuvan seurannan itsellemme, -tarvittaessa. Mihin tämä raja olisi vedettävä, ja milloin koko muu maailma astuu tähän mahdolliseen valvontakulttuuriin - emme olleetkaan valmiit vastuulliseen anonyymiuteen.

Ilkka Luoma

ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.blogspot.com

________________________
KOKEILU MIELIPIDEPALSTAN ja NETTIKESKUSTELUN YHDISTÄMISEKSI:
Mielipideaiheeseen liittyvä aktiivikeskustelu netissä:
---
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=17248 ---

Kuva 1.
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/442251004/ ---

Kuvateksti 1.
Nykypäivän puoluepolitiikassa ei identifiointia onnistuta tekemään, ainakaan kolmen suurimman osalta - kaikki kiertävät tärkeimpiä asioita liian vaikeina. Kansalainen ei näe vastuullista toimijaa, vastuu ei näe nimiä, ei osoitetta, eikä edes tapaa, kuinka huomisen vaikeat asiat hoidetaan. Tunnisteet ovat vain ilmakuplia joita tavallinen ihminen ei osaa käsissään pitää.

Kuva 2.
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/442251060/ ---

Kuvateksti 2.
Kuvassa aivan oikeasti käytetty auto (Fiat Brava 1.4i SX -98) vaihtoi omistajaa - ostaja todennettiin, passi (ajokortti oli unohtunut kotiin :-) Ostaja siirsi heti kauppasumman - pankin käyttäjätunnus ja salasana nettiin ja raha siirtyi heti myyjän tilille. Myöhemmin ostaja sai omalla nimellään auton rekisteriotteen. Vakuutus tehtiin heti ja allekirjoitettiin. Auto, myyjä ja ostaja tunnistettiin, riidattomasti, oikein ja vastuut asettuivat kohdallensa ja kaikki asiat olivat kunnossa.

Kuva 3.
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/442251072/ ---

Kuvateksti 3.
Tukholmassa Kuninkaan linnan pulut ovat paikallisia, kielitaitoa ei tarkistettu, kun passejakaan ei löytynyt. Eläinkunnassa tunnistus tapahtuu hajuilla, mauilla, vaistoilla ja ehkä muillakin menetelmillä, joita me ihmiset emme tunnista/tunne. Meidän silmissä nuo ovat kaikki samanlaisia, mutta uskottavasti nuo siivekkäät tunnistavat lajitoverinsa, vähintäänkin parvi- tai laumaperiaatteella.

Kuva 4.
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/442251086/ ---

Kuvateksti 4.
Suomalainen Taloussanomat lehden keskusteluareena --
http://www.taloussanomat.fi -- avaajat ovat yleensä nimimerkkejä, kuten vastineiden kirjoittajat - nimettömyys antaa rohkeutta, mutta mihin piirrämme rajan, jos aiheen käsittely menee henkilökohtaisuuksiin tai hyvien tapojen vastaiseksi. Yleistyykö oman oikean nimen käyttö? EU tutkii jo nyt sähköistä koko EU:n kattavaa "pakollista" identifiointia surffatessamme netissä. Tekniikka on jo olemassa - milloin se käynnistyy lain vaatimuksena, syntyykö orwellimainen tiedon ja seurannan yhteiskunta? Pitääkö anonyymi esiintyminen sallia pitämään keskustelunavaus mahdollisuuksia myös hiljaisemmille? ... Miksi oma nimi pitäisi salata?

1)...11. maaliskuuta 2007 --- [DSC_7078.JPG]
2)...14. helmikuuta 2007 --- [IMG_0138.JPG]
3)...20. tammikuuta 2007 --- [DSC_6811.JPG]
4)...13. maaliskuuta 2007 --- [IMG_0422.JPG]

Kuvia saa käyttää ylläolevan kirjoituksen yhteydessä vapaasti. Copyright by Ilkka Luoma 2007.

keskiviikkona, huhtikuuta 11, 2007

Markkinatalouden kärsä- ja värilliset hulluusjuhlat

Kattojen alle vietyä kulutusjuhlaa niin värillisinä hulluuspäivinä kuin kärsämarkkinoina - tärkeintä on se, että ostotottumuksia markkinaohjatusti päästää tekemään vapaasti, ilman turhia ulkoisia häirinnän lähteitä. Ainut este kuluttamiselle massiivisissa alennusmyynneissä on toinen kuluttaja, sillä parhaat alelaatikot ovat vähissä ja tavara niukkuuden kukittamaa. Niukkuudessa koko eliökunta on jatkanut vuosimiljoonaista kehitystään - niin myös niukkuuden uhan parhailla aletempuilla hysterisoidaan kuluttajat hankkimaan sellaista, mitä me emme juurikaan tarvitse.
Markkinataloudessa on kuumenemisen merkkejä, lämpö on noussut jo järkevän huoneenlämmön yläpuolelle. Nyt on havaittu, että kulutusmandra ja teematempaisupäivät hulluuspäivinä nostavat joukkojen yhteishenkeä ja blokittavat kuluttajia eri kulutusryhmiin. Markkinatalous ohjailee toimiamme innostaen mihin milloinkin, yleensä normaalia elämää tarvitsemattomalle puolelle. Kuvassa nuoriso miettii tarvitseeko vai ei.
_____________________________
[ ... tutkijat ovat löytäneet nykyihmisille yhteenkuuluvuutta ja joukkohenkeä markkinatalouden kilpailuviettisestä kulutukseen houkuttelemisesta - kuluttajat joukkomanipuloivat toisiaan ostamaan sellaistakin, mitä ei ollut tarkoitus hankkia ... ]

Pari kertaa vuodessa eräs tavarataloketju kirjaintunnuksensa alta lanseeraa kärsämarkkinat äänitrumpetisoiden merkin, että on aika rynnätä notkuvien tarjouslaarien kimppuun. Myöskin pari kertaa vuodessa tunnettu tavaratalo iskostaa mieliin värillistä hulluutta joukkovoimailmiönä rynnätä alennustuotteiden sekaan - näistä ominaisuuksista tutkijoiden mukaan syntyy joukkohenkeä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Yhteiskunta toimii kuluttamisella. Jo pienestä pitäen meidät valmennetaan mainonnalla ostamaan kaikkea sellaista, mistä kokisimme iloa, näyttämisen halua, tarpeellisuutta tavarasta ja lopuksi osassa tuotteissa ja palveluissa on sitä välttämättömyyttäkin.

Kaupunkilaistunut kuluttaja on vieraantunut siksi runsaasti jatkuvaluonteisesta työstä, että hänelle on pitänyt keksittämän ajanvietettä. Suureksi ajanvietteeksi kutsutaan myös shoppailemista. Markkina- ja mainosgurut ovat oivaltaneet, että joukkoliikkeet aktivoivat ihmisiä liikkeelle, pitää vain saada innoke. Innokkeeksi riittää aiheutettu huoli, ettei sitä/ niitä riitä kaikille - tästä syntyy ryntäys.

Ihmiset jonottavat puolihintaisia kaukomatkoja tunnetun tavaratalon ovien takana jo kaksi tuntia ennen avausta. Huoli riittämättömyydestä, siis niukkuuden tunnistus on herättänyt kuluttajat ennen normaalia aamukukonlaulantaa. Pelko jäytää mieliä, ... ehdinkö. Odotus palkitaan ja sinnikkäimmät asiakkaat/ kuluttajat saavat matkansa. Joukkovoima teki tehtävänsä - matkalle lähtijät lippuinensa ovat kuin yhtä perhettä ja hotellien nimiä jo pohditaan.

Mielenkiintoiseksi tekee asian tutkijoiden toteamus alennussirkuksien joukkohengestä ja yhteenkuuluvuudesta. Massakuluttaminen, pelko loppumisesta (siis kokonaiseliöstön ikuinen niukkuus) ja samaistusreaktiot synnyttävät urbaaniin kulttuuriin reviiriytymistä, joukkohenkeä ja jakaantumista meihin "fiksummin valinneisiin ja noihin ajattelemattomimpiin". Osaamme harrastuksena erinomaisen hyvin arvioida toisten "älyttömiä" ostoksia ja omia perustellusti hyödyllisiä hankintoja.

Mikä tekee värilliset hulluuspäivät tai kärsämarkkinat meille niin yhdistäviksi? Sen tekee ahneus "halpaan" hintaan. Pelko loppumisesta ja niukkuudesta ajaa eläinkuntaakin jatkuviin ponnisteluihin, koska perustarpeiden löytäminen on jatkuvaa taistelua kilpailuna saannosta. Eläinkunnalla ei kylläkään ole halpuutta, ainoastaan välillä hiukan helpompaa metsästystä.

Täytyy muuten todeta, että esim. tämän kevään kulutuksen ja alennushulluuspäivien ovien takana jonottajat olivat 70-80%:sti naisia (mm. Itäkeskus - Hki) - kotirouvia, vapaapäiväläisiä, mutta yllättävän vähän miehiä, vaikka alennuslaareissa oli myös miehisiä hyödykkeitä työkaluista partavesiin (miehet saattavat käyttää vapaa-aikaansa sitten mm. sohvilla loikoiluun :-) Tutkijoille riittää sarkaa tässä ilmiössä vielä tämän yhteenkuuluvuus- ja joukkohenkeä parodioineen analyysivipraation jälkeenkin.

Kuluttamisen mandra iskee alitajuntaan jo imeväisiässä tahteina, sävelinä, kuvina ja merkkeinä. Meille urbanisoituneille luonnosta vieraantuneille kulutusobjekteille riittää niin kauan vertailevaa ostoskäyttäytymistä, kun ympärillämme oleva luonto jaksaa yhteisiä koko luomakunnan voima- ja raaka-ainevaroja tuottaa 1%:lle elävästä kokonaisbiomassasta, mitä ihmiskunta kaikkinensa edustaa.

[kuivakkaalla huumorilla, mutta vakavuudella kestävän mielellisen ja aineellisen kehityksen puolesta]

Ilkka Luoma
ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.blogspot.com
KESKUSTELU --- TIEDE
_____________________________
Kuva 1.
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/441661729/ --- [ DSC_7103.JPG ]

Kuvateksti:
Kattojen alle vietyä kulutusjuhlaa niin värillisinä hulluuspäivinä kuin kärsämarkkinoina - tärkeintä on se, että ostotottumuksia markkinaohjatusti päästää tekemään vapaasti, ilman turhia ulkoisia häirinnän lähteitä. Ainut este kuluttamiselle massiivisissa alennusmyynneissä on toinen kuluttaja, sillä parhaat alelaatikot ovat vähissä ja tavara niukkuuden kukittamaa. Niukkuudessa koko eliökunta on jatkanut vuosimiljoonaista kehitystään - niin myös niukkuuden uhan parhailla aletempuilla hysterisoidaan kuluttajat hankkimaan sellaista, mitä me emme juurikaan tarvitse.

Kuva 2.
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/441661725/ --- [ DSC_7101.JPG ]

Kuvateksti:
Markkinataloudessa on kuumenemisen merkkejä, lämpö on noussut jo järkevän huoneenlämmön yläpuolelle. Nyt on havaittu, että kulutusmandra ja teematempaisupäivät hulluuspäivinä nostavat joukkojen yhteishenkeä ja blokittavat kuluttajia eri kulutusryhmiin. Markkinatalous ohjailee toimiamme innostaen mihin milloinkin, yleensä normaalia elämää tarvitsemattomalle puolelle. Kuvassa nuoriso miettii tarvitseeko vai ei.