torstaina, marraskuuta 30, 2006

Sipoo puoliruotsinkielisenä suomalaisuuden esitaistelijaksi

Sipoon saarien rannoilta löytyy mielenkiintoisia yksityiskohtia; kuinka kiinnostuneita helsinkiläiset ovat näistä yksityiskohdista, vai kiinnostaako heitä enemmän verotulot, hyvät rannat ja suuret tulevat rakennusoikeudet. 3. huhtikuuta 2005. Photo Copyright by Ilkka Luoma 2005. Nikon D70.

Selvitysmies menneestä maailmasta teki ehdotuksensa katsomatta huomisen kehittyvää Suomea. Mikään ei takaa, että muutoinkin eurooppalaisittain pienet kaupunkimme kasvavat pidemmällä aikavälillä, kuten on haluttu antaa ymmärtää. Sipoo voi olla huomisen ympäristöelämän viherkaupunki ilman perinteellisten kaupunkiemme eittämättömiä ongelmia.

Suomi tarvitsee edelleen arvoisensa pääkaupungin; se syntyy yhdistämällä Helsinki ja Vantaa - näin syntyy suur-Helsinki, miltei Tukholman mitat täyttävänä. Vantaa on ilman identiteettiä, mutta jo nousukuntoon kohentumassa. Sipoo sen sijaan voi olla moderni ekokaupunki esimerkkinä ensi vuosikymmenien elämänläheisistä luonnon ja ihmisen tasapainokunnista.

Sipoo on nyt puhkaissut uutiskynnykset koko maassa ja eduskuntakin jakaantuu puolueväristä riippumatta Helsinkiin ja suomalaisuuden taisteluhengen kannattajiksi. Sipoo käy rohkeasti omaan hyökkäykseen ja nykyinen hallitus tuskin tekee päätöstä ennen vaaleja. Asia pitää vähintäänkin lykätä vaalien yli. Sipoo oikeutetulla taistelulla, pienenä - talvisotayhtenäisenä - torjuu suuremman ylpistynyttä elintilavaltausta, johon ei ole edes varmaa todistetta sen tarpellisuudesta.

Sipoo - Helsinki taistelusta tulee pienen osoitus yhtenäisyydestä ja tahdosta. Tämä kyky ja halu saa suurimman osan Suomen kansasta taakseen, siksi se synnyttää myötätuntoa; kansalaiset voivat osoittaa mielipiteensä antamalla nimensä adressiin -
http://www.adressit.com/sipoo_ei , nämä nimet eivät mene hukkaan, vaan nyt haetaan laajoja kansalaisjoukkoja Sipoon taakse.

Taistelusta ei saa tehdä poliittista, kuten se on selvästi nyt muodostumassa. Vanhanen kosii Keskustalle ääniä helsinkiläisiltä ollen Sipoon maaryöstön kannalla. Kuntaministeri ei saata ymmärtää enää huomisen kehitystä - vastakohtana suurkaupunkien ahdingolle ruuhkineen, savukaasuineen, yksinäisine vanhuksineen ja juurettomine lapsineen sekä nuorineen.

Sipoo-asia on noussut koko maan asiaksi. Mikäli vastoin kuntalakia, suurinta osaa Sipoon väestöä, tehdään päätös suuremman voimaa myötäillen, on vaarana kyselemättömät pakkoliitokset.

Tulevaisuudessa ei ole lainkaan varmaa, että kaupungit vain kasvavat. On sen sijaan todennäköistä, että elämän- ja luonnonarvot lisäävät kannatustaan ja perheet valitsevat jälkeläisilleen maanläheisemmät elinympäristöt. Sipoo voisi täysin uudella omaehtoisella kaavoituksella rakentaa huomisen ekokaupungin, jossa testataan ja kokeillaan aivan uusia asumisen - työnteon ja vapaa-ajan mahdollisuuksia ja keskinäissynergioita. Maailmalla leviää kulovalkean tavoin kysyntä tutkimukselle, mitä tarkoittavat huomisen ekokaupungit.

Suomalaisia pyydetään nyt yhteiseen rintamaan Sipoon taakse puolustamaan pientä, pippurista kuntaa -- nyt meidän ei kannata takertua kaksikielisyyden intohimoihin, vaan keskittyä torjumaan huomisen uhka loputtoman kasvun haennasta, joka silmin nähden lähenee loppuaan. Kasvun jargoniat ja hegemoniat näkyvät luonnossamme. Nyt voimme suoralla kansalaisvaikutteella pysäyttää tämä kulkusuunta mahdottomana -- uskoisin, että haluamme lapsillemme elämiskelpoisen ja ihmisläheisen luontoympäristön, jossa ihmiset tuntevat olevansa lähellä luontoa, mistä elämämme kokonaisuudessaan ammennamme.

Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.blogspot.com

[poikkeuksellinen jakelu; lisänä 1.000 yksityishenkilöä - lähde: Ilkka Luoman henkilökohtainen sähköpostirekisteri]

Yksityishenkilöt voivat halutessaan jakaa tätä sähköpostia vapaasti valitsemilleen vastaanottajille. Tämän kirjoittaja ei ota vastuuta jatkolähetyksistä, jotka olisi tehtävä 'forward' -tominnolla.

maanantaina, marraskuuta 27, 2006

"Tassarna bort från Sibbo!"

Helsingin ja Sipoon rajoilla. Helsinki päättyy idässä muuriin, joka erottaa yhden Suomen suurimmista kaatopaikoista metsäisestä harvaanasutusta Sipoosta. Kuvattu peitetyn ja umpioidun Helsingin itäisen kaatopaikan päältä kohti uutta Vuosaaren satamaa ja Sipoon metsiä. Kuinka umpioituja ovat Helsingin todelliset päämäärät Sipoon osalta?



Subject: Vastine: "Tassarna bort från Sibbo!" -- [ VASTINE 15.11. HS - "Helsinki päättää uudelleen Sipoo rajastaan" .... [MIELIPIDE: Sipoo nousee kuntaongelmien ratkaisukoekentäksi yksityisellä rahoituksella]]


Hyvää huomenta,

Hesari innostui sittenkin löytämään toistakin puolta näkökulmauutisointiin kynäsi kautta. Nuo tarrat ovat tosiaan suoran kansalaistoiminnan ilmentymä, ei kovin vaikuttava, mutta suuntaviivoja antava. Mielipidetiedustelussa 80% sipoolaisista ei halua Hgin "syleilyä". Selvitysmieskin löysi jo kauan sitten huomatun lain kohdan 5 prosentista.

Kiitos kirjoituksestasi, joka toi "huumoripitoisesti" --ehkä joidenkin mielestä vähättelevästi amatööritoimintaa korostaen -- esille näkökulmaa vastineena Hesarin toistaiseksi kovin yksipuolisille kannanotoille Hgin puolesta ja Sipoota vstaan.

Suora kansalaisvaikute ja -voima saattavat tehdä tässä vielä yllätyksen ammattikehäketuille.

Hyvää journalismia suoran kansalaistoiminnan nimissä,

Terv. Ilkka Luoma
0400 607080
ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.blogspot.com

.................................................................................................
----- Original Message -----
From:
Ilkka Luoma
To:
jarmo.huhtanen@sanoma.fi
Cc:
matti.apunen@aamulehti.fi ; jouko.jokinen@satakunnankansa.fi ; raimo.vahtera@turunsanomat.fi ; juha.peltonen@demari.fi ; erkki.laatikainen@keskisuomalainen.fi ; risto.uimonen@kaleva.fi ; seppo.ronkko@savonsanomat.fi ; pekka.mervola@karjalainen.fi ; markku.espo@kymensanomat.fi ; heikki.hakala@ess.fi ; janne.virkkunen@sanoma.fi
Sent: Wednesday, November 15, 2006 6:25 AM

Subject: VASTINE 15.11. HS - "Helsinki päättää uudelleen Sipoo rajastaan" .... [MIELIPIDE: Sipoo nousee kuntaongelmien ratkaisukoekentäksi yksityisellä rahoituksella]


AVOIN KANSALAISKIRJE

Hyvä Jarmo Huhtanen,

Tänään 15.11. ke. julkaistiin kirjoituksesi Helsingin Sanomissa Sipoon -aiheesta otsikolla: "Helsinki päättää uudelleen Sipoo rajastaan". -- Eikö tuo otsikointi ole hiukan ylimitoitettu; eihän Helsinki mitään yksin päätä. Asia ei ole ratkaistu eikä päätetty, eikä tulla koskaan noin otsikoimallasi tavalla tekemäänkään. Valtioneuvosto tekee päätöksen, ... ja sitä ei ole vielä julkaistu, ehkä siirtyy vaalien tuolle puolen.

Eikö ole arveluttavaa julkistella noin voimakkaita sanoja ikäänkuin provosoiden lukijoita? Samalla tavalla HS koetti provosoida kansalaisia Nato-myönteisyyteen aiemmissa mm. pääkirjoituksissaan (näistä on lähetetty erillinen vastinemielipide pääkirjoitusosastollenne aiemmin) onnistuen Nato -aikeessaan nostamaan entisestään Ei-liittymiselle äänensä antaneiden määrää. Kuinka sinänsä sananvapauden puitteissa valtakunnallinen sanomalehti harjoittaa näinkin voimakasta mielipidemuuntoilmastoa, vastoin kanslaisten enemmistön mietteitä.

Sipoolaisistakin valtaenemmistö ei huolisi Helsinkiä mailleen [
http://www.adressit.com/sipoo_ei ]. Miksi sinänsä Helsingin pää-äänenkannattaja Helsingin Sanomat lähtee näin kopeaan ja ylimieliseen näkökulmatarkasteluun asiassa, jota ei ole edes missään virallisessa instanssissa päätösvaltaisesti käsitelty. Edes laillisuusnäkökantoja ei ole tarkoin tutkittu ja Te painatte lehteen tekstiä, kuten Helsinki itse tekisi omia yksipuolisia päätöksiään.

Ajaako printtimedian levikkihuoli toimittajia lehden vastuunkantajien vaatimuksesta kansalaisia ja lukijoita ajatellen arveluttaviin julkistustapoihin? Mielestäni Suomen suurimman sanomalehden tulisi harjoittaa tasapuolisempaa kansalaisvastuullisuusajattelua -- vai onko journalistiikan perinteikkäitä ja arvokkaita periaatteita jouduttu rekonstruoimaan tuloksien ja vuosineljänneksien tahtiin?

(Olen liittänyt alle Sipoo -aiheisen toisen näkökulman mielipidekirjoituksen, se on julkaistu useissa sanomalehdissä eri puolilla Suomea).

Ystävällisesti,

Ilkka Luoma
0400 607080

...................................................................
----- Original Message -----
From:
Ilkka Luoma

Cc:
harry.harkimo@hartwall-areena.com
Sent: Thursday, November 09, 2006 7:51 PM

Subject: MIELIPIDE: Sipoo nousee kuntaongelmien ratkaisukoekentäksi yksityisellä rahoituksella

"Kuntakehityksen ongelmia voidaan ratkoa yksityisellä rahalla" - Hjallis Harkimo
[vapaa lainaus varjoselvitysmies Harkimon lausunnoista - HS 9.marraskuuta 2007]

Pitkin kuluvaa vuosipuoliskoa on Sipoo - Helsinki maaottelu puhuttanut suuren painostusvoimasta ja ylimielisyydestä kuin myös pienen sinnikkyydestä ja itsepäisyydestä. Pienet kunnat ovat useasti ylivelkaantuneet kasvukipujen tai väestöharventumien vuoksi. Kunta rahoittaa itseään valtion tulosiirroilla, kunnallisverolla ja lainoilla. Maapallon ympäri yksin purjehtinut liikemies Hjallis Harkimo ehdottaa yksityistä rahaa kasvu- ja rahatarpeiden ratkaisuksi. Harkimo peräänkuulutti myös oikeudenmukaisuudenkin olevan vielä olemassa.

Harkimo tuli tunnetuksi yhden ihmisen todellisena voimannäyttönä - purjehdus ympäri maapallon oli pienen ihmisen suuri sinnikkyyden voimannäyttö, johon harva kykenee. Moni oli valmis 1990-luvulla kuoppaamaan Harkimon suuruudenhullut monitoimihallihankkeet. Harkimo keräsi yksinpurjehtijan sitkeydellä ja suvun business-suhteilla tarvittavat rahat ja pystytti pääkaupunkiseudun tarvitseman Suomen suurimman esiintymisareenan - ehkä paremmin Jokerit jääkiekkojoukkueen pesäpaikkana tunnetun jäähallin.

Sipoo on pieni yksinpurjehtija suuremman puristuksessa. Monet ovat asiaa tarkemmin tutkimatta valmiita kuoppaamaan sipoolaisten vastaanpyristelyt Helsingin syleilyä vastaan. Helsinki väittää tarpeenaan olevan laajentumisen kasvavan väestön takia - samaan aikaan, kun oppilaspulan vuoksi, on sulkemassa runsaasti peruskouluja. Väestörakenne kuulemma muuttuu ja rahaakin pitää säästää.

Sipoo voi todellakin rahoittaa Harkimon mallien mukaan kuntansa kehitystä, sanokamme nyt vaikkapa sitä arvioitua 40.000 uutta asukasta varten. Helsinki on väittänyt, että tarve on tuolle määrälle uutta elintilaa idästä. Heitto asukaslukumäärästä perustuu johonkin tutkimukseen ja selitykseen, ettei nyky-Helsingistä löydy enää riittävästi rakennusoikeutta uusille asukkaille.

Sipoo voi olla huomenna uuden kuntarahoitusmallin edelläkävijä koko Suomea ajatellen. Suomi kipristelee puheissa kuntaongelman kimpussa väitteellä, että tehokas kunta syntyy n. 20-30.000 asukkaan väestökeskittyminä. Kunnat tarvitsevat joka tapauksessa uutta ajattelua ja toiminnallista verta kehittyäkseen esimerkiksi ottamaan vastaan arvioitua paluumuuttoa suurien ikäluokkien myötä. Huomisen ja ensi vuosikymmenien väestöjakaumakehitys ei ole tänään kenelläkään tiedossa - siksi suuria mielihalumuutoksia voi väestössä kasvaneen vaurauden ja luonnonrauhan arvostuksen kasvamisen myötä tapahtua.

Joskus töksykirpeäsanainen Hjallis Harkimo on erinomainen varjoasiamies kirkastamaan sipoolaista yrittämisen henkeä. Pieni voi olla suuri, sinnikäs ja päämääränsä tunteva. Suomessa on ennenkin ratkottu pienenä suuria ongelmia. Yhteistyöllä lännestä elintilaa etsinyt Neuvostoliittokin torpattiin Talvisodan pakkasilla ja vielä toistamiseen Saksan tuella 1944 kesällä. Harkimo löysi kysyntää Euroopan suurimmilla markkinoilla Saksassa halleilleen ja nyt hän löytää ratkaisuja kaikkien pienten kuntien eduksi ja hyödyksi Sipoo projektissa, joilla Helsingin valtapoliittisesti ahne syleily torpataan.

Lopuksi herää kysymys, mistä nuo pääkaupunkiseudulle purkautuvat ihmismassat tulevat. Mikä on se vakuuttava ennuste, jossa Helsinki kasvaa 550.000:sta yli 600.000:een? Helsinki kasvaa luonnollisella tavalla liittymällä Vantaan kanssa yhteen 750.000 asukkaan pääkaupungiksi.

Väestösiirtymät voivat yllättää - Suomi on erinomaisen tyhjä maa. Yhä vauraampi, seuraavaksi eläkkeelle siirtyvä ikäluokka voi yllättää asuinaluevalinnoillaan. Herää kysymys, haluaako Helsinki vain maksukykyisiä veronmaksajia ja tonttibusinesta ongelmaistuvaan rahoitukseensa Sipoosta?

Miksi ei kysytä, mitä sipoolaiset haluavat - Sipoo voisi olla Suomen uudentyyppinen ekologisen kaupunkiympäristön näyteikkuna muulle Suomelle ja koko EU:lle. Nyt tehtävät kehityslinjaukset ratkaisevat huomisen suunnat. Mainittakoon, että suomalainen huippuosaaminen on menossa vuonna 2007 esittelemään ja markkinoimaan historiallisen laajassa promootiossa maamme parasta ekoympäristöosaamista ja -ajattelua uudenlaisena ekocitykonseptina maailman suurimmille asuinympäristömarkkinoille Kiinaan. Sipoosta voi tulla tämän merkittävän tapahtuman kummiekokunta.

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com

Kuva:
DSC_5759.JPG. 23. syyskuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvan saa julkaista vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.

Kuvateksti:
Helsingin ja Sipoon rajoilla. Helsinki päättyy idässä muuriin, joka erottaa yhden Suomen suurimmista kaatopaikoista metsäisestä harvaanasutusta Sipoosta. Kuvattu peitetyn ja umpioidun Helsingin itäisen kaatopaikan päältä kohti uutta Vuosaaren satamaa ja Sipoon metsiä. Kuinka umpioituja ovat Helsingin todelliset päämäärät Sipoon osalta?

sunnuntaina, marraskuuta 26, 2006

Eilisen tuntemus antaa tietoa tälle päivälle ymmärtää tulevaa huomista

Hämeenlinnassa oleva keskiaikainen linnoitus on oiva esimerkki rakenteena Suomen historiasta - seinät kätkevät ja julkituovat monia historian aikakausia. Linna oli aikoinaan merkittävä osa Suomen puolustusta. Myöhemmin linna oli mm. naisten vankilana. Nyt se on monipuolinen tapahtumapaikka niin museona kuin kokouspaikkana.

Tänä päivänä suurta kansalaissuosiota saavat nykypäivän pintatietous; juorut sekä verolliset ja verottomat tienistit. Suomalaisuudella on väkevät ja vaikutteiset juuret yllättävän laajalle esimerkiksi Eurooppalaisessa kehityksessä. Nyt luemme runsaasti ymmärrettäviä paikallistason arkipäivää, mutta myös uteliaisuutta tyydyttävää numerolehtien "kirkuu, repäisee ja uhoaa" juorulööppeilyä. Inhimillisesti ottaen ihmisyyteen kuuluu myös vahingoniloisuus toisen ongelmista.

Suomi on historiassaan enemmän kansallista identiteettiä antavaa, mitä keskimäärin vaatimattomina itseään vähättelevinä kansalaisina annamme itsellemme tunnustusta. Jo pelkästään jälleen otsikoihin ponnahtanut Karjala-kysymys saa uutta pohdintaa Suomen historian tuntemuksesta. Tosiasissa Suomella on perinnettä, kytkyä ja sidosta Karjalan laulumaille jo satojen vuosien takaa. Näillä historiavaikutuksilla on perinnöllistä kantavuutta esittää mielipiteitä nykyisestäkin rajankulusta.

Suomen historia on mielenkiintoinen ja värikäs tarina takametsien miehistä ja savupirttien muoreista kuokan, itsepäisyyden ja yrittämisen arkena. Yhteiseksi nimittäjäksi nousi ruotsalaisten osin kannustamana Suomen kieli. Eräässä historian ajassa ruotsalaiset aateliset, virkamiehet ja kirkonmiehet opiskelivat suomea tullessaan suomennimelle. Historiamme alkaa kaukaa menneisyydestä jakolinjana jo satoja vuosia sitten muodostunut Karjalan kannas. Rajankulku on vaihtanut paikkaansa useasti ja peruste löytyy myös Karjala-kysymyksen vielä kerran uudelleen pohdinnalle.

Karjala on vain yksi osa historiaamme. Merkityksemme läntisen naapurimme kehitykselle sotineen on kiistaton. Suomen mies seisoi Ruotsin kuninkaiden sotilaina kaukana kotikonnuiltaan, kuten nyt YK-rauhanturvaajina monissa meille eksoottisissa maissa. Esi-isämme saivat mainetta kovina ja sitkeinä taistelijoina kuitenkin koti-ikävää potevina salojen miehinä, jotka tupakankin kotiin toivat monien muiden kummallisuuksien ohessa.

Uteliaisuutemme aukkoja Suomen historia täyttää myös paljon puhutusta ruotsin kielestä normaalina maihinnousuna lahden takaa alkaen jo lähes tuhat vuotta sitten. Ruotsalaiset huomasivat Suomen antaman elinmahdollisuuden ja väestötyhjyyden elinkeinona, kuten 1960-luku suomalaismuuttoaallolle Ruotsiin. Erona vain oli se, että Ruotsi tuli kielineen rannikkovalloittajana ja me menimme Maraboulle ja Volvolle täyttämään työvoimatyhjiötä saamatta Ruotsin suurimpana ulkoväestöryhmänä sille kuuluvaa asemaa. Suomalaiset vaalivat historiaansa ja hyväksyvät Eduskunnassa kaksikielisyyden edut kansalaisilleen.

Oman historiansa tuntemus rikastuttaa tämän päivän tapahtumien ymmärtämistä. Kaikille tapahtumille on aina syynsä ja vaikuttimensa. Liian useat väittämät heräävät luuloista, väärinymmärryksistä ja "varmaa tietoa" -lähteistä. Meidän oma historiamme on tiukasti kytketty Ruotsiin, Venäjään ja Saksaan. Meidän juuremme kytköstyvät näihin vaikutehaaroihin, kuten pohjoisessa saamelaisuus ja etelässä Länsi-Euroopan muutto- ja kauppavaikutukset.

Oman historian tuntemus on yleistietorikkaus keskusteluihin ja näkemysmuodostaja realistisemmin kuin pelkät uskomusväitteet. Meille onneksemme on historiaamme asiantuntevasti dokumentoitu mm. Eino Jutikkalan toimesta. Akateemikko Jutikkalan Suomen historia on erinomaista lukemista syksyn pimeillä ja kesien hiekkarantapaisteissa. Jutikkalan historian kerronta antaa meille historiallisen näkymän ja asiantuntijuuden tiukoin sitein myös tämän päivän Venäjään.

Itsensä tunteva kansa tietää taustansa ja meidän suomalaisten osalta historiamme antaa loogista selostetta, miksi meillä on juuri näin. Itsenäisyytemme on todellisuudessa ollut suurempaa kuin ajattelemme. Makselimme toki veroja Ruotsille ja lyhyen aikaa liimailimme kopekka-arvoisia postimerkkejä, mutta käytännön elämä on keskimääräisessä niukkuudessaan ollut suomalaista elämää omine luonteellemme ominaisine piirteineen. Aika-ajoin autoimme tervalla, nahkoilla ja sotilailla Ruotsin kuninkaiden ahdinkoa jopa Keski-Euroopan rintamilla sotien aatteiden puolesta, mitkä saloseutujen miehille jäivät arvoituksiksi. Ruotsalaisena kiitoksena mm. Turku sai yliopistonsa.

Suomalaisuus elää pienuudestamme huolimatta uutta tulemistaan. Osaaminen, sinnikkyys ja tahto pärjätä kumpuavat historiasta, kaskimailta, missä isoisämme ja -äitimme hiellä ja verellä elantonsa käänsivät. Tämän päivän nuoret voisivat nähdä pienen vaivan selvittäessään, mistä heidän veri on periytynyt - suurin osa suomalaisista on sekoittumatonta, paljon vähemmän kuin ruotsalaisilla. Suomi on saanut sopivasti geenitäydennystä, ollen elinvoimainen, kunhan huomaa uudestaan syntyvyyden edun huomiselle verokertymälle. Ehdoin tahdoin ei Suomeen pelkästä aatteen palosta kannata vieraita ominaisuuksia ottaa, sillä jokaiselle oma koti on se oma maa, jossa nimenomaan omat perinteet ja tavat vallitsevat.

Uteliaisuuslinkit:

Akateemikko Eino Jutikkala:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eino_Jutikkala

Suomen historia:
http://yliopistolehti.helsinki.fi/2000_08/kulttuuri.html#Aika%20antaa%20tilaa%20tulkinnoille

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com

Kuva:
DSC_4683.JPG.
12. maaliskuuta 2005. Copyright by Ilkka Luoma 2005. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä.

Kuvateksti:
Hämeenlinnassa oleva keskiaikainen linnoitus on oiva esimerkki rakenteena Suomen historiasta - seinät kätkevät ja julkituovat monia historian aikakausia. Linna oli aikoinaan merkittävä osa Suomen puolustusta. Myöhemmin linna oli mm. naisten vankilana. Nyt se on monipuolinen tapahtumapaikka niin museona kuin kokouspaikkana.