Suomalainen metsäkonserni esitteli Lohjalla viljeltyä hybridihaavan 3) koealuetta kaupunkilaismetsänomistajille. Takana näkyvät hybridihaavat kuulemma soveltuvat hyvin metsäteollisuuden tarpeisiin. Kuinka tämän tyyppinen viherhoito "viljelee" kaltaisemme mukaisen kulutuksemme "viheraukkoa" muulle luonnolle, jää nähtäväksi. Ihmisen on korvattava eliöstölle aiheuttamansa kasvuvajeet monipuolisilla velvoiteistuksilla ja -hoidoilla, turvaten näin osaltansa kasvuston monimuotoisuutta, biodiversiteettiä 4) .[...ilmastokeskustelu on nostanut uuden ymmärryksen aallon Kioton sopimuksen 1) välttämättömyydestä, sekä sen määräyksien tiukentamisista; nyt maapallon suurin kuluttaja, USA:kin on herännyt velvollisuuksiin - autot ja pihagrillit eivät voi kasvaa enää suuremmiksi...]
EU koettaa innostaa niin omiaan, kuin muitakin, suurempiin päästöleikkauksiin. Lopulta on huomattu kuluttamisemme ja elämäntapamme suora syy-yhteys mm. ilmastokysymyksiin ja elinympäristön tuhoutumiseen. Me yksinkertaisesti kulutamme enemmän, mitä muu eliöstö kykenee tuottamaan.
Keskustelua päästöoikeuksien kaupasta pitäisi siirtää myös viherkasvuston edellytysten lisäämisvelvollisuuksiin. Jokaisella meillä on ekologinen jalanjälkemme [Suomessa yksi maailman suurimpia]2). Jokaisella meistä on yksilöllinen tapa kuluttaa, vaihteluvälin [elintasoerot] kasvaessa huimasti kaikkialla maailmassa. Jokaisella meistä on myös kasvunedellytysten lähtökohtien huolehtimisvelvoite. Meistä jokainen tarvitsee tietyn määrää viherkasvua ylläpitääksemme edes välttämättömiä elintoimintoja.
Jokainen ihminen on velvoitettu huolehtimaan kulutuksensa mukainen viherkasvun hoito- ja kasvatusvelvollisuus - näin ikään kuin huolehdimme itse kustannuksillamme sen, mitä kulutamme.
Länsimaalainen kulutustapamme edellyttää muulta luonnolta "melkoista metsää" kaikkinensa, jotta kykyilymme huomionansaintana, elämän välttämättömyyksinä kuin kulutuksen kerskana on luonnolle takaisin maksettu. Maapallo on tunnetusti [auringon energiaa lukuunottamatta] 99,9%:sti suljettu systeemi.
Kulutus on liiketaloudellinen oppi; mitä enemmän kulutat, sen enemmän pitää olla tuotannontekijöitä. Mitä enemmän tuotannontekijöitä, sitä enemmän voittoja ja työtehtäviä. Materiaalinen kulutus syö raaka--ainevaroja ja suhteeton syöminen lisää kansansairauksia, yhteiskuntaongelmia ja eriarvoisuutta johtuen suurista eroavaisuuksista ahneudessa, voiton tavoittelussa ja näyttämisen mentaliteetissa. Kulutus lisää lämpöä niin fyysisesti kuin "henkisesti".
Me syömme enemmän kuin jaksamme kuluttaa. Se näkyy vyötäröllä, se näkyy terveydenhoidossa ja se näkyy kuolintilastoissa. Me tankkaamme enemmän kuin osallemme on säädetty. Esimerkkinä käy kaikille tutut ruotsinlaivojen seisovat pöydät. Tarjoilijat rahtaavat jättämiämme puolilautasellisia roskiin niin paljon, että noilla ruokamäärillä, mitä silmillä nälkää nähden mätämme lautasillemme, voisi kehitysmaan ihmisiä tulla toimeen kaksinkertainen määrä, mitä yhdessä ruotsinlaivan kattauksessa on syöjiä! Niin paljon me - välittämättä tavoistamme - mätämme ruokaa roskiin. Hinta kun on sama - oli lautanen puolillaan tai täpötäysi.
Kulutusjuhlamme on ylittänyt luonnon kasvuvarat. Joka vuosi syyskuun lopun jälkeen syömme jo seuraavien vuosien oletettua viherkasvua ja varantoja; näin me elämme velaksi koko muulle luonnolle. Tapamme eivät synkronoi muuta luontoa, josta kuitenkin olemme vain yksi -oikeastaan pienen pieni - osa, säädellen kohtuuttomasti sellaista, mikä ei meille kuulu.
Maapallo on yhteinen - yksi evoluutiohaaran oksake ei voi määrittää asemaansa jumallisen syntyperämme oikeutusselostuksella, koska jumalansa on myös muulla luonnolla - sille on keksitty hyviä nimiäkin - harmonia, välittäminen sekä kohtuus ja niukkuus.
Päästöoikeuksista puhuminen pitää lopettaa, se korvataan viherkasvun järjestämis- ja hoitoedellytyksellä per kuluttava henkilö - käyttönsä mukaisesti. Päästöoikeuksien myynti ei ole oikeutta siirtää ongelmia, vaan velvollisuutta huolehtia niiden vaikutukset minimiin. Suuri kulutus, suuri viherkasvun hoitovelvollisuus sekä suuri kulutus, suuri kulutusvero.
Lopullinen periaate on elämisen kulutustase - sen hoidamme, minkä syömme. Emme voi syödä toisen varantoja. Syömme ja kulutamme vain tarpeemme mukaisesti korvaten jättämämme ekoaukon vihervelvollisuushoidolla - teemme kulutusveroilla takaisinmaksun luonnolle, mahdollistaen jälkikasvullemme suvunjatkantaedellytykset ratkomaan ne ongelmat, jotka meiltä heille jäävät.
1)
kts. linkki: -- http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=161800&lan=fi
2)
kts. linkki: -- http://www.edu.fi/teemat/KEKE/kulutus/valinta.html
Ilkka Luoma
http://ilkka.luoma@blogspot.com
Kuva:
B0000931.JPG. 27. syyskuuta 2005, klo 13:41. Copyright by Ilkka Luoma. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä. Linkki: -- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/364502164/ --.
3)
kts. linkki: -- http://www.metla.fi/asiakaslehti/2003/2003-4/2003-4-hynynen.pdf
4)
kts. linkki: -- http://www.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/keke/keke4/biodiver.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti