Pohjois-Karjalassa Kesälahdella on Puruveden rannalla kaunis ja asiakasystävällinen lomakylä. Venäläiset sijoittajat uskovat ja luottavat rauhalliseen, puhtaaseen ja turvalliseen Suomen Karjalaan sen maantieteellisen läheisyyden vuoksi. Venäläiset ostavat lisääntyvästi maitamme, rakennuksia ja kokonaisia lomakyliä omille asiakkailleen. Venäläiset tuntevat suomalaiset lähemmäksi "ihoaan" kuin esim. ruotsalaiset tai tanskalaiset - tämä on meidän suomalaisten suuri mahdollisuus. Kokonaisen Karjalan luomiseksi näillä arvoilla on omat osuutensa ratkaisun syntymiseen.
Simpeleellä 6-tien varressa on useita jokia, jotka virtaavat menetettyyn Karjalaan. Kuvan koski tuotti vielä joitain aikoja sitten virtaa suomalaisille. Nyt se tuottaa muistoja virtaamasta omilta mailta omille maille ja Suomen lahteen. Muistelemalla emme rakenna kokonaista Karjalaa, sen me teemme määrätietoisuudella, taidolla ja vaihto-operaatioilla, jotka tuottavat myös hyötyä itse karjalaisille molemmin puolin rajaa luoden oman karjalaisen identiteetin.
Suomalaiset liikemiehet yhdessä venäläisten ystäviensä kanssa suunnittelevat maan ostoa Pietarin eteläpuolelta luodakseen busineksen, josta hyötyisivät niin suomalaiset kuin venäläisetkin. Yhteistoiminta varsinaisen Karjalan alueella tulee jatkumaan puolin ja toisin, ja nyt toivotaankin, että myös suomalaiset olisvat aktiivisia Karjalan rakentajia.
Rajankäynti Suomen kuin Venäjänkin Karjalassa on kuin veteen piirretty viiva. Puruvesi on jo aiemminkin ollut rajavesistöä, satoja vuosia sitten Puruveden Käräjäkallio jakoi silloisen Ruotsin ja Venäjän alueet. Kallioilla on ratkottu mm. kalastuskiistoja, näinkö siellä tullaan ratkaisemaan juhlallisesti uuden kokonaisen Karjalan syntytekijät kädenpuristuksella ja allekirjoituksin, jonka molempien maiden "mahtimiehet" takaavat?.............
ORIG JULKAISTU 29. heinäkuuta 2007
[ ... Karjala on pyhiinvaellusta, ... sinne jäivät grammarit, lypsykoneet ja muisto, joka aktivoi niin ikä- kuin nuoremmatkin ihmiset autoilu tourneisiin tutkimaan kivijalkoja, multakumpuja kuin tekemään tuttavuutta uudisasukkaisiin, jotka valtaa pitävät isiemme mailla ja mannuilla ... ]
Karjala puhuttaa. Valtakunnallinen päivälehti aloitti kampanjan, jolla käänteisesti toppuutellaan palautusta - ideaksi tuotiin Suomen Akatemian tutkija Outi Fingerroosin muistojenkeruu ja arkistointi, jotta jälkipolville jäisi muutakin ihmeteltävää kuin ikiaikainen Kalevala - Suomen kansalliseeppos. Tohtorin avaus muistokeräilystä avasi pontevasti keskustelun Karjalan asemasta raja-alueena idän ja lännen välimaastossa.
Itärajalla moni joki laskee Venäjän puolelle vieden kuvainnollisesti unohduksen ja palautuksen toivetta viestinä Venäjän valtaeliitille Karjalan erikoisesta asemasta. Karjala on raja-aluetta, joka tekee Suomesta erikoisen. Kylmän sodan aikana Suomen ja Kekkosen mielipidettä kyseltiin Valkoista taloa myöten. Suomi oli Neuvostoliiton erikoistuntija. Me tiesimme, kuinka tehdään kauppaa eduksemme ja hyödyksemme, elimme rinnakkain suomettuneina tai sitten ei. Kekkonen oli kuningas ja pääsi lähelle saunapäätöstä Karjalan osittaisesta "palauttamisesta" - näin kertoi Finn-Stroin aikaisempi toimitusjohtaja, joka oli Kekkosen hovimiehenä saunottamassa korkeita vieraita.
Karjala on väkevä muisto ja toimiva identiteetin rakentaja. Kansakunta on aina niin vahva ja kitkerä kuin sillä on tekemistä ja päämääriä. Suurien projektien idea on yhtenäistää kansalaisia. Karjalan restaurointi ja saneeraus maksaa enemmän kuin Karjalan maltaat. Hinta on kova, mutta sen vaikutus talouteen olisi dramaattisen nostava. Karjala olisi "ikuinen" työmaa. Se kokoaisi jälleen toimiessaan Suomen kansaa yhteen - olisihan se koko historiamme rauhanajan suurin ponnistus. Rakentajista tulisi omistajia, vaikka lippu olisikin punamustaristilippu.
Karjalaa ei saada takaisin perinteisin "Karjala takaisin" panderollein. Karjalaa ei saa edes takaisin rajasiirrolla, mutta se saadaan takaisin identiteettinä, yhtenäistäjänä sekä rakennuskohteena, jonka oma filosofia olisi idän ja lännen kohtaantopaikkana, missä kauppaa ja yhteistoimintaa tehtäisiin niin Venäläisin kuin Suomalaisinkin passein - viisumi olisi yhteinen ja verotus oma. Uudella Karjalalla ei olisi ulkopolitiikkaa, koska se olisi ulkopolitiikka jo itsessään.
Suomi on konkreettisesti vedenjakajalla. Kautta historiansa Karjalan alue on seilannut milloin tsaarien, milloin kuninkaiden alusmaana. Raja on kuin veteen, Pohjois-Karjalan Puruveteen piirretty viiva. Karjalassa kohtaantuu uskonnot, filosofia, luonne ja kauppatavat. Karjala on ainutlaatuinen identiteetti, ajatuksen kulku ja mieliala. Se viihdyttää, se kuuntelee ja se on nimenomaan yksilö, jossa kuulijasta ei tule vastuunkantajaa. Karjala on iloisten ihmisten maa, joka jatkuu nykyisen rajan molemmin puolin.
Rajan idän puoleinen Karjala liittyy Suomeen ja EU:hun, jos paikallisilta Venäjän kansalaisilta kysytään. Tsaarit eivätkä putinit hyväksy sitä, koska Suomessa ei ole kekkosneuvottelijaa, joka ymmärtäisi "saunafilosofian, snapsanderit ja selkään lyönnit" - Suomessa ei ole auktoriteettiä valtiolaivamme johdossa, joka innostaisi "putineita" vaihtokauppoihin ja kiistellyn alueen reformulointiin.
Yhteisessä Karjalassa voisi olla oma valta, yhteinen passi ja viisumiton yhteys EU:hun, olisihan se itse Venäjällekin oikotienä, kun se sinne kuitenkin tahtoo. Ellei Bryssel sitä hoksaa huomata, kääntävät "putinilaiset" katseensa Kiinaan - maailman suurimpaan maahan, joka kuittaa itsensä uudeksi supervallaksi mm. Venäjän raaka-aineilla ja matemaattisella osaamisella.
Keskustelu Karjalasta ei tyrehdy muisteloihin, vaan nyt se käänteisyydellä tutkija Fingerroosin pohdintana nousee uuteen näkemyspohdintaan alueesta, joka on Suomen, mutta myös Venäjän. Suur-Karjala voi sitten myöhemmin muuntua omaksi maakseen sen meilläkin haaveillussa koko komeudessaan. Karjala on Karjalaa, se ei ole pelkästään Suomea, eikä se ole Venäjää. Maat omistetaan aina niin kauan, kuin niihin on "elinaikainen nautintaoikeus". Evakot ovat saaneet asuntonsa, työnsä ja mantunsa - kovalla työllä ja yrittämisen uutteruudella sekä valtiomme ja yksityisten tuella - kukaan ei silti kiellä heitä sijoittamasta Karjalaan varallisuutta sen uudisrakentamiseen.
Karjala tulee puhuttamaan uusia sukupolvia niin kauan kuin laulumaiden mysteeri ja Kalevala elää. Kun Suomen kansaa kuuntelee, erityisesti pystybaarien pimennoissa, ei jää epäselväksi, mikä on laulun sävel - se on vastoin "virallisia kalluppeja" - palauttajia riittää. Palautusta ei tapahdu, mutta identiteetti muuttuu kanteleiden kotisijoilla omaksi sykkeeksi, tunteeksi ja identiteetiksi, jossa suomalaisuus ja karjalaisuus lyövät kättä. Itsenäisyys koittaa lopullisena päämääränä, ja sen itsenäisyyden me suomalaiset voimme Natoon liittymättöminä ratkaista puskuriksi todellisen idän ja lännen välimaastoon, jossa aito karjalaisuus on elämän keskipiste.
Ilkka Luoma
0400 607080
ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.blogspot.com
[ ... Karjala on pyhiinvaellusta, ... sinne jäivät grammarit, lypsykoneet ja muisto, joka aktivoi niin ikä- kuin nuoremmatkin ihmiset autoilu tourneisiin tutkimaan kivijalkoja, multakumpuja kuin tekemään tuttavuutta uudisasukkaisiin, jotka valtaa pitävät isiemme mailla ja mannuilla ... ]
Karjala puhuttaa. Valtakunnallinen päivälehti aloitti kampanjan, jolla käänteisesti toppuutellaan palautusta - ideaksi tuotiin Suomen Akatemian tutkija Outi Fingerroosin muistojenkeruu ja arkistointi, jotta jälkipolville jäisi muutakin ihmeteltävää kuin ikiaikainen Kalevala - Suomen kansalliseeppos. Tohtorin avaus muistokeräilystä avasi pontevasti keskustelun Karjalan asemasta raja-alueena idän ja lännen välimaastossa.
Itärajalla moni joki laskee Venäjän puolelle vieden kuvainnollisesti unohduksen ja palautuksen toivetta viestinä Venäjän valtaeliitille Karjalan erikoisesta asemasta. Karjala on raja-aluetta, joka tekee Suomesta erikoisen. Kylmän sodan aikana Suomen ja Kekkosen mielipidettä kyseltiin Valkoista taloa myöten. Suomi oli Neuvostoliiton erikoistuntija. Me tiesimme, kuinka tehdään kauppaa eduksemme ja hyödyksemme, elimme rinnakkain suomettuneina tai sitten ei. Kekkonen oli kuningas ja pääsi lähelle saunapäätöstä Karjalan osittaisesta "palauttamisesta" - näin kertoi Finn-Stroin aikaisempi toimitusjohtaja, joka oli Kekkosen hovimiehenä saunottamassa korkeita vieraita.
Karjala on väkevä muisto ja toimiva identiteetin rakentaja. Kansakunta on aina niin vahva ja kitkerä kuin sillä on tekemistä ja päämääriä. Suurien projektien idea on yhtenäistää kansalaisia. Karjalan restaurointi ja saneeraus maksaa enemmän kuin Karjalan maltaat. Hinta on kova, mutta sen vaikutus talouteen olisi dramaattisen nostava. Karjala olisi "ikuinen" työmaa. Se kokoaisi jälleen toimiessaan Suomen kansaa yhteen - olisihan se koko historiamme rauhanajan suurin ponnistus. Rakentajista tulisi omistajia, vaikka lippu olisikin punamustaristilippu.
Karjalaa ei saada takaisin perinteisin "Karjala takaisin" panderollein. Karjalaa ei saa edes takaisin rajasiirrolla, mutta se saadaan takaisin identiteettinä, yhtenäistäjänä sekä rakennuskohteena, jonka oma filosofia olisi idän ja lännen kohtaantopaikkana, missä kauppaa ja yhteistoimintaa tehtäisiin niin Venäläisin kuin Suomalaisinkin passein - viisumi olisi yhteinen ja verotus oma. Uudella Karjalalla ei olisi ulkopolitiikkaa, koska se olisi ulkopolitiikka jo itsessään.
Suomi on konkreettisesti vedenjakajalla. Kautta historiansa Karjalan alue on seilannut milloin tsaarien, milloin kuninkaiden alusmaana. Raja on kuin veteen, Pohjois-Karjalan Puruveteen piirretty viiva. Karjalassa kohtaantuu uskonnot, filosofia, luonne ja kauppatavat. Karjala on ainutlaatuinen identiteetti, ajatuksen kulku ja mieliala. Se viihdyttää, se kuuntelee ja se on nimenomaan yksilö, jossa kuulijasta ei tule vastuunkantajaa. Karjala on iloisten ihmisten maa, joka jatkuu nykyisen rajan molemmin puolin.
Rajan idän puoleinen Karjala liittyy Suomeen ja EU:hun, jos paikallisilta Venäjän kansalaisilta kysytään. Tsaarit eivätkä putinit hyväksy sitä, koska Suomessa ei ole kekkosneuvottelijaa, joka ymmärtäisi "saunafilosofian, snapsanderit ja selkään lyönnit" - Suomessa ei ole auktoriteettiä valtiolaivamme johdossa, joka innostaisi "putineita" vaihtokauppoihin ja kiistellyn alueen reformulointiin.
Yhteisessä Karjalassa voisi olla oma valta, yhteinen passi ja viisumiton yhteys EU:hun, olisihan se itse Venäjällekin oikotienä, kun se sinne kuitenkin tahtoo. Ellei Bryssel sitä hoksaa huomata, kääntävät "putinilaiset" katseensa Kiinaan - maailman suurimpaan maahan, joka kuittaa itsensä uudeksi supervallaksi mm. Venäjän raaka-aineilla ja matemaattisella osaamisella.
Keskustelu Karjalasta ei tyrehdy muisteloihin, vaan nyt se käänteisyydellä tutkija Fingerroosin pohdintana nousee uuteen näkemyspohdintaan alueesta, joka on Suomen, mutta myös Venäjän. Suur-Karjala voi sitten myöhemmin muuntua omaksi maakseen sen meilläkin haaveillussa koko komeudessaan. Karjala on Karjalaa, se ei ole pelkästään Suomea, eikä se ole Venäjää. Maat omistetaan aina niin kauan, kuin niihin on "elinaikainen nautintaoikeus". Evakot ovat saaneet asuntonsa, työnsä ja mantunsa - kovalla työllä ja yrittämisen uutteruudella sekä valtiomme ja yksityisten tuella - kukaan ei silti kiellä heitä sijoittamasta Karjalaan varallisuutta sen uudisrakentamiseen.
Karjala tulee puhuttamaan uusia sukupolvia niin kauan kuin laulumaiden mysteeri ja Kalevala elää. Kun Suomen kansaa kuuntelee, erityisesti pystybaarien pimennoissa, ei jää epäselväksi, mikä on laulun sävel - se on vastoin "virallisia kalluppeja" - palauttajia riittää. Palautusta ei tapahdu, mutta identiteetti muuttuu kanteleiden kotisijoilla omaksi sykkeeksi, tunteeksi ja identiteetiksi, jossa suomalaisuus ja karjalaisuus lyövät kättä. Itsenäisyys koittaa lopullisena päämääränä, ja sen itsenäisyyden me suomalaiset voimme Natoon liittymättöminä ratkaista puskuriksi todellisen idän ja lännen välimaastoon, jossa aito karjalaisuus on elämän keskipiste.
Ilkka Luoma
0400 607080
ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.blogspot.com
LINKKI KESKUSTELUUN ----- TIEDE [21294]
Linkki, joka käsittelee fil.tri Outi Fingerroosin näkemyksiä karealismin tutkijana:
http://www.utu.fi/tutkimus/tutkimusuutisia/karjala_muistin_paikkoina.html
...........................................
Kirjoitukseen liittyvä kuvakertomus
( kuvia ja tekstejä saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen kanssa - Copyright by Ilkka Luoma 2007 )
Kuva 1
http://www.panoramio.com/photo/3589174 [ DSC_7363 ]
Teksti
Pohjois-Karjalassa Kesälahdella on Puruveden rannalla kaunis ja asiakasystävällinen lomakylä. Venäläiset sijoittajat uskovat ja luottavat rauhalliseen, puhtaaseen ja turvalliseen Suomen Karjalaan sen maantieteellisen läheisyyden vuoksi. Venäläiset ostavat lisääntyvästi maitamme, rakennuksia ja kokonaisia lomakyliä omille asiakkailleen. Venäläiset tuntevat suomalaiset lähemmäksi "ihoaan" kuin esim. ruotsalaiset tai tanskalaiset - tämä on meidän suomalaisten suuri mahdollisuus. Kokonaisen Karjalan luomiseksi näillä arvoilla on omat osuutensa ratkaisun syntymiseen.
Kuva 2
http://www.panoramio.com/photo/3589160 [ DSC_8046 ]
Teksti
Rajankäynti Suomen kuin Venäjänkin Karjalassa on kuin veteen piirretty viiva. Puruvesi on jo aiemminkin ollut rajavesistöä, satoja vuosia sitten Puruveden Käräjäkallio jakoi silloisen Ruotsin ja Venäjän alueet. Kallioilla on ratkottu mm. kalastuskiistoja, näinkö siellä tullaan ratkaisemaan juhlallisesti uuden kokonaisen Karjalan syntytekijät kädenpuristuksella ja allekirjoituksin, jonka molempien maiden "mahtimiehet" takaavat?
Kuva 3
http://www.panoramio.com/photo/3589150 [ IMG_0958 ]
Teksti
Suomalaiset liikemiehet yhdessä venäläisten ystäviensä kanssa suunnittelevat maan ostoa Pietarin eteläpuolelta luodakseen busineksen, josta hyötyisivät niin suomalaiset kuin venäläisetkin. Yhteistoiminta varsinaisen Karjalan alueella tulee jatkumaan puolin ja toisin, ja nyt toivotaankin, että myös suomalaiset olisvat aktiivisia Karjalan rakentajia.
Kuva 4
http://www.panoramio.com/photo/3589130 [ IMG_1497 ]
Teksti
Simpeleellä 6-tien varressa on useita jokia, jotka virtaavat menetettyyn Karjalaan. Kuvan koski tuotti vielä joitain aikoja sitten virtaa suomalaisille. Nyt se tuottaa muistoja virtaamasta omilta mailta omille maille ja Suomen lahteen. Muistelemalla emme rakenna kokonaista Karjalaa, sen me teemme määrätietoisuudella, taidolla ja vaihto-operaatioilla, jotka tuottavat myös hyötyä itse karjalaisille molemmin puolin rajaa luoden oman karjalaisen identiteetin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti