Kierrätyshylly opettaa ihmisiä jättämään hylkäämänsä tavarat toisten arvioitavaksi, jottei käyttöarvokasta tavaraa kierrätetä kaatopaikkojen turhuuksien markkinoille peitettäviksi tai poltettaviksi. Kaiken ei aina tarvitse olla uutta, käytetty kelpaa myös, se voi olla jopa huomisen muotia.
Eräs Suomen uusimmista ja suurimmista ostosparatiiseista ei suosi kierrätystä, vaan tavaran tulee olla uutta, jotta kauppa kävisi ja jotta luodut tarpeet tulisivat tyydytetyiksi. Liukuportaat siirtelevät helposti kävelemistä välttäviä ihmisiä - kuluttaminen pitää olla helppoa ja tuhdinpikin pitää saada siirretyksi kerroksista toisiin tavarapaljouden keskelle valintojen äärelle, jotta uljas markkinatalous toteutuisi tuotantokoneistojen iloksi. Milloin arvostukset suuntautuvat materiaalisista henkisempiin arvoihin, esim. mielenvirkeyden suuntaan, missä älyllinen debatti olisi intohimoisempi kuin kulutusjuhlan näyttämishalut?
Keräilyastiat värilliselle ja värittömälle lasille ovat aarreaittoja "ammattikeräilijöille", jotka saattavat kuukaudessa kerätä 1.500-3.000 pulloa kansantalouden kiertoon yksilön ostotapahtumiin aikaansaaden pieneltä osaltansa työtilanteita muille.
Keräilijöiden "aarreaitta" sisältää usein kymmeniä pulloja, joista saa 15 senttiä kappale. Pienestä nielusta onkiminen on edellyttänyt tuotekehitystä metallitankoon, jolla kalastetaan verotonta tuloa, kuten marjanpoimijat mustikkametsästä - tosin mustikanpoimijat haetaan nykyisin Kiinasta ja Thaimaasta...______________________
(Kirjoitussarjasta "jakaantunut kansakunta", osa 1. -- kuluttaminen, hylkääminen, kierrätys ja talteenotto)
Orig. 24. huhtikuuta 2007....
[ ... hiljaiset ihmisvirrat haravoivat puistoja, roskiksia ja pullonkeräyslaatikoita. Kulutusihminen hylkää helposti sellaista, mikä kelpaa toisille. Kerätyt panttipullot pois ympäristöstä vähentävät sirpaleita, tuo rahaa kerääjilleen takaisin kansantalouden kiertoon - osan päätyessä jopa säästöihin! ...]
Kansantaloustarkastelu on muutakin kuin kilpailu- tai markkinatalous. Markkinataloudessa päämääränä on kasvava voitto. Kansantaloudessa kyseessä on mieluumminkin pyörivä raha mahdollisimman monen "taskun" läpi aikaansaaden työsuoritteen realisoitumista ostotapahtumaksi - teoriassa mitä nopeampi rahankierto, sen nopeampi hyöty per kulutuspiste. Kuitenkin tasainen liike sopeutettuna määränä on kansantalouden keskipiste.
Panttijärjestelmän liian pieni palauteraha ei kannusta monia viemään mm. palautuspulloja kiertoon, vaan ne hylätään yhteiskunnan hiljaisille mahdollisuudeksi saada ostovoimaa itse palautustapahtumasta. On monia pariskuntia ja yksinäisiä, lähinnä jo keski-iän ylittäneitä, ehkä sairauseläkkeellä tai pätkä- ja työllistämistöissä olevia, jotka säännöllisesti keräävät varhain aamuisin tai iltaisin pulloja ja muuta hyljättyä omaisuutta osallistuen näin kansantalouden rahavirtoihin ohi valtiovallan tulontasausjärjestelmien.
On tapauksia, joissa "keräilytalous" ei ole tarvinnut käydä ruokakaupoissa useisiin vuosiin muulla kuin "pullorahoilla". Vaatetus on löytynyt käsittämättömästi yritysten roskiksista ja tuoreet vihannekset seurakuntien ruokajakeluista. Pieni palkka tai eläke on säästynyt osaksi. Säästäväisyyden huippu on asunnon osto käteisellä säntillisen säästäväisyyden, pitkien aamulenkkien ja huolellisen silmän ansioista. Yritysten roskiksista löytyy täysin uutta tavaraa, jotka eivät ole "kelvanneet" kulutusjuhlan ostosalttareille.
Kansantaloudessa ei ole periaatteessa väliä mistä raha laillisesti tulee, vaan huomio kiinnittyy siihen, kuinka tämän osto- eli kulutusvoima kohtaa seuraavan kulutuspisteen. Kansantalouden kauhistus on rahat sukanvarressa, jolloin ei siltä osin synny tapahtumia, jossa aikaansaadaan tehdyn työn palkka- tai muita korvaussiirtoja uusille kuluttajille. Pullonkerääjät edustavat tilastojen ulkopuolista liikehdintää, jolla on yllättävä vaikutus tuhansille ja tuhansille. Pullonkeräyslaatikot ovat aarreaitta ja "ammattikerääjät" ovat tuotekehittäneet metallikoukun, jolla pullo kalastetaan muutoin liian ahtaan reiän kautta palautettavaksi kaupan kassan kautta ostovoimana uusiin taskuihin.
Kerääjiä on Suomessa kymmeniä tuhansia - heidän panos on pieni, mutta periaatteellinen osa kansantaloutta. Kysyttäessä motiiveja, oli niitä useita: säästäminen asuntoon, talousrahaa ruokaan, vanhuuden turvaksi pankkiin idealla purot virtoja muodostavat ja hyötyliikunta yhdistettynä verottomaan ansaintaan.Yllättävin keräilymotiivi oli mielenkiinto mitä ihmiset heittävätkään turhana, mutta toiselle hyödyllisenä (paras esimerkki konkurssihuutokaupasta jälkeen jääneet moottoripyöräasut takapihan roskista, täysin uusina ja käyttämättöminä). Liikunnan yhdistäminen ansaintaan oli rasvoittuvassa kansassa terveyttä vaalivin motiivi.
Kansantaloudessa kuluttajan näyttämishalulla ja kiihkokuluttamisella ei ole niinkään väliä kuin sillä, että raha pyörii tasaisesti ja ennustettavasti, siis luo työtilanteita kulutustapahtumissa. Kansantalouden autuus on täystyöllisyys ihmisten tuntiessa tekemisensä hyödyllisyyden kohtaavan yhteenkuuluvuudessa.
Usko huomiseen yhdistäisi kansaa, mutta huomisen tummat pilvet kasautuvina ongelmina mm. asuntokuplan puhkeamisena saattaa romuttaa monta toivetta ja päämäärää. Kansakunta on jakaantumassa kahtia. Hiljainen enemmistö, joka ei valita, mutta varautuu - keräilytalous ansainnan jatkeena on täyttä tätä päivää tuhansille, joille pätkätyöt, työllisyyskurssit ja ulkoistuminen yhteenkuuluvuusryhmistä on totisinta totta.
Varauma huomiseen on keräilytalouden merkki - oravakin varautuu talveen varastoimalla tammenterhoja, niin myös mm. ikääntyvä väestön osa vaistoaa yhteisten varojen riittämättömyyden heille sairauden tai muun vaikeuden yllättäessä - näin on oltava varaumaa "pahan päivän varalle". Pulloista, löydetyistä hyötytavaroista ja "varastoista" kasataan turvaa huomiselle, koska ei uskota yhteiskunnan verovarojen riittävän. Väestöpyramidimme on liiaksi vinoutunut ja uusia veronmaksajia tulee liian vähän nykysyntyvyydellä.
Kansantaloudessa vakaa liike, eikä niinkään kasvu, on oleellinen osa jatkuvuutta. Markkina-ahnehdinta rikkoo tasaisen virran periaatteita, näin syntyvät tuloerot ja kansakunta jakaantuu kiihtyvällä voimalla. Varjokansantalous on keräilyä, talteen ottoa, yhteiskunnan "kaatopaikkojen" raivaamista - varastointia ja varaumaa huomiselle, jota ei osata päättäjien keskuudessa katsoa suoraan silmiin. Ihmisten vastuu itsestänsä lisää yrittäjyyttä ja ahkeruutta.
Kun oma kansalaisten valitsema hallinto ei osaa varaumaa ja tosiasioiden katsantoa, ryhtyvät itse kansalaiset toimenpiteisiin ja se näkyy hiljaisena liikkeenä iltojen ja aamujen hämärissä. Keräily kohtaa tuloutuman lisänä elämisen menoihin ja jopa säästöihin huomiselle tai hankinnalle, joka on säädetty hiljaiselle liekille, jotta haave ja päämäärä toteutuvat - edes joskus. Tämän päivän pieni vähemmistö voi muuttua pelottavan nopeasti huomisen suuriksi joukoiksi.
Ilkka Luoma
ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.blogspot.com
KESKUSTELU --- TIEDE
________________________________
Kuvakokoelma kirjoitukseen [ 1 --- 4 ]:
1-- IMG_0662.JPG
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/471585865/ ---
1-- kuvateksti:
Keräilyastiat värilliselle ja värittömälle lasille ovat aarreaittoja "ammattikeräilijöille", jotka saattavat kuukaudessa kerätä 1.500-3.000 pulloa kansantalouden kiertoon yksilön ostotapahtumiin aikaansaaden pieneltä osaltansa työtilanteita muille.
2-- IMG_0669.JPG
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/471585891/ ---
2-- kuvateksti:
Keräilijöiden "aarreaitta" sisältää usein kymmeniä pulloja, joista saa 15 senttiä kappale. Pienestä nielusta onkiminen on edellyttänyt tuotekehitystä metallitankoon, jolla kalastetaan verotonta tuloa, kuten marjanpoimijat mustikkametsästä - tosin mustikanpoimijat haetaan nykyisin Kiinasta ja Thaimaasta...
3-- IMG_0657.JPG
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/471585899/ ---
3-- kuvateksti:
Kierrätyshylly opettaa ihmisiä jättämään hylkäämänsä tavarat toisten arvioitavaksi, jottei käyttöarvokasta tavaraa kierrätetä kaatopaikkojen turhuuksien markkinoille peitettäviksi tai poltettaviksi. Kaiken ei aina tarvitse olla uutta, käytetty kelpaa myös, se voi olla jopa huomisen muotia.
4-- IMG_0656.JPG
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/471585905/
4-- kuvateksti:
Eräs Suomen uusimmista ja suurimmista ostosparatiiseista ei suosi kierrätystä, vaan tavaran tulee olla uutta, jotta kauppa kävisi ja jotta luodut tarpeet tulisivat tyydytetyiksi. Liukuportaat siirtelevät helposti kävelemistä välttäviä ihmisiä - kuluttaminen pitää olla helppoa ja tuhdinpikin pitää saada siirretyksi kerroksista toisiin tavarapaljouden keskelle valintojen äärelle, jotta uljas markkinatalous toteutuisi tuotantokoneistojen iloksi. Milloin arvostukset suuntautuvat materiaalisista henkisempiin arvoihin, esim. mielenvirkeyden suuntaan, missä älyllinen debatti olisi intohimoisempi kuin kulutusjuhlan näyttämishalut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti