lauantaina, joulukuuta 16, 2006

Markkinatalouden kulutuskasvu on suunnattava ymmärryksen ja tietämyksen kasvuun

Kuva:
DSC_2685.JPG. 10. kesäkuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä.

Kuvateksti:
Kasvu on tavoittelun haaroittumista. Luonnossa voimalle on aina vastavoimansa - häiriintymättömässä luonnossa liikakasvu padotaan ja monimuotoisuuus rakentaa harmoniaa sopusoinnussa elintilataistelun ollessa siitä huolimatta jatkuvasti käynnissä. Kuvan puu kasvaa yksin ruohokentällään ihmisen ohjaamana Viron Pärnussa haaroitellen oksiaan kohti aurinkoa - valoa ja kasvunvoimaa.


Numeroa seuraa aina suurempi numero. Autotehtaat rakentavat malliluokittain autoja kasvavasti. Ruokahalu kasvaa syödessä. Milloin kasvaa ymmärrys näkemään materiaalisen kasvun mahdottomuus? Kasvua ei estetä, sitä voi vain suunnata.
LINKKI KESKUSTELUUN .................... TIEDE

Koko markkinatalous vapaan liikkuvuuden ja kulutuksen valinnan kautta tähtää kasvuun. Kasvu on luontainen suure, kuten se on luonnossakin - erona on vain se, että luonto huolehtii liikakasvun sivuraiteelle suuntaamalla torjuntakasvua toisaalle. Kasvavat sopulilaumat päätyvät lisääntyvien pöllöpoikasten suihin. Luonto säätelee; ihminen ei, paitsi ilmastoa, vesistöä, sademetsiä ja kasvun edellytyksiä sekä omaa elinikäänsä.

Ihmisen kehitys on vertailua - punttisalilla kasvatetaan hauista - näyttääksemme puoleensa vetävämmältä. Auton moottoritilavuus kasvaa varallisuuden vuoksi, näyttääkseen isännästä menestyksen avaimia. Palkkaakin pitää kasvattaa, koska arvostus nousee sen myötä. Kaikkea sellaista pitää kasvattaa, mikä tuottaa mielihyvää ja arvostusta. Helpoin tapa on kasvattaa omaa fyysistä kokoa - mm. amerikkalaiset ovat kulutuksessaan maailman lihavinta kansaa. Suomalaisetkin kasvavat ja lihovat.

Mikäli kasvua ei voida hillitä, mitä silloin voidaan tehdä, ennen kuin tuhoamme ympäristömme, elinolosuhteemme ja muunkin vuosimiljoonaisen biokerroksen. Kasvu ja sen tavoittelu alkoi jo siitä hetkestä, kun perushiukkanen vetovoimallaan kaverin löysi hienoisen hetken jälkeen maailmamme synnystä [bigbang]. Ensimmäinen eliökin oli mikroskooppisen pieni, kunnes innostui löytämään viereisen sopivan molekyylin. Välivaiheena dinosaurukset eivät olisi edes mahtuneet taloihimme, joiden pinta-alakin on kasvussa. Suuri on kaunista ja suurempi on vieläkin komeampaa.

Mikä tilalle? Se on kasvun ja "kasvamisen" suuntaus. Mieltymysähkykulutuksen sijasta voisimme kehittää, kasvattaa ja lisätä ymmärryksen tasetta ympäristöämme ja itseämme kohtaan. Henkisen kasvun kiihdytys voisi alkaa kasvusta säästöön ja vähäkulutuksellisuuden mestaruuteen. Tehokkain, kadehdittavin ja ihailluin henkilö olisikin oivaltaja, joka säätää kulutustaan luonnon eduksi - vähentäen ja valikoiden sitä.

Nykyinen vertailutalous voisi olla hyötysuhdetalous, jossa säästö ja menetelmät huolehtia monimuotoisuuden rikkaudesta on voittoa viivan alle. Ihmiset voisivat kilvoitella, kun se kuitenkin ikiaikaiseen elonrytmiin kuuluu, henkisillä arvoilla - tavoitella monialaisuutta, kykyä ymmärtää, kokea uteliaisuutta ja nähdä ympäristöään ratkoen kysymyksiä, joille ikuisuuden leimoja on annettu.

Ei meidän tarvitse hakea selityksiä toimillemme tai riitelyä, mistä johtuu lumettomuus, lisääntyvät sateet, kuivuus Etelä-Euroopassa ja paisuvat hurrikaanit tropiikissa. Ei tarvitse etsiä syitä "merten takaa", olemme kuitenkin osa niistä, sillä luonto on ihminen, maaperä, aurinko ja jopa tuo paljon parjattu aurinkotuulikin, jolle ollaan hakemassa roolia ilmaston kehitystrendeihin. Ei ihminen tiedä ja hallitse kaikkia muuntumoita, silti ihmisen tulee oivaltaa itsensä osaksi kokonaisuutta sen tuomilla velvollisuuksilla ja oikeuksilla. Voi vain arvata, mikä vaikutus on ollut sillä, kun ihminen poltti miljoonan vuoden biokasvuston öljynä taivaan tuuliin sadassa vuodessa. Silti toivomme lumen saapuvan Jouluksi!

Ilkka Luoma

sunnuntaina, joulukuuta 10, 2006

Johtajuutta työssä ja kotona - naiset pitävät perää johtaen meitä käytännön huomiseen

Naisia eri ikäluokista yläsavolaisten pikkujouluista 10. joulukuuta 2006 Ristola yhteisössä Helsingin Metsälässä. Kuvassa ikuisten arpojen myynti. Palkintoina kahvia, kahvia ja sitten vielä kahvia. Naisten asema myös savolaisyhteisöissä on kautta aikain ollut vahva ja mykysoppa on saanut ansaittuja kiitoksia perheiden miesväeltä. Naiset huolehtivat käytännössä yhteiskunnan arkitoiminnot ja tältä osin on turhaa huolehtia, onko naisia riittävästi johtopaikoilla. Copyright by Ilkka Luoma 2006. DSC_6199.JPG. Nokin D70.

LISÄKUVAT 1 ja 2


Liike-elämän ykkösäänitorvi Jorma Ollila oivalsi, että nythän tarvitaan lisää naisia johtajapaikoille myös taloudessa. Ollila trumpetisoi uuden innovaation naisten kyvystä huolehtia rahasta ja inhimillisyydestä. Kotona nainen johtaa taloutta - useasti. Työmaalla henki yhdistäen ja riitaistaen keskenään rakentuu useasti naisten puolelta. Naisen asema on aina turvata kyky aurinkoon varjeltaessa jatkuvuutta.

Ollila nosti Nokian suosta, kirjaimellisesti taloudesta tulleena henkilönä. Nokian kuuluisassa johtotroikassa oli yli kymmenen vuoden ajan vain yksi nainen - tulokseltaan heikointa yksikköä vetänyt Sari Baldauf, joka hankki kannuksensa Nokialla jo aiemmin vuorineuvos Kari Kairamon ja tohtori Timo H. A. Kosken aikana. Ollila rakensi itselleen toimivan ja hyvin hitsautuneen tiimin normaalilla tavalla - miesvaltaisesti. Shell lienee vieläkin miesvaltaisempi.

Naisen asema yhteiskunnassa on vuoksiaaltoa, milloin se on vajaapalkkaisuutta ja milloin "seksuaalista ahdistelua" neuvotteluhuoneen viimeisessä nurkkassa. Naiset pitävät itse ääntä Suomessa; he voivat valita Eduskunnan enemmistön ja he voivat valita kotona asunnon koon ja sijainnin, myös auton värin ja pesukoneen paikan. Nainen on usein kodin kuningatar, oikeutetusti, sillä hän tuo monesti hengen ja yhteenkuuluvuusilmastomiljöön, tehden yhdessä olosta kodin. Naisen rooli on Suomessa erinomainen, moni kanssasisar muualla maailmassa katsoo haikaillen suomalaista naista ja tämän asemaa.

Nainen työelämässä tuo tasapainoa, harkintaa ja analyyttisuutta, mutta myös eripuraa, kateutta ja vihaa toisen menestymisen johdosta. Erityisesti talouden ymmärrys on pontevampaa naisille, joille arkielämä näyttäytyy jo nuorena kotonaan, kun vertailtavana on äiti ja isä. Isä useasti haikailee työurasta, vallasta, poliittisesta asemasta ja kulmakuppilan kuningasasemasta. Äiti sen sijaan katsoo, että jääkaapissa on syötävää, pulla nousee pellillä ja ruoka-ajoista pidetään suunnilleen kiinni. Roolipeli on jaettu jo äidinmaidosta. Pojat lähettelevät raketteja, piirtelevät autoja ja tytöt hoivaavat nukkeja.

Talouselämä on saanut rypeä ja porskuttaa miesten maailmassa - globaalius on päivän sana ja maattomuus rahalle on itsestään selvyys. Työ jakautuu ympäri maapallon sinne, missä on pienimmät palkat ja tuotantokustannukset. Valtapeli rahan liikkeistä on käynnistynyt miesmäisestä maailmasta. Jotkut naiset harmillisesti seurailevat itselleen uraa kovista miesten rahatalouden virtauksista. Kuitenkin suurin osa naisista ymmärtää, että tyhjästä on paha nyhjästä, ja ensin tulee olla raaka-aineet ja osaaminen, näistähän perheen ruoka-ateriakin valmistuu.

Eläinkunnassa kokeneet naarasnorsut, matriarkat johtavat laumaa virvoittavien vetten äärelle uskomattoman muistinsa ansioista. Leijonalaumassa uros mittelee voimansa usein henkihieveriin puolustaessaan omaa naaraslaumaa paritteluun valmiin toisen uroksen kanssa. Mies ja uros taistelevat voimalla ja hauiksella, naaraiden usein katsoessa vierestä vahvimman valiintumista. Suvunjatkanta on uroksen mitta ja päämäärä. Naaras usein huolehtiikin loput. Tosin luonto osaa kertoa kaikista muistakin variaatioista.

Ihmiskunnassa tunnettu historia on miesten historiaa, mutta naisten tekemänä. Naisen taka-alalta vaikuttelu on systemaattisempaa ja suunniteltumpaa kuin miehet arvaavatkaan. Naisen asema on usein kuninkaan tekijä. Nainen juonittelee taitavasti saadakseen oman jälkeläisensä vaikuttavaan asemaan - taistelee kuin naarastiikeri - tämähän on jo vanha sanonta. Mies on monesti sokea huomaamaan peliä takanaan.

Naisen vaisto on monelle miehelle ollut pelastus asemasta, paikasta ja palkankorotuksesta. On viisautta pitää nainen tyytyväisenä, sillä hän on parhaimmillaan miehen paras kumppani, kunhan kokonaisuudesta täyttyy edes osa naisen asettamasta tavoitteesta. Naista ei kannata vihastuttaa, vaan hänet kannattaa pitää kehräävänä kissana.

Meillä miehillä on oikeastaan vain yksi vahva ase pitämään naiset yhteisymmärryksessä perheessä ja taistelussa paikasta auringossa; työpaikalla ei ole välttämättä sitä ainoatakaan asetta - pitäisi olla taito, johtajuus ja huomioon ottaminen sekä havainto muidenkin olemassa olosta. Nainen sen sijaan ymmärtää yhteenkuuluvuuden, toisen huomioon ottamisen ja tiimin.

Viime kädessä luonto on ohjaavasti järjestänyt molemmille sukupuolille omat tehtävänsä - kunhan suutari pysyisi lestissään ja havaintokyky kasvaisi myös vierellä olijalle kuin myös havaitsijalle.

Kaiken lopuksi on vain yksi kysymys - kuinka hyvin molemmat vanhemmat yhdessä kykenevät valmentamaan jälkikasvunsa jatkamaan omaa geenistöänsä. Vain oma isä ja äiti taistelevat omalle lapselleen kaiken kyvyn jatkamaan yhteisiä ominaisuuksiaan.

Ilkka Luoma


ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.blogspot.com

Tuntematon Sotilas on osa suomalaista yhteenkuuluvuutta joka vuosi 6. joulukuuta

Presidentinlinna 6. joulukuuta 2006. Vain pari tuntia kuvaamisen jälkeen juhlaväki enemmän tai vähemmän oikeutettujen ansioiden myötä saapui Linnan juhliin. Rahvas piti omia juhliaan lähistöllä. Kansalaisten keskuudessa on herännyt pohdiskelua, onko oikein ja oikeudenmukaista, että samat "naamat" vuodesta toiseen viihtyvät verovaroin presidentin vieraana, jolla ei ole edes vallan karisman tuomaa identiteettiä Linnan avaimiin. Kansa kuitenkin pitää Tarja Halosta sopivana presidenttinä ajallemme. Photo by Ilkka Luoma 2006. DSC_6183.JPG. Nikon D70.

Eduskunnan valvoma ja kansalaisten oma televisioyhtiö Yleisradio on esittänyt alkuperäisen Edwin Laineen Tuntemattoman Sotilaan vuodesta toiseen 6. joulukuuta, kuten tapahtuu nytkin. Elokuva lienee eniten katsottu ja sen tuntevat kaikki suomalaiset.

Joka vuosi syntyy uusia suomalaisia, jotka näkevät jonain Itsenäisyyspäivänä ensimmäisen kerran tämän merkkiteoksen, joka välittää suomalaisuutta tavallansa antaen meille ymmärrystä, miksi saamme Itsenäisyyspäiväämme juhlia. Onkin perusteltua jatkaa alkuperäisen Tuntemattoman esityksiä perinteenä joka 6. joulukuuta.

Tuntematon Sotilas on tilitys ajoilta, jotka lähivuosina lopullisesti poistuvat elävinä muistoina kansakunnasta, joka määrätietoisesti taisteli kohtaloaan vastaan eheämpänä kuin koskaan 1939-1944 jälkeen. Suomalaisuuden sisu, sinnikkyys ja tahto omasta kodista, perheesta ja lapsista rakentui rajalla oloon vapaasta päätöksestämme vaikuttaa omiin asioihimme. Kansa kohtasi suurella vastuulla vaikeutensa persoonina niin maaseudun kuin kaupunkienkin miehinä ja naisina.

Tänään saamme elinvoimaa niistä uhrauksista, mitä rintamilla kannettiin torppien, maatalojen, kaupunkilaisten niin työläisten kuin johtajienkin verenä uhrauksena kotimaalle, jossa jokainen koki olevansa omassansa kaikkine puolinensa, oli sääty, koulutus tai sivistys millä tasolla tahansa.

Tuntematon Sotilas on muistutus meille eilisestä, jolloin ratkaistiin vaikeudet vailla vertaansa. Tuon ajanjakson muistaminen tulee kohta jäämään kirjoitusten, elokuvien ja tarinoiden varaan, sillä kohta viimeinenkin Itsenäisyytemme puolustaja poistuu viimeiselle iltahuudolle.

Kansakunnassamme elää syvä kunnioitus ja arvostus niille harvoille, joille niin monet jäivät kiitollisuuden velkaa itsenäisyydestä, josta oli hyvä jatkaa nykyiseksi hyvinvointi Suomeksi, ja siinäkin vailla vertaa. Kehityskykymme ja elintason nousu hakee nykyiselläänkin vastinetta maailmalta.

Tämän päivän ongelmat ratkeavat samalla tavalla kuin 65 vuotta sitten -- ratkaisumme ovat yhtenäisyys, lähimmäisen huolehdinta, huomioimisen kyky ja uutteruus sekä taistelutahto, jolla jokainen tuo oman panoksensa yhteisen asian hoitamiseksi. Suomalaiset voivat olla ylpeitä saavutuksistaan niin eilen kuin tänäänkin.

Näin Itsenäisyyspäivän kynnyksellä voimme vihdoin rehellisesti myös muistaa sitä Saksan apua, mitä ratkaisun hetkillä kesällä 1944 saimme aseveljiltä niin aseina, sotilaina, lentojoukkoina kuin ruokanakin. Historian kanssa ei kannata esittää puolipyöreää poliitikkomaista sanahelinäselvittelyä, vaan tosiasiat tulee ymmärtää niin meillä kuin muissakin maissa, joissa myös historiaa on tutkittu. Selittelyjen ajat ovat ohi. Suomi ja Saksa taistelivat tavallansa rintarinnan yhteistä vihollistaan vastaan.

Ilkka Luoma


http://ilkkaluoma.blogspot.com