Kun katsoo Helsingissä Kampin asuntoja, tulee vääjäämättä mieleen hunajakennot. Asunnot ovat kuin lokeroita seinissä. Kuvan hunajapurkit ovat kauniisti geometriassa. Asuntomme ovat kaupungeissa myös tehokkaasti arkkitehdin kynän jäljiltä teholuvuissaan, jossa tilavuuteen ja maapinta-alaan nähden saadaan maksimaalinen asuinpinta-ala. Onko hunajakennot ihmisarvoista asumista? Ovat tai eivät, ... [mehiläisetkin asuvat ja voivat ilmeisen hyvin - ainakin ilman ihmistä] - - niin mieli ja ilo osallistumisesta ja hyväksytyksi tulemisesta antavat anteeksi "huonojakin" oloja.
Kaupunkilainen kaipaa hiljaisuutta, rauhaa ja jopa yksinäisyyttäkin. Espoon Nuuksio antaa tätä kaikkea, joskin joskus (ehkä lisääntyvästi tästä eteenpäin) aurinkoisina lämpöpäivinä ihmisiä riittää jonoiksi saakka. Luonto on ominaisuus sinänsä, jonka arvostus on nousussa - onhan se elämän keskipiste ja lähtökohta. Kuvan kaupunkilainen osoittaa suuntaa, jossa tavoite on ympäristön harmonia-arvojen kunnioitus osana kokonaisuutta, jossa mekin olemme pienenä tekijänä läsnä. Vesi on suomaisten kohtu ja sinne me halajamme. Suuntana voi olla myös hyppy tuntemattomaan.
Helsingin Vuosaaren jätekukkulalta kuvattu näkymä Vuosaaren satamatyömaalle. Kuvan betonimuuri (kuvassa yläoikealla) erottaa Sipoon metsät ja kaupallisen huomisen kuhinan, kun satama aukeaa kulutuksen keskipisteeksi logistisena määräsatamana mm. pääkaupunkiseudun loputtomille tarpeille.
KIRJOITETTU 20. huhtikuuta 2007, klo 9:15
(YLE-AamuTV pe. 20. huhtikuuta 2007: Haastattelussa Kokoomuksen asuntoministeri Jan Vapaavuori)
[ ... Suomi sai Helsinki-henkisen asuntoministerin kaavoituspostilla. Jan Vapaavuori tuli kuuluisaksi Sipoon "kaappaussuunnitelmista". Yksisilmäisyys koko maan asioiden hoidossa ei ole pitkäikäistä puuhaa, sillä muu kuin pääkaupunkiseutu tuottaa 3/4 osaa koko maan bruttokansantuotteesta. Kuluttamisen ohelle on syntymässä ajatus ympäristömme tilasta ... ]
Suomi ansaitsee arvoisensa vakaan ja vahvan pääkaupungin, kuten Vapaavuorikin vapaasti muotoilee. Uusi kuluttamisorientoitunut markkinataloushallitus voi suunnata panoksiaan ja porkkanoitaan synnyttämään uuden Helsinki-Vantaa pääkaupungin, jonka sivustoille luonnostaan syntyvät laajat vihervyöhykkeet kaikkien pääkaupunkilaisten käyttöön ja vapaa-aikaan vastineeksi ydinkeskustan ruuhkille, katupölylle ja jatkuvalle liikennemelulle.
Kaavoittaminen on pidettävä kuntakohtaisena ominaisuutena, sillä se toteuttaa parhaiten ihmisten paikallis- ja aluekohtaisia haluja ja päämääriä. Mikäli asukas haluaa ydinkaupunkiasumista, tyytyy hän kerrostaloihin ja katukuilujen ihmisvilinään niiden hyvine kuin huonoine puolineen. Mikäli taas ihminen haluaa vihreyttä, takapihaa ruusupenkkeineen sekä luontoa lähimaastokseen, hän valitsee asuinsijakseen sellaisen kunnan, jossa tämä halu kohtaa mahdollisuutensa.
Työ säätelee asumistamme. Työmatkat pitkittyessään lisäävät ruuhkia, rauhattomuutta ja turhaa energiakulutusta. Työ säätelee elinkykyämme. Oravanpyörällinen kulutuskeskeinen elämäntyyli pakottaa hakeutumaan jatkuvaan ansiotasonousun perässäjuoksuun. Elämän pehmeämpiä arvoja tavoiteltaessa palkkanousujuoksu himmentyy elämänlaadun henkisemmän tavoitteen edessä. Työ, asunto, elinympäristöarvot ja ryhmärytmissä eläminen säätää sijoittumistamme yhdellä Euroopan harvaanasutuimmista maista. Meillä Suomessa on runsaasti tilaa - meillä pinta-alamme on lisäksi luontoarvoista, puhdasta ja suurimmaksi osaksi hiljaista. Vedellinen ominaisuutemme on ainutlaatuista koko maailmassa.
Siinä Jan Vapaavuori on oikeassa, että vahva pääkaupunki on koko Suomen asia, se on moottori, joka hybridinä puksuttaa koko maalle vaurautta. Uutta tulevaa Suurhelsinkiä ympäröi viherkehä, idässä Sipoo erämaa-alueineen sekä maaseutumaisine maisemineen viherelämänlaatuisen asumisen tavoittelijoille. Samoin lännessä Espoon merkittävän suuret mm. Nuuksion suojelualueet ovat tarjonneet myös muille patikointia, luonnon ääniä ja vehreyttä silmän ja mielen iloksi. Helsinkiä halkova vihervyöhyke tulee suojata jatkumoksi myös Vantaalle, joka on luonnollinen osa Suurhelsinkiä - keskuspuiston vihersormia tulee ulottaa myös aina Vantaan alueille saakka haarautuen laajempien kansalaisosien käyttöpiiriin.
Suomalaista kutsuu maakuntasuomen kesämökit, mummolat ja sukulaisten maatalot. Haemme viikonloppu- ja kesälomavirkeyttä mieltämme rauhoittamaan Suomelle sinänsä harvinaisina autojen ja itsemme siirtoruuhkina, kun suuntaamme pääkaupunkiseudulta autojoina perjantaisin Ylä-Savoon, Karjalaan, Turun saaristoon ja Pirkanmaan vehreyksille kuin Hämeen lempeän hitaaseen elämäntyyliin ( silmäniskuhuumorilla - kirjoittaja on syntyisin Hämeestä).
Espoo on saanut kuuluisuutta hitaasta ja huolellisesta kaavoituksestaan. Espoo on espoolaisten näköinen vahaajien kaupunki, jossa kumpuaa omanlaisensa elämäntyyli, jota ei tarvitsekkaan edes yrittää sulauttaa helsinkiläiseen henkeen. Rajaa ei käytännössä ole, mutta espoolaisuus on, kuten vantaalaisuuskin. Espoo nieli metronsa ja se vedetään järkeistämään yliruuhkautunutta Helsinkiin työhön ja työstä ajoa.
Vantaan ja Helsingin rajaa ei myöskään ole. Vantaalaiset ovat valmit kuntaliitokseen, sillä näin he saavat pääkaupunkistatuksen ja heistä tulee suurhelsinkiläisiä. Vantaa on suopea liitokselle. Vantaan avioliitto Helsingin kanssa takaa loogiset ja systemaattiset kuljetuslogistiikat lentokentän, uuden Vuosaaren sataman ja rakennettavan kehämetron kesken liikuttelemaan fiksummin ja ympäristöä säästävämmin ihmisiä ja tavaroitamme (mitähän muuta tämä meidän markkinatalouselämä muuten vielä olisi?).
Myös koko Suomen asiana periaatetasolla Sipoo jätetään kokonaisena sipoolaisille. Sipoo on omamuotoinen keskittymä, joka on osa kokonaissysteemiä, mutta kuitenkin oman värisenä yksilöajattelun näkökulma. Sipoo osaa itse sijoittaa mahdollisesti muuttavat 40.000 asukasta itse kaavoittamilleen asuntoalueille. Sipooseen muuttakoot he, joille viherarvot ovat merkittävämpiä kuin katukuilujen mehiläiskennotyyppiset "ei ulos vesisateeseen menopakkoa" olevat Kamppi-ostosryntäys-kulutuskeskittymät.
Espoolaiset taas eivät tarvitse kuntaliitosta. Espoo tulee toimeen omillaan ja nyt metrokin tulee yhdistämään kokonaissysteemin liikennelogistiikan. Metro osaltaan yhdistää koko paljon puhutun metropolialueen säilyttäen kuitenkin ominaispiirteet, jotka viime kädessä tulevat meistä ihmisistä sekä edustamistamme aluelauma-arvoista. Espoossa ovat omat laumansa, kuten Helsingissä, Sipoossa ja muualla maassamme.
Suomi ei tarvitse ylipaisunutta pääkaupunkiseutua. Me halajamme enenevästi maalle, me haluamme hiljaisuuteen ja vetten äärelle mäyräkoirinemme ja leikkimökin kokoisine pihagrilleinemme ilostuttamaan kansanterveystyön tilastonikkareita työn loppumattomuuden vuoksi.
Suomi tarvitsee kansalaisina identiteettiä koko Suomesta, jonka ehdoton rikkaus on luonnon, elinymäristön ja alueellisten ihmisluonteiden eroavaisuudet. Vai mitä olisi Suomi ilman sutkeja savolaisia, harkitsevan hitaita hämäläisiä, yrittäviä pohjalaisia, iloisia karjalaisia - puhumattakaan erikoisuuksistamme Kärppäilmiönä Pohjois-Pohjanmaalta unohtamatta lappilaisia ja aitoja lappalaisia, joille siunaantui oikeus ikiaikaisista jakamattomista vaelluslaitumista luonnon suuren taivaan alla.
Suomi on hieno ja monimuotoinen maa, jossa maata riittää kaikille, kunhan päätämme mitkä ovat viime kädessä elämänarvojamme muuttuvassa maailmassamme. Voimme valita kulutuskeskeisyyden niin materiana kuin palveluina, voimme myös valita harmonian ympäristömme kanssa hyväksyen lähtökohdaksi tekijät, jotka loivat meidät tänne pallollemme. Voimme myös valita vaihtoehdon, jossa kohtaavat molemmat edellä mainitut - sitäkö sitten voisi kutsua siksi vastuulliseksi markkinataloudeksi, jossa ymmärrys herää loputtoman kasvun mahdottomuudesta.
Ilkka Luoma
ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.blogspot.com
[ ... Suomi sai Helsinki-henkisen asuntoministerin kaavoituspostilla. Jan Vapaavuori tuli kuuluisaksi Sipoon "kaappaussuunnitelmista". Yksisilmäisyys koko maan asioiden hoidossa ei ole pitkäikäistä puuhaa, sillä muu kuin pääkaupunkiseutu tuottaa 3/4 osaa koko maan bruttokansantuotteesta. Kuluttamisen ohelle on syntymässä ajatus ympäristömme tilasta ... ]
Suomi ansaitsee arvoisensa vakaan ja vahvan pääkaupungin, kuten Vapaavuorikin vapaasti muotoilee. Uusi kuluttamisorientoitunut markkinataloushallitus voi suunnata panoksiaan ja porkkanoitaan synnyttämään uuden Helsinki-Vantaa pääkaupungin, jonka sivustoille luonnostaan syntyvät laajat vihervyöhykkeet kaikkien pääkaupunkilaisten käyttöön ja vapaa-aikaan vastineeksi ydinkeskustan ruuhkille, katupölylle ja jatkuvalle liikennemelulle.
Kaavoittaminen on pidettävä kuntakohtaisena ominaisuutena, sillä se toteuttaa parhaiten ihmisten paikallis- ja aluekohtaisia haluja ja päämääriä. Mikäli asukas haluaa ydinkaupunkiasumista, tyytyy hän kerrostaloihin ja katukuilujen ihmisvilinään niiden hyvine kuin huonoine puolineen. Mikäli taas ihminen haluaa vihreyttä, takapihaa ruusupenkkeineen sekä luontoa lähimaastokseen, hän valitsee asuinsijakseen sellaisen kunnan, jossa tämä halu kohtaa mahdollisuutensa.
Työ säätelee asumistamme. Työmatkat pitkittyessään lisäävät ruuhkia, rauhattomuutta ja turhaa energiakulutusta. Työ säätelee elinkykyämme. Oravanpyörällinen kulutuskeskeinen elämäntyyli pakottaa hakeutumaan jatkuvaan ansiotasonousun perässäjuoksuun. Elämän pehmeämpiä arvoja tavoiteltaessa palkkanousujuoksu himmentyy elämänlaadun henkisemmän tavoitteen edessä. Työ, asunto, elinympäristöarvot ja ryhmärytmissä eläminen säätää sijoittumistamme yhdellä Euroopan harvaanasutuimmista maista. Meillä Suomessa on runsaasti tilaa - meillä pinta-alamme on lisäksi luontoarvoista, puhdasta ja suurimmaksi osaksi hiljaista. Vedellinen ominaisuutemme on ainutlaatuista koko maailmassa.
Siinä Jan Vapaavuori on oikeassa, että vahva pääkaupunki on koko Suomen asia, se on moottori, joka hybridinä puksuttaa koko maalle vaurautta. Uutta tulevaa Suurhelsinkiä ympäröi viherkehä, idässä Sipoo erämaa-alueineen sekä maaseutumaisine maisemineen viherelämänlaatuisen asumisen tavoittelijoille. Samoin lännessä Espoon merkittävän suuret mm. Nuuksion suojelualueet ovat tarjonneet myös muille patikointia, luonnon ääniä ja vehreyttä silmän ja mielen iloksi. Helsinkiä halkova vihervyöhyke tulee suojata jatkumoksi myös Vantaalle, joka on luonnollinen osa Suurhelsinkiä - keskuspuiston vihersormia tulee ulottaa myös aina Vantaan alueille saakka haarautuen laajempien kansalaisosien käyttöpiiriin.
Suomalaista kutsuu maakuntasuomen kesämökit, mummolat ja sukulaisten maatalot. Haemme viikonloppu- ja kesälomavirkeyttä mieltämme rauhoittamaan Suomelle sinänsä harvinaisina autojen ja itsemme siirtoruuhkina, kun suuntaamme pääkaupunkiseudulta autojoina perjantaisin Ylä-Savoon, Karjalaan, Turun saaristoon ja Pirkanmaan vehreyksille kuin Hämeen lempeän hitaaseen elämäntyyliin ( silmäniskuhuumorilla - kirjoittaja on syntyisin Hämeestä).
Espoo on saanut kuuluisuutta hitaasta ja huolellisesta kaavoituksestaan. Espoo on espoolaisten näköinen vahaajien kaupunki, jossa kumpuaa omanlaisensa elämäntyyli, jota ei tarvitsekkaan edes yrittää sulauttaa helsinkiläiseen henkeen. Rajaa ei käytännössä ole, mutta espoolaisuus on, kuten vantaalaisuuskin. Espoo nieli metronsa ja se vedetään järkeistämään yliruuhkautunutta Helsinkiin työhön ja työstä ajoa.
Vantaan ja Helsingin rajaa ei myöskään ole. Vantaalaiset ovat valmit kuntaliitokseen, sillä näin he saavat pääkaupunkistatuksen ja heistä tulee suurhelsinkiläisiä. Vantaa on suopea liitokselle. Vantaan avioliitto Helsingin kanssa takaa loogiset ja systemaattiset kuljetuslogistiikat lentokentän, uuden Vuosaaren sataman ja rakennettavan kehämetron kesken liikuttelemaan fiksummin ja ympäristöä säästävämmin ihmisiä ja tavaroitamme (mitähän muuta tämä meidän markkinatalouselämä muuten vielä olisi?).
Myös koko Suomen asiana periaatetasolla Sipoo jätetään kokonaisena sipoolaisille. Sipoo on omamuotoinen keskittymä, joka on osa kokonaissysteemiä, mutta kuitenkin oman värisenä yksilöajattelun näkökulma. Sipoo osaa itse sijoittaa mahdollisesti muuttavat 40.000 asukasta itse kaavoittamilleen asuntoalueille. Sipooseen muuttakoot he, joille viherarvot ovat merkittävämpiä kuin katukuilujen mehiläiskennotyyppiset "ei ulos vesisateeseen menopakkoa" olevat Kamppi-ostosryntäys-kulutuskeskittymät.
Espoolaiset taas eivät tarvitse kuntaliitosta. Espoo tulee toimeen omillaan ja nyt metrokin tulee yhdistämään kokonaissysteemin liikennelogistiikan. Metro osaltaan yhdistää koko paljon puhutun metropolialueen säilyttäen kuitenkin ominaispiirteet, jotka viime kädessä tulevat meistä ihmisistä sekä edustamistamme aluelauma-arvoista. Espoossa ovat omat laumansa, kuten Helsingissä, Sipoossa ja muualla maassamme.
Suomi ei tarvitse ylipaisunutta pääkaupunkiseutua. Me halajamme enenevästi maalle, me haluamme hiljaisuuteen ja vetten äärelle mäyräkoirinemme ja leikkimökin kokoisine pihagrilleinemme ilostuttamaan kansanterveystyön tilastonikkareita työn loppumattomuuden vuoksi.
Suomi tarvitsee kansalaisina identiteettiä koko Suomesta, jonka ehdoton rikkaus on luonnon, elinymäristön ja alueellisten ihmisluonteiden eroavaisuudet. Vai mitä olisi Suomi ilman sutkeja savolaisia, harkitsevan hitaita hämäläisiä, yrittäviä pohjalaisia, iloisia karjalaisia - puhumattakaan erikoisuuksistamme Kärppäilmiönä Pohjois-Pohjanmaalta unohtamatta lappilaisia ja aitoja lappalaisia, joille siunaantui oikeus ikiaikaisista jakamattomista vaelluslaitumista luonnon suuren taivaan alla.
Suomi on hieno ja monimuotoinen maa, jossa maata riittää kaikille, kunhan päätämme mitkä ovat viime kädessä elämänarvojamme muuttuvassa maailmassamme. Voimme valita kulutuskeskeisyyden niin materiana kuin palveluina, voimme myös valita harmonian ympäristömme kanssa hyväksyen lähtökohdaksi tekijät, jotka loivat meidät tänne pallollemme. Voimme myös valita vaihtoehdon, jossa kohtaavat molemmat edellä mainitut - sitäkö sitten voisi kutsua siksi vastuulliseksi markkinataloudeksi, jossa ymmärrys herää loputtoman kasvun mahdottomuudesta.
Ilkka Luoma
ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.blogspot.com
KESKUSTELU --- TIEDE
............................................
Kuvakokoelma kirjoitukseen, Copyright by Ilkka Luoma 2005, 2006 ja 2007. Kuvia linkkien alta saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.
Kuva 1)
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/465835916/ --- DSC_7087.JPG
Teksti 1.
Kun katsoo Helsingissä Kampin asuntoja, tulee vääjäämättä mieleen hunajakennot. Asunnot ovat kuin lokeroita seinissä. Kuvan hunajapurkit ovat kauniisti geometriassa. Asuntomme ovat kaupungeissa myös tehokkaasti arkkitehdin kynän jäljiltä teholuvuissaan, jossa tilavuuteen ja maapinta-alaan nähden saadaan maksimaalinen asuinpinta-ala. Onko hunajakennot ihmisarvoista asumista? Ovat tai eivät, ... [mehiläisetkin asuvat ja voivat ilmeisen hyvin - ainakin ilman ihmistä] - - niin mieli ja ilo osallistumisesta ja hyväksytyksi tulemisesta antavat anteeksi "huonojakin" oloja.
Kuva 2)
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/465830303/ --- DSC_5746.JPG
Teksti 2.
Helsingin Vuosaaren jätekukkulalta kuvattu näkymä Vuosaaren satamatyömaalle. Kuvan betonimuuri (kuvassa yläoikealla) erottaa Sipoon metsät ja kaupallisen huomisen kuhinan, kun satama aukeaa kulutuksen keskipisteeksi logistisena määräsatamana mm. pääkaupunkiseudun loputtomille tarpeille.
Kuva 3)
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/465830301/ --- B0003040.JPG
Teksti 3.
Kaupunkilainen kaipaa hiljaisuutta, rauhaa ja jopa yksinäisyyttäkin. Espoon Nuuksio antaa tätä kaikkea, joskin joskus (ehkä lisääntyvästi tästä eteenpäin) aurinkoisina lämpöpäivinä ihmisiä riittää jonoiksi saakka. Luonto on ominaisuus sinänsä, jonka arvostus on nousussa - onhan se elämän keskipiste ja lähtökohta. Kuvan kaupunkilainen osoittaa suuntaa, jossa tavoite on ympäristön harmonia-arvojen kunnioitus osana kokonaisuutta, jossa mekin olemme pienenä tekijänä läsnä. Vesi on suomaisten kohtu ja sinne me halajamme. Suuntana voi olla myös hyppy tuntemattomaan.
Kuva 4)
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/465830293/ --- IMG_0593.JPG
Teksti 4.
Kamppi Helsingin keskustassa on oiva esimerkki kulutusjuhla-alttarista. Kaikki on keskittynyttä yhden katon alle. Metrolla pääsee kellariin ja koti voi olla katolla. Välissä ovat kaupat kassakoneineen, jossa kukin voi ottaa osaa kansantalouteen ja tulonjakoon ja -tasaukseen kukkaronsa nyörien mukaisesti.
............................................
Kuvakokoelma kirjoitukseen, Copyright by Ilkka Luoma 2005, 2006 ja 2007. Kuvia linkkien alta saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.
Kuva 1)
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/465835916/ --- DSC_7087.JPG
Teksti 1.
Kun katsoo Helsingissä Kampin asuntoja, tulee vääjäämättä mieleen hunajakennot. Asunnot ovat kuin lokeroita seinissä. Kuvan hunajapurkit ovat kauniisti geometriassa. Asuntomme ovat kaupungeissa myös tehokkaasti arkkitehdin kynän jäljiltä teholuvuissaan, jossa tilavuuteen ja maapinta-alaan nähden saadaan maksimaalinen asuinpinta-ala. Onko hunajakennot ihmisarvoista asumista? Ovat tai eivät, ... [mehiläisetkin asuvat ja voivat ilmeisen hyvin - ainakin ilman ihmistä] - - niin mieli ja ilo osallistumisesta ja hyväksytyksi tulemisesta antavat anteeksi "huonojakin" oloja.
Kuva 2)
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/465830303/ --- DSC_5746.JPG
Teksti 2.
Helsingin Vuosaaren jätekukkulalta kuvattu näkymä Vuosaaren satamatyömaalle. Kuvan betonimuuri (kuvassa yläoikealla) erottaa Sipoon metsät ja kaupallisen huomisen kuhinan, kun satama aukeaa kulutuksen keskipisteeksi logistisena määräsatamana mm. pääkaupunkiseudun loputtomille tarpeille.
Kuva 3)
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/465830301/ --- B0003040.JPG
Teksti 3.
Kaupunkilainen kaipaa hiljaisuutta, rauhaa ja jopa yksinäisyyttäkin. Espoon Nuuksio antaa tätä kaikkea, joskin joskus (ehkä lisääntyvästi tästä eteenpäin) aurinkoisina lämpöpäivinä ihmisiä riittää jonoiksi saakka. Luonto on ominaisuus sinänsä, jonka arvostus on nousussa - onhan se elämän keskipiste ja lähtökohta. Kuvan kaupunkilainen osoittaa suuntaa, jossa tavoite on ympäristön harmonia-arvojen kunnioitus osana kokonaisuutta, jossa mekin olemme pienenä tekijänä läsnä. Vesi on suomaisten kohtu ja sinne me halajamme. Suuntana voi olla myös hyppy tuntemattomaan.
Kuva 4)
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/465830293/ --- IMG_0593.JPG
Teksti 4.
Kamppi Helsingin keskustassa on oiva esimerkki kulutusjuhla-alttarista. Kaikki on keskittynyttä yhden katon alle. Metrolla pääsee kellariin ja koti voi olla katolla. Välissä ovat kaupat kassakoneineen, jossa kukin voi ottaa osaa kansantalouteen ja tulonjakoon ja -tasaukseen kukkaronsa nyörien mukaisesti.