torstaina, elokuuta 02, 2007

Verotuksen oppivuodet

Uusi Eduskunta valtiovarainministeri Kataisen johdolla vääntää ensimmäistä budjettiaan. Onko havaittavissa käännettä vihreämpään suuntaan, vai jatkuuko markkinatalouden kulutusiloittelu luontomme ja ympäristömme kustannuksella? Kerran, vai hetken verran edustajiemme tie päätöksiin oli konkreettisesti viherretty - myöhemmin kukat jaettiin halukkaille kansalaisille ilmaiseksi Eduskunnan rappusilta.
Suuren suosion saanut nuorisosarja niin kirjoina kuin elokuvina on kapinaa vanhaa maailmaa vastaan. Olisiko Kataisesta Harry Potteriksi viitoittamaan uuden budjetin myötä verotusta ympäristöarvojen suuntaan - havaitsemalla, että kulutusjuhlailoittelu ei ole ihmisen itsekkyyden kannalta se oikea tie harmoniseen menestykseen.
Varttunut kulutukseen tottunut yksilöihminen individualismissaan saapui katsomaan ja kuuntelemaan The Rolling Stones yhtyettä Helsinkiin mm. yksityisautoilla 1.8.2007. Huomisen juhlaa on kulutuksen verottaminen ja uusi hallitus onkin linjaamassa uusia polttoaineveroja hillitsemään ympäristötuhoja - liian myöhäänkö? Milloin aloitetaan oppivuodet ymmärryksen kohentamiseksi huomaamalla, ettei kulutusiloittelu ole ihmiskunnan etujen mukaista harmonisoitumiseen pyrkivässä ympäristössämme.
........

ORIG JULKAISTU 2. ELOKUUTA 2007
( Valtiovarainministeri Jyrki Katainen säätää ensimmäistä budjettiaan; Kataisen oppivuodet ovat alkaneet kulutuksen hillintään ja verojen kohdistamiseen ympäristöarvojen mukaisesti )

[ ... markkinatalouden hokema on kulutus ja siitä johtuva toimeliaisuudesta työllistyminen - ympäristövastuullisten vastaväite on kulutuksen hillitseminen ja vähentäminen, omaehtoisen itsetuotetun energian laajempi hyväksikäyttö liikkumiseen sekä verotuksen säätö kulutukseen - toimeliaisuutta ei silti kahlita vaan suunnataan ... ]

Vero on aika päiviä sitten keksitty vallan väline, jolla porkkanoidaan ja kepitetään. Samalla sen tarkoitus on huomioida inhimillisyyttä jakaen hyväosaisilta vähempiosaisille. Ympäristöä huomioivassa maassa verotusta suunnataan systemaattisesti kulutukseen ja vieläpä siten, että rasittavasti kuluttava maksaa enemmän. Olemme siirtymässä omien etujen nimissä ihmiskeskeisyydestä ympäristökeskeisyyteen.

Verotuksen oppivuodet ovat alkaneet. Velkaa on maksettava velipuolen asemasta, vaikka osa siitä on edellisen suuren kulutusroihun jälkisammutuksen ajoilta, mm. valtavan työttömyyden kustannuspeittoa ja edelleen osin epäselvien pankkisotkujen jälkimaininkia (pitäisikö nyt hyvin tuottavien pankkien maksaa jotain takaisin?).

Jakoon ovat myös tulossa historiamme suurimmat perinnöt - perintöveroa muuttamalla valtio siirtää varallisuuseriä helpottamaan omia myöhempiä velvollisuuksiaan maksaa yhä suuremmille joukoille mm. eläkkeitä ja kohoavia sairauskuluja. Kansalaiset saavat hyvät pesämunat jo nyt haltuunsa - ennen kuin meneillään olevan kulutushulabaloon lasku lankeaa valtiollemme maksettavaksi.

Sähköä, polttoainetta, alkoholia, tupakkaa ja kaikkinaista ei-välttämättömyys- tai kulutusharkinnanvaraista tulee verottaa. Luontoa ympärillämme tulee säästää, siis kulutustamme on hillittävä, vähennettävä ja mm. omaehtoista liikuntaa tuettava (tilastojen mukaan suomalaiset ovat nousseet maapallon toiseksi lihavimmaksi kansaksi heti USA jälkeen).

Kulutus ja kasvu ovat tunnetusti markkinatalouden mittareita. Olemme onnistuneet mm. polttaamaan 100 vuodessa kaiken sen polttoaineen, johon on sitoutunut n. 30 miljoonan vuoden hiilidioksidivarastoitumiset - olemme siis tältä osin päästäneet ilmakehään 30 miljoonan vuoden luontovarannot 100 vuodessa.

Olemme onnistuneet kuluttamaan niin suuresti, että nyt kuumenevat ilmakehä, aavikoituvat valtiot ja helteisiin läkähtyvät ihmiset. Nykyinen EU pitää jo sisällään suuria uhkakuvia eteläisten osiensa aroutumisesta ja jopa aavikoitumisesta seuraavan 100 vuoden aikana. Ihmisen kiihtynyt kulutus on muuttanut koko ihmiselon aikana enemmän luontoa ja ympäristöä 100 vuodessa kuin koskaan aikaisemmin millään aikajaksolla.

Vero on porkkana, palkkio sekä keppi ja rangaistus. Ei-välttämättömyys- ja näyttökuluttaminen vain pönkittääksemme markkinakuvaamme on rikos ympäristöä kohtaan. Verotuksen oppivuosiin kuuluvat vääjäämättömästi verotuksen painopisteen siirto kulutukseen - kunhan tämän muistaisivat myös mm. amerikkalaiset ja kiinalaiset.

Työtuloja, perintöjä ja muita itse tekemiseen liittyviä toimia ei tarvitse verottaa lainkaan. Politisointi, tutkimustoiminta ja analyysit tuleekin siirtää itse kuluttamisen arviointiin, mittajärjestelmien suunnitteluun ja valttämättömyyden erottamiseen turhasta ja pelkästä näyttämiskulutuksesta. Kulutusverot ovat huomisen täsmäveroja, jotka lankeavat heti ostohetkellä henkilötasolle.

Perusidea on se, että kuka kuluttaa eniten, maksaa myös eniten. Tämä ei tarkoita sitä, että esim. suurlapsiperhe maksaa ruisleivästä enemmän, vaan sitä, että mm. eniten kuluttavan auton omistaja maksaa eniten. Huomisen verot ovat palkitsevia ja rankaisevia. Vastuunkanto tuo mukanaan verotuskäännöksen luontoarvojen huomioimiseen.

Terveellinen ruoka ( mitä se itseasiassa on ) verottuu vähemmän, epäterveellinen, siis se, joka teki meistä maapallon toiseksi lihavimman kansan, taas saakoon ankaramman verokohtelun. Ylensyöntivero ja liikkumisen kannuste on kampanjoita joilla nostetaan laajasti ja merkittävästi kansakunnan vireellisyys- ja elämäntasoa. Virkeä ihminen on osallistuvampi ja nykykulutusjuhlamme ongelmat vaativat yhteistä osallistumista ratkaisujen löytymiseksi. Merkittävät muutokset lähtevät itse kuluttavan kansa tottumuksien muutoksista, ja nämä muutokset toteutuvat helpommin jos olemme aktiivisesti motivoituneita niiden tekoon. Aktiivisuuden ja osallistumisen suhde terveyteen ja elintapoihin on suoraan verrannollista.

Elämme juuri nyt markkinataloudellisesti kulutusaallon harjalla. Katainen on oikeassa verrannossaan "tuulen tuomista rahoista" - nyt on maksettava "ylimääräisesti" velkaa, huomenna se ei saata olla enää mahdollista. Nyt kannattaa maksaa, sillä korot nousevat. Kataisen oppivuodet alkoivat näin oikean suuntaisesti. Elämme lisäksi kulutusjuhlan huippua. Hokemaksi ei enää kelpaa, että kaikki mitä kulutetaan tuo toimeliaisuuden myötä etuja kansantaloudelle.


Meillä on juuri nyt keskipisteenä uusi "kansantalous" -- se on luonnon tasapainotalous, tosin pessimistit väittävät jo, että on myöhäistä aloittaa muutokset - oli tai ei, nyt on mobilisoiduttava ymmärtämään, mitä tekomme jäljet merkitsevät lapsillemme ja heidän lapsilleen - perinnötkään eivät riitä, jos ei ole mistä elää.

Ilkka Luoma
0400 607080
ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.blogspot.com
LINKKI KESKUSTELUUN --- TIEDE [21387]
............................................

Mielipidekirjoitukseen liittyvä kuvakertomus
( Copyright by Ilkka Luoma 2007 ), kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.

Kuva 1
---
http://www.panoramio.com/photo/3670940 --- IMG_1712.JPG 4481 kB ID: 3670940

Teksti
Varttunut kulutukseen tottunut yksilöihminen individualismissaan saapui katsomaan ja kuuntelemaan The Rolling Stones yhtyettä Helsinkiin mm. yksityisautoilla 1.8.2007. Huomisen juhlaa on kulutuksen verottaminen ja uusi hallitus onkin linjaamassa uusia polttoaineveroja hillitsemään ympäristötuhoja - liian myöhäänkö? Milloin aloitetaan oppivuodet ymmärryksen kohentamiseksi huomaamalla, ettei kulutusiloittelu ole ihmiskunnan etujen mukaista harmonisoitumiseen pyrkivässä ympäristössämme.

Kuva 2
---
http://www.panoramio.com/photo/3670936 --- IMG_1227.JPG 2783 kB ID: 3670936

Teksti
Suuren suosion saanut nuorisosarja niin kirjoina kuin elokuvina on kapinaa vanhaa maailmaa vastaan. Olisiko Kataisesta Harry Potteriksi viitoittamaan uuden budjetin myötä verotusta ympäristöarvojen suuntaan - havaitsemalla, että kulutusjuhlailoittelu ei ole ihmisen itsekkyyden kannalta se oikea tie harmoniseen menestykseen.

Kuva 3
---
http://www.panoramio.com/photo/3670931 --- IMG_1098.JPG 3749 kB ID: 3670931

Teksti
Uusi Eduskunta valtiovarainministeri Kataisen johdolla vääntää ensimmäistä budjettiaan. Onko havaittavissa käännettä vihreämpään suuntaan, vai jatkuuko markkinatalouden kulutusiloittelu luontomme ja ympäristömme kustannuksella? Kerran, vai hetken verran edustajiemme tie päätöksiin oli konkreettisesti viherretty - myöhemmin kukat jaettiin halukkaille kansalaisille ilmaiseksi Eduskunnan rappusilta.

Muistojemme Karjala uudistuu identiteeksi itsenäisyydestä

Pohjois-Karjalassa Kesälahdella on Puruveden rannalla kaunis ja asiakasystävällinen lomakylä. Venäläiset sijoittajat uskovat ja luottavat rauhalliseen, puhtaaseen ja turvalliseen Suomen Karjalaan sen maantieteellisen läheisyyden vuoksi. Venäläiset ostavat lisääntyvästi maitamme, rakennuksia ja kokonaisia lomakyliä omille asiakkailleen. Venäläiset tuntevat suomalaiset lähemmäksi "ihoaan" kuin esim. ruotsalaiset tai tanskalaiset - tämä on meidän suomalaisten suuri mahdollisuus. Kokonaisen Karjalan luomiseksi näillä arvoilla on omat osuutensa ratkaisun syntymiseen.
Simpeleellä 6-tien varressa on useita jokia, jotka virtaavat menetettyyn Karjalaan. Kuvan koski tuotti vielä joitain aikoja sitten virtaa suomalaisille. Nyt se tuottaa muistoja virtaamasta omilta mailta omille maille ja Suomen lahteen. Muistelemalla emme rakenna kokonaista Karjalaa, sen me teemme määrätietoisuudella, taidolla ja vaihto-operaatioilla, jotka tuottavat myös hyötyä itse karjalaisille molemmin puolin rajaa luoden oman karjalaisen identiteetin.
Suomalaiset liikemiehet yhdessä venäläisten ystäviensä kanssa suunnittelevat maan ostoa Pietarin eteläpuolelta luodakseen busineksen, josta hyötyisivät niin suomalaiset kuin venäläisetkin. Yhteistoiminta varsinaisen Karjalan alueella tulee jatkumaan puolin ja toisin, ja nyt toivotaankin, että myös suomalaiset olisvat aktiivisia Karjalan rakentajia.
Rajankäynti Suomen kuin Venäjänkin Karjalassa on kuin veteen piirretty viiva. Puruvesi on jo aiemminkin ollut rajavesistöä, satoja vuosia sitten Puruveden Käräjäkallio jakoi silloisen Ruotsin ja Venäjän alueet. Kallioilla on ratkottu mm. kalastuskiistoja, näinkö siellä tullaan ratkaisemaan juhlallisesti uuden kokonaisen Karjalan syntytekijät kädenpuristuksella ja allekirjoituksin, jonka molempien maiden "mahtimiehet" takaavat?
.............
ORIG JULKAISTU 29. heinäkuuta 2007
[ ... Karjala on pyhiinvaellusta, ... sinne jäivät grammarit, lypsykoneet ja muisto, joka aktivoi niin ikä- kuin nuoremmatkin ihmiset autoilu tourneisiin tutkimaan kivijalkoja, multakumpuja kuin tekemään tuttavuutta uudisasukkaisiin, jotka valtaa pitävät isiemme mailla ja mannuilla ... ]

Karjala puhuttaa. Valtakunnallinen päivälehti aloitti kampanjan, jolla käänteisesti toppuutellaan palautusta - ideaksi tuotiin Suomen Akatemian tutkija Outi Fingerroosin muistojenkeruu ja arkistointi, jotta jälkipolville jäisi muutakin ihmeteltävää kuin ikiaikainen Kalevala - Suomen kansalliseeppos. Tohtorin avaus muistokeräilystä avasi pontevasti keskustelun Karjalan asemasta raja-alueena idän ja lännen välimaastossa.

Itärajalla moni joki laskee Venäjän puolelle vieden kuvainnollisesti unohduksen ja palautuksen toivetta viestinä Venäjän valtaeliitille Karjalan erikoisesta asemasta. Karjala on raja-aluetta, joka tekee Suomesta erikoisen. Kylmän sodan aikana Suomen ja Kekkosen mielipidettä kyseltiin Valkoista taloa myöten. Suomi oli Neuvostoliiton erikoistuntija. Me tiesimme, kuinka tehdään kauppaa eduksemme ja hyödyksemme, elimme rinnakkain suomettuneina tai sitten ei. Kekkonen oli kuningas ja pääsi lähelle saunapäätöstä Karjalan osittaisesta "palauttamisesta" - näin kertoi Finn-Stroin aikaisempi toimitusjohtaja, joka oli Kekkosen hovimiehenä saunottamassa korkeita vieraita.

Karjala on väkevä muisto ja toimiva identiteetin rakentaja. Kansakunta on aina niin vahva ja kitkerä kuin sillä on tekemistä ja päämääriä. Suurien projektien idea on yhtenäistää kansalaisia. Karjalan restaurointi ja saneeraus maksaa enemmän kuin Karjalan maltaat. Hinta on kova, mutta sen vaikutus talouteen olisi dramaattisen nostava. Karjala olisi "ikuinen" työmaa. Se kokoaisi jälleen toimiessaan Suomen kansaa yhteen - olisihan se koko historiamme rauhanajan suurin ponnistus. Rakentajista tulisi omistajia, vaikka lippu olisikin punamustaristilippu.

Karjalaa ei saada takaisin perinteisin "Karjala takaisin" panderollein. Karjalaa ei saa edes takaisin rajasiirrolla, mutta se saadaan takaisin identiteettinä, yhtenäistäjänä sekä rakennuskohteena, jonka oma filosofia olisi idän ja lännen kohtaantopaikkana, missä kauppaa ja yhteistoimintaa tehtäisiin niin Venäläisin kuin Suomalaisinkin passein - viisumi olisi yhteinen ja verotus oma. Uudella Karjalalla ei olisi ulkopolitiikkaa, koska se olisi ulkopolitiikka jo itsessään.

Suomi on konkreettisesti vedenjakajalla. Kautta historiansa Karjalan alue on seilannut milloin tsaarien, milloin kuninkaiden alusmaana. Raja on kuin veteen, Pohjois-Karjalan Puruveteen piirretty viiva. Karjalassa kohtaantuu uskonnot, filosofia, luonne ja kauppatavat. Karjala on ainutlaatuinen identiteetti, ajatuksen kulku ja mieliala. Se viihdyttää, se kuuntelee ja se on nimenomaan yksilö, jossa kuulijasta ei tule vastuunkantajaa. Karjala on iloisten ihmisten maa, joka jatkuu nykyisen rajan molemmin puolin.

Rajan idän puoleinen Karjala liittyy Suomeen ja EU:hun, jos paikallisilta Venäjän kansalaisilta kysytään. Tsaarit eivätkä putinit hyväksy sitä, koska Suomessa ei ole kekkosneuvottelijaa, joka ymmärtäisi "saunafilosofian, snapsanderit ja selkään lyönnit" - Suomessa ei ole auktoriteettiä valtiolaivamme johdossa, joka innostaisi "putineita" vaihtokauppoihin ja kiistellyn alueen reformulointiin.

Yhteisessä Karjalassa voisi olla oma valta, yhteinen passi ja viisumiton yhteys EU:hun, olisihan se itse Venäjällekin oikotienä, kun se sinne kuitenkin tahtoo. Ellei Bryssel sitä hoksaa huomata, kääntävät "putinilaiset" katseensa Kiinaan - maailman suurimpaan maahan, joka kuittaa itsensä uudeksi supervallaksi mm. Venäjän raaka-aineilla ja matemaattisella osaamisella.

Keskustelu Karjalasta ei tyrehdy muisteloihin, vaan nyt se käänteisyydellä tutkija Fingerroosin pohdintana nousee uuteen näkemyspohdintaan alueesta, joka on Suomen, mutta myös Venäjän. Suur-Karjala voi sitten myöhemmin muuntua omaksi maakseen sen meilläkin haaveillussa koko komeudessaan. Karjala on Karjalaa, se ei ole pelkästään Suomea, eikä se ole Venäjää. Maat omistetaan aina niin kauan, kuin niihin on "elinaikainen nautintaoikeus". Evakot ovat saaneet asuntonsa, työnsä ja mantunsa - kovalla työllä ja yrittämisen uutteruudella sekä valtiomme ja yksityisten tuella - kukaan ei silti kiellä heitä sijoittamasta Karjalaan varallisuutta sen uudisrakentamiseen.

Karjala tulee puhuttamaan uusia sukupolvia niin kauan kuin laulumaiden mysteeri ja Kalevala elää. Kun Suomen kansaa kuuntelee, erityisesti pystybaarien pimennoissa, ei jää epäselväksi, mikä on laulun sävel - se on vastoin "virallisia kalluppeja" - palauttajia riittää. Palautusta ei tapahdu, mutta identiteetti muuttuu kanteleiden kotisijoilla omaksi sykkeeksi, tunteeksi ja identiteetiksi, jossa suomalaisuus ja karjalaisuus lyövät kättä. Itsenäisyys koittaa lopullisena päämääränä, ja sen itsenäisyyden me suomalaiset voimme Natoon liittymättöminä ratkaista puskuriksi todellisen idän ja lännen välimaastoon, jossa aito karjalaisuus on elämän keskipiste.

Ilkka Luoma
0400 607080
ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.blogspot.com

LINKKI KESKUSTELUUN ----- TIEDE [21294]
Linkki, joka käsittelee fil.tri Outi Fingerroosin näkemyksiä karealismin tutkijana:
http://www.utu.fi/tutkimus/tutkimusuutisia/karjala_muistin_paikkoina.html

...........................................

Kirjoitukseen liittyvä kuvakertomus
( kuvia ja tekstejä saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen kanssa - Copyright by Ilkka Luoma 2007 )

Kuva 1
http://www.panoramio.com/photo/3589174 [ DSC_7363 ]

Teksti
Pohjois-Karjalassa Kesälahdella on Puruveden rannalla kaunis ja asiakasystävällinen lomakylä. Venäläiset sijoittajat uskovat ja luottavat rauhalliseen, puhtaaseen ja turvalliseen Suomen Karjalaan sen maantieteellisen läheisyyden vuoksi. Venäläiset ostavat lisääntyvästi maitamme, rakennuksia ja kokonaisia lomakyliä omille asiakkailleen. Venäläiset tuntevat suomalaiset lähemmäksi "ihoaan" kuin esim. ruotsalaiset tai tanskalaiset - tämä on meidän suomalaisten suuri mahdollisuus. Kokonaisen Karjalan luomiseksi näillä arvoilla on omat osuutensa ratkaisun syntymiseen.

Kuva 2
http://www.panoramio.com/photo/3589160 [ DSC_8046 ]

Teksti
Rajankäynti Suomen kuin Venäjänkin Karjalassa on kuin veteen piirretty viiva. Puruvesi on jo aiemminkin ollut rajavesistöä, satoja vuosia sitten Puruveden Käräjäkallio jakoi silloisen Ruotsin ja Venäjän alueet. Kallioilla on ratkottu mm. kalastuskiistoja, näinkö siellä tullaan ratkaisemaan juhlallisesti uuden kokonaisen Karjalan syntytekijät kädenpuristuksella ja allekirjoituksin, jonka molempien maiden "mahtimiehet" takaavat?

Kuva 3
http://www.panoramio.com/photo/3589150 [ IMG_0958 ]

Teksti
Suomalaiset liikemiehet yhdessä venäläisten ystäviensä kanssa suunnittelevat maan ostoa Pietarin eteläpuolelta luodakseen busineksen, josta hyötyisivät niin suomalaiset kuin venäläisetkin. Yhteistoiminta varsinaisen Karjalan alueella tulee jatkumaan puolin ja toisin, ja nyt toivotaankin, että myös suomalaiset olisvat aktiivisia Karjalan rakentajia.

Kuva 4
http://www.panoramio.com/photo/3589130 [ IMG_1497 ]

Teksti
Simpeleellä 6-tien varressa on useita jokia, jotka virtaavat menetettyyn Karjalaan. Kuvan koski tuotti vielä joitain aikoja sitten virtaa suomalaisille. Nyt se tuottaa muistoja virtaamasta omilta mailta omille maille ja Suomen lahteen. Muistelemalla emme rakenna kokonaista Karjalaa, sen me teemme määrätietoisuudella, taidolla ja vaihto-operaatioilla, jotka tuottavat myös hyötyä itse karjalaisille molemmin puolin rajaa luoden oman karjalaisen identiteetin.