sunnuntaina, toukokuuta 13, 2007

Viroa, Venäjää, mellakointia, reliikkejä, patsaita ja menetettyä itsetuntoa ja itseuhoa näyttämisen haluna - NATO ja eristyksiin jäävä Venäjä

Venäjän vallan kova ydin on keskittynyt Moskovan Kremliin. Presidentti Vladimir Putin on tänään ehdoton vallanpitäjä, vaikka huhutaan voimakkaasta taustajoukosta, joka "ohjailee" Putinin päätöksiä. Niin tai näin, niin Venäjän rooli toimittaa energiaa loputtomaan länsimaiseen kulutuskitaamme on tekijä, joka tekee meidät ainakin toistaiseksi nöyräksi. Virossa virolaiset ovat ottaneet sen saman roolin, mikä oli Neuvostoliiton Virossa venäläisillä. Niin ne ajat muuttuvat, muttei ihmisen luonne. Kuva on otettu Moskovan suurimman hotellin, jo kohta puretun Rossijan ylimmän kerroksen aamiaishuoneen ikkunan läpi, siksi tuo niin "onnistunut" väritys kuvassa - jossa ei ole käytetty mitään retusointia tai manipulaatiota.


Uusinta 27. huhtikuuta 2007

[ ... uutisointi levittää juuri tänä aamuna tietoa mellakoista Virossa, kuin myös Venäjän "pullistelua" länsimaille, ... kuinka asiat oikeasti ovatkaan -- -- aikaisemmat mielipidekirjoitukset tulivatkin jälleen ajankohtaisiksi. Mitä tekee entisen Neuvostoliiton ymmärtäjä, uusi ulkoministeri Ilkka Kanerva ja tunnetusti edesmenneen presidentti Urho Kekkosen luottomies ja uskottu, ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen ....? ... ]

Ilkka Luoma
ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.blogspot.com

__________________________________________________________
Alla kaksi ajankohtaiseksi muuttunutta mielipidekirjoitusta noin kuukauden takaa.

PRONSSIPATSAS
[ linkki erääseen selostukeen koskien kiisteltyä Viron pronssipatsastrakediaa ]

KRISTJAN PALUSALU ENGLISH SUOMEKSI
[ pronssipatsaan esikuvana oli virolainen olympiakultapainija Kristjan Palusalu ]

1.

To: Mielipidekirjoitukset
Sent: Wednesday, March 28, 2007 11:26 PM
Subject: MIELIPIDE: Vastakkainasettelut - Virossa venäläisvähemmistö - entinen valtaa pitänyt ja nyt valtaa pitävä


Virossa altavastaaja on muuttunut enemmistönä vähemmistön alistajaksi

[ ... Viro oli virolaisina pitkään altavastaajana ja nieli kiukun ja alistamisen. Nyt entinen valtaa pitänyt on ajautunut alistamiseen uuden enemmistön taholta. Kuitenkin nykyinen vähemmistö on rakentanut Viroa tavallansa omista ihanteista ja lähtökohdista - mutta asiat eivät enää kohtaa, erilleen kasvu kiihtyy? ... ]

Heti Tallinnan sataman vieressä on mahtava rappeutumassa oleva kolossi jäähalleineen ja konserttisaleineen. Betonirakennelma on muisto Neuvostoliiton ajoilta, jolloin oli vallalla aikakautinen mahtipontisuuteen perustuva tapa rakentaa ja osoittaa vahvuutta ja pysyvyyttä. Nyt tämä betonilinnoitus rapistuu hoidon puutteessa viestittäen valtaenemmistön tahdosta murenevaa aikakautta, jota ei haluta muistella, mutta halutaan muistutella.

Onko venäläisyys niin suuri uhka, uhman kohde ja koston keskipiste, että vanhan vallan momumenttiakin pitää rapistuttamalla purkaa? Mikä aiheuttaa vuosikausien vastakkainasettelun? Ihmisen elo kaikkialla on aika-ajoin tapahtuvaa vastakkainasettelua, jotta saataisiin omiin joukkoihin yhtenäisyyttä ja yhteistä kohdetta kohentamaan omaa itsetuntoa ja edesauttamaan päämäärien saavuttamista.

Virossa tapahtui laulava vallankumous ilman suurta verenvuodatusta. Muutos vanhasta oli miltei kivuton. Se oli rohkeutta, mihin pieni kansa uskalsi ottaa osaa ja johon Suomi ei reagoinut niin nopeasti kuin olisi voinut tehdä - olimme varovaisia, varjelimme omia etujamme, olimme siis pelokkaita siitä, mitä suuri ja mahtava Neuvostoliitto voisi tehdä.

Virolaiset saivat itsenäisyytensä, kuten pitikin, mutta samalla uusi enemmistö ja valta sai vähemmistön, joka elää tavallansa ja historiaansa sekä tapojaan kunnioittaen. Virolaiset ovat nostaneet elintasoaan olemalla markkinatalousmaisempia kuin konsanaan me suomalaiset. Viro kiiruhti Natoon, EU:hun ja eurotkin ovat jo nurkan takana - vauhti on ollut hengästyttävä.

Venäläiset ovat osana virolaisuutta. Heillä on uskontonsa, hartautensa, tavallansa uutteruutensa ja rikollisuutensa, kuten kaikilla muillakin kansoilla. Vastakkainasettelu on juopa, jonka vahvempi ja valtaa pitävämpi voisi hälventää yhteistyöksi. Venäläisillä on oma osansa Viron nousussa - nousussa, jossa myös pienemmille ansiotasoille on paikkansa.

Kansantalous on kaikkia tuloluokkia, kaikkia työtehtäviä ja kuluttamista kullekin ryhmälle tavallansa. Kansakunta muodostuu Virossakin kansallisuuksista. Miksi Viro haluaa näyttötarvetta vähemmistöään kohtaan? Miksi venäläinen sotilas patsaana pitää poistattaman? Miksi Tallinnan sataman rannassa olevan entisen Neuvostoliiton murenevan monumentin pitää antaa rapistua merkkinä jostain - onko se itsetunnon kiillottamista uudelle valtaa pitävälle kostoksi historian eittämättömistä vääryyksistä itse virolaisia ja virolaisuutta kohtaan.

Olisiko hyväksyntä, yhteistyö ja suvaitsevaisuus nopeampi ratkaisu yhteisiin päämääriin, joista koko Viro hakee menestystä ja hyväksyntää maailman kansojen joukosta. Vastakkainasettelu on ihmisen "inhimillisyyttä" - niin mekin kävimme jo muinoisessa Leningradissa kasvattamassa vajaamittaista itsetuntoamme "rikkauksillamme" - kaupaten kuulakärkikyniä ja naisten sukkahousuja vastineena saaden viinaa, jolle löysimme välitöntä käyttöä nostaen kansallista henkeä ylimielisyyden asenteella entistä suuruhkaamme kohtaan.

Niin me myöskin vastakkainasettelimme itseämme tuoreiden virolaisten silmien edessä 1990-luvun ensimmäisinä Viron itsenäisyysvuosina ollen pulleita isoveljiä jälleen kiilloittaen omaa itsetuntoamme juuri väärään aikaan, jolloin olisi ratkaistu läheinen yhteenkuuluvuuden tuntu "veljeskansamme" tavallisiin kansalaisiin. Niin me vastakkainasettelimme itsemme nuoreen Viron tasavaltaan, kuten he nyt vastakkainasettelevat itseään vanhoihin vallanpitäjiin, jotka on ahdettu nurkkaan vähemmistönä.

Tuntuu tutulta, ... niin mekin kuin hekin. Kansallinen tunto värjäytyy sokeuteen kokonaisuuksista ja haluttomuuteen anteeksiannosta. Ihmisyys asuu kaikkialla, on vain kysymys siitä, kuinka voimme soveltaa tapojamme ja hyväksyä erilaisuutta löytäen siitä rikkauden siemeniä moniarvoiselle kansakunnalle. Jokaiselle etsitään paikkaa hyväksynnällä ja toistemme tapojen kunnioituksella, ollen tyrkyttämättä juuri vain sitä omaa - mielestämme kaikkein parasta mallia.

Ilkka Luoma
ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.blogspot.com

Kuva 1.
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/436697591/ ---

Kuvateksti 1.
Tällä areenalla voisi iloita ja riemuita, ainakin 10.000 kuulijaa jollekin yhtenäisyyden ja ystävyyden bändille, paikka olisi erinomainen esiintymisestraadi.

Kuva 2.
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/436741635/ ---

Kuvateksti 2.
Raha tuoksuu jo Vanhaan kaupunkiin saakka, sillä elintasorikkaat ostavat asuntonsa sieltä - se on ikäänkuin muodikkaampaa ja antaa hyvän osoituksen ostovoiman hankinnastaan.

Kuva 3.
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/436677629/ ---

Kuvateksti 3.
Yhteiskunta jakaantuu myös Virossa vapaan markkinatalouden myötä - rahalla on valtaa ja rahalla pääsee. Hintataso ulottuu kohta Helsingin hintalappuihin. Kromatut linnoitukset maksavat ja kauppiaat hamuavat vuosisataisten hansalaisten tapaan kymmenyksensä hinnoista - siis voittoina, tosin voitot kasaantuvat entistä harvempiin taskuihin.

Kuva 4.
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/436718702/ ---

Kuvateksti 4.
"Jumalan säde" saapuu kirkkoon pelastamaan köyhiä ja vaivaisia, näin ainakin hurskaiden ihmisten kasvoilta oli luettavissa - kuinka kaksinaamaisia osa noista kuvan palvelijoista oli, jää jokaisen omaan omatuntoon merkkinä omasta yhteydestä kunkin kaikkivaltiaaseen.

Kuva 5.
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/436718740/ ---

Kuvateksti 5.
Moni kirkosta tulija osoitti huomiota köyhää kansaa kohtaan ja pieni almu ropsahti voirasiaan. Almujen pyyntö saattoi olla ainut keino syrjäytyneille ihmisille, joiden elämä on juuri yhtä arvokas kuin kuninkaiden ja presidenttienkin. Arvelisi ahneille ihmisille syntyneen omantunnon tuskia huomatessaan, kuinka maailma kohtelee meitä epätasa-arvoisesti. Köyhyys ei ole rikos, se voi olla silti kuitenkin ihmisen sielun ja omantunnon ylpeyttä lähimmäisenrakkaudesta, joka ei ole hintalappuja tarvinnut.

Kuva 6.
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/436741667/ ---

Kuvateksti 6.
Uskontojen kirjoa, kaikille jotain, ei niin itse uskontonsa nimi, kuin se, mihin oikeasti haluaa uskoa ja turvautua - se tuo lohtua epäonneen ja yksinäisyyteen, joka jäytää niin Tallinnassa kuin Helsingissäkin - yksinasuvia on Suomen suurimmissa kaupungeissa jo 40% koko asukasmäärästä, tosin kaikki eivät tunnusta tai tunnista yksinäisyyttään, ovatpa jopa onnellisia riippumattomuudestaan. Virossa on vahva kahtiajako, niin kansallisuuksissa kuin uskonnoissakin - vaikka molempien Jumalat lienevät yksi ja sama.

............................................

Ylläoleva kuvasarjakertomus liittyy ylläolevaan kirjoitukseen, joka perustuu Tallinnan matkaan 24.-25. maaliskuuta 2007. Copyright by Ilkka Luoma 2007. Kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.
_______________________________

2.

II . mielipidekirjoitus (15. maaliskuuta 2007):

Miksi juuri vaalien alla Venäjästä löytyikin uhkaa ja vakavaa pohdintaa?

[ ... Venäjä ja Saksa tekivät energiasopimuksen kaasun toimituksesta Itämerta pitkin - se onkin nyt uhka Itämeren rauhalle. Puola vakavoitui, kun Venäjä korvaa vanhentuneita käyttökelvottomia aseita Leningradin puolustusalueella. Venäjän sukellusveneet ovatkin nyt suuri uhka, kun niitä sijoitetaan puolalaisten mukaan miltei EU:n sisämerelle ... ]

Vaalit lähestyvät. Miksi YLE - kansalaisten lupamaksuin rahoittama radio- ja televisiotoiminta - aloitti systemaattisen Nato-pohdiskelun juuri varsinaisen vaalipäivän alla. Vain Kokoomus on liputtanut Naton puolesta vastoin enemmistökansan mielipidettä. Kokoomus on galluppien mukaan nousemassa kahden suuremman sekaan, mutta halusiko YLE vahventaa karismaltaan toistaiseksi epävarman Jyrki Kataisen osakkeita julistamalla Venäjä vakavuutta ja uhkaa juuri nyt.

Tunnetusti Neuvostoliiton armeija jäi Reaganin jalkoihin tähtien sodassa. Nykyisen Venäjän armeija on vain muisto siitä 1970- ja 1980-luvun todellisesta iskukunnosta, suurin osa silloisista moderneista amerikkalaisillekkin hanttiin tarvittaessa panevista aseista on umpiruosteessa käyttökelvottomina. Entiselle suurvallalle se on kuin potenssittoman miehen mieli elämänsä haaremissa. Mainittakoon, että USA käyttää yli puolet koko maapallon asevarustelusta ylläpitääkseen maailmanpoliisi rooliaan.

Nyt Venäjästä tehdään uhkaa urakalla, apuun hälytettiin Suomen suurlähettiläät arvioinnilla huippuasiantuntijuudesta. Eilisen asiantuntemus ei sovi enää tämän päivän suurvalta- ja suurvallaksi pyrkimyspolitiikan arviointiin. Mooses Lipponen isällisesti rauhoitteli kekkosmaiseen sävyyn sopuisuutta ja harkintaa olla tekemättä hätiköityjä johtopäätöksiä. Lipponen kasvoi valtiomiesmittoihin valtansa viimeisenä päivänä.

YLE jopa ilmaisi vajaamittaisena ilakointina, että "sokeat reetat" luulevat nukkuvansa läpirauhallisen Venäjän karhun käpäläkehdossa tuuditellen rauhaa ja rakkautta maiden keskinäisyydessä. Tästäkin piti saada tölväisy enemmistökansan käsityskykyyn nykytilanteesta. Näyttäisi siltä, että suuri kansa osaakin ajatella maatiaisjärjellä huomaten, ettei Venäjällä ole mitään järkevää syytä Suomen alistamiseen. Venäläiset liikemiehet ja varakkaammat kansalaisetkin kärräävät rahaa ja ostovoimaa kovina valuuttoina suomalaiselle elinkeinoelämälle viestien haluaan tehdä kauppaa ja näyttää kykyään. Kaupallisesti aktiivinen maa ei ehdi sotia. Sitoutumaton maa saa päinvastoin erityishuomiota luotettavana kauppakumppanina ollen rajoittamatta toimiaan mihinkään sotilasblokkiin. Suomen tie vapaudessa on sitoutumattomuus ja liittoutumattomuus.

YLE hoksasi vieläpä haastatella erään Pietarin alueen oppikoulun nuorkoululaisia, joille oli sopivasti syötetty sanat suuhun jo 1990-luvun sotilasopeista, joissa Suomi kategorioitiin Nato-maaksi - olematta sitä. Meiltäkin saa tarvittaessa vaikka millaisia lausuntoja - tilauksesta. Mielenkiintoista on se, että Venäjän eittämätön voimamies Vladimir Putin ei ole koskaan näin sanonut.

Tunnetusti Putinin sana on "laki" Venäjällä. Venäjä on vahvojen johtajien maa ja he tunnetun mieluusti neuvottelevat tyylillään vahvojen vastinkumppaneidensa kanssa - muistamme Saksan Schröderin ja Putinin läheisen liiton - vaikka luulisi, että juuri nämä olisivat taistelukumppanit, tappoivathan ne toisiaan muutamia miljoonia viimeisessä tosikoitoksessa.

YLE onnistui löytämään lähes kaikesta uhkaa, vakavaa pohdintaa ja miltei vihaa - ymmärtämättä, että Venäjä hakee vain asemaansa uudessa energiasuurvaltasemassaan. Venäjä on aina ollut tsaareista lähtien Eurooppalainen suurvalta - suoraviivaisen reipas esiintyjä (myös eräät armeijan upseerit, kuten kaikissa muissakin maissa), jonka kanssa tulee toimeen kun ymmärtää, että kaikki muiden sisäiset asiat eivät kuulu meille länsimarkkinamekanismi eurooppalaisille.

Suomi on tunnetusti maa, joka laittoi suurelle Neuvostoliitolle hanttiin toisen suuren, Saksan itsekkään merkittävällä avustuksella (1944 kesä). Suomalaisten paras rauhan- ja kaupankäynnintakuu on välittömät suhteet niin Venäjälle kuin Saksaankin. EU, Saksa veturinaan, hiljalleen muodostaa eurooppalaiset voimat - irtiotto USA:sta sotilaallisesti voi tapahtua jo 10-20 vuoden kuluessa, jonka aikana USA saa pohdittavaa idän jättiläisestä - Kiinasta. Kiina ei mm. hyväksy USA:n lausuntoa toimiensa vapauteen ketä tahansa kohtaan avaruudessa, merellä ja ilmassa, jos se kokee uhkaa omalle kansakunnalleen.

Saksa ja Venäjä ovat sidotut yhteen - tässä liitossa sopuisuuden takaa historiallinen arvostus ja voima - Venäjä tuntee Saksan kyvyt ja Saksa tuntee äitivenäjän voimat ärsytettynä. Puolaiset, virolaiset, liettualaiset ja muutkin läpijuostut pelkäävät, heidät miehitettiin mennen tullen, Suomi seisoi pystyssä ja Venäjän voimamies Putin tietää erinomaisen hyvin tämän asian. Ei tarvitsisi kuin haastatella tiettyjä turkulaisia, niin he tietäisivät mikä on Putinin todellinen arvio Suomesta - sieltä ei löydy mitään Suomen valloitusintohimoa. Putin peräänkuuluttaa kauppaa ja yhteistoimintaa. Mistä YLE saa tuntumaa Venäjän uhkakuvasta Suomea kohtaan?

Suomen suurin uhka on liittyminen NATOon - meidän ei tarvitse kulkea sopulilauman mukana USA:n talutushihnassa. USA on osa uhkakuvaa koko maailmalle. Muistatteko sellaisen aikakauden viimeisen sadan vuoden aikana jolloin USA ei olisi sotimassa, ja mikä mielenkiintoisinta - se on aina tapahtunut heidän omien rajojen ulkopuolella. Syykin on selvä - USA haluaa olla maailman poliisi "vapauden ja vapaan kaupan" esitaistelijana turvaten oman raaka-aineiden, energiavarojen saannon sekä omien kauppatuotteiden vapaan kulkemisen - vaikka väkisin. USA harjoittaa jatkuvasti agressiivisesti armeijaansa päämääränä kyetä iskemään mihin tahansa maapallolle.

Suomen ja Venäjän keskinäinen, tavanomainen sekä suhteellinen sotilaallinen tasapaino on paljon lähempänä tosiaan kuin oli muinoin Vietnamin ja USA:n - muistamme kuinka koitoksessa kävi. Oman maansa puolustajat ajoivat USA:n pois isiensä mailta. USA:n kotirintama kyllästyi turhaan tapattamiseen kaukana kotoa, ilman mitään järkevää syytä. Kuinka on muuten nyt Irakissa? Mitä seuraavaksi?

USA on NATOn kiistaton johtaja. USA menetti monia poikiaan Vietnamin viidakoissa - kuolleina, rampoina, skitsoina ja huumeriippuvaisina - miltei saman määrän kuin Suomi isänmaansa puolustustaistelussa 1939-1940 ja 1941-1944. Vietnam jäi valloittamatta samoin kuin Suomi. Todellinenkaan suurvalta ei kykene murskaamaan yhteishenkeä ja puolustustaistelun motivaatiota, kun isät ja pojat ovat taistelemassa omasta vapaudestaan, perheiden puolustamisesta ja oman maansa koskemattomuudesta.

Venäjä ei ole uhka Suomelle, halusivat sitä niin Sanoma Oy:n Helsingin Sanomat, Janne Virkkusen kynällä, tai eräiden maakuntalehtien päätoimittajat. Nyt tähän kansalaisten enemmistön vastaiseen koalitioon liittyi myös verhotummin YLE - jonka kustannukset haetaan juuri sieltä kansan syvistä riveistä, jotka tavallisina kansalaisina nyt sunnuntaina ratkaisevat vedenjakajaeduskunnan kokoonpanon.

Lopuksi:

Suomen paras puolustus on vahva itsenäinen armeija. Meillä on puolustusvoimien ylläpitoon rahaa, kansalla on tahto ja nyt se pitää siirtää uudelle eduskunnalle. Armeija saakoon kaikki järkevät aseensa ja varansa, mitä se tarvitsee ylläpitääkseen uskottavaa puolustusta ja yleistä asevelvollisuutta. Armeija saakoon myös rahansa sellaisiin aseisiin ja joukkoihin, että mikä tahansa vihollinen jättää Suomen rauhaan jo suunnitteluvaiheessa - vaikka voisikin sen valloittaa, mutta liian kalliilla hinnalla. Kansakunta voi pysyä lujana ja pitää Suomen kaiken sen todellisen uhan ulkopuolella mitä neljä kirjainta - NATO - merkitsevät. Suomen tulevaisuus on suoraviivaiset kauppasuhteet mm. niin Saksaan, Venäjälle kuin huomisen uudelle supervallalle Kiinaan.

Ilkka Luoma

ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.blogspot.com

Kuva 1.:

---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/422263550/ --- [B0002238.JPG]

Kuvateksti 1.:

Ranskalainen Nato-kone [ Mirage ] on laskeutunut ja suomalainen [ McDonnell-Douglas ] lähdössä nousuun. Samalla tavalla Naton tähti lähtee laskuun ja suomalainen liittoutumattomuus ja sotilasliittoihin kuulumattomuus lähtevät nousuun. Kauppa pitää Suomen pystyssä ja monet suuret kauppakumppanimme arvostavat sitoutumattomuuttaamme NATO-yhteensopivuudesta huolimatta.

Kuva 2.:

---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/422263582/ --- [B0002220.JPG]

Kuvateksti 2.:

Kansainvälisissä lentonäytöksissä eri maiden ilmavoimien lentäjät mittelevät taidoillaan - suomalainen hävittäjälentäjä ei häpeä minkään maan kolleegoidensa joukossa. Kuvassa amerikkalaisen Stratotanker tankauskoneen siiven alla Falconit, Miraget ja Suomen Hornetit, takana vielä kurkistelee Suomen harjoitushävittäjät Hawkit.

Kuvia saa linkkien alta käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä. 2. heinäkuuta 2005, Lappeenranta. Copyright by Ilkka Luoma 2005.

Jääkarhun pentu Knut hellytti saksalaiset - samaan aikaan tämän sukulaiset kuolevat Jäämerellä

Katsoja luulee kuviokellunnan ablodeeraukseksi katsojilleen suosionosoituksena helposti saatavasta ravinnosta. Ei tarvita sukellustaitoa, ei koeta elämän kiihkeyttä vaarat kannoilla, vaan taantuma on alkanut tuhoten elämisen mahdollisuuden vapaana kaikesta siitä mitä ihminen omaksi ilokseen on kehitellyt muista välittämättä.
Ihmiset katselevat mieleisekseen värjäämien lasiensa läpi elämää vankeuteen, jossa eläinlajien vapaa liikunta on teljetty muurien taakse tyydyttämään uteliaisuuttamme ja turvallista kohtaantoa eläimiin. Mutta kummat ovatkaan muurin ja millä puolen? Olemmeko jo itsemme vankeja?
Tyhjä karhulinna muistuttaa elinpiireistä, joita ihminen yksipuolisesti järjestelee kysymättä asianosaisilta mitään. Samaan aikaan ihminen laajentaa omaa elinpiiriään, kuten taustalla oleva satama, johon myöhemmin rakennetaan meille niitä hunajakennomaisia asuntoja, jotta saamme enemmän ihmisiä pienemmälle pinta-alalle.
Pöllö ihmettelee suurin silmin katsojansa toista suurta silmää, jota meillä ihmiskunnassa kameran linssiksi kutsutaan. Pöllön lento on päättynyt ja ruoka tuodaan kuin Manulle illallinen. Metsästystä ei synny, on alkanut yksilön taantuma - näillä avuilla ei villi luonto taivu elämälle mahdolliseksi. Elämä vapaana on luovutettu ihmisen oman itsekkyyden ihailtavaksi.



(YLE 1 AamuTV 24. huhtikuuta 2007)

[ ... Saksalaiset televisioyhtiöt hoksasivat mikä menee televisiossa katsojille kaupaksi; saksalaiset ihastuivat vankeudessa syntyneeseen jääkarhun pentuun, sen ollessa niin hellyttävä, että aivan omaksi olisivat haastatellut halunneet. Samaan aikaan jääkarhujen elinolot tuhoutuvat pitkälti ihmisten toimenpiteistä Jäämerellä ... ]

Kaksinaismoraali on tyypillistä haettaessa hyvitystä ja anteeksiantoa huonosta omasta tunnosta tiedostaessamme, että aikaansaamme jatkuvasti kiihtyvällä kulutuksellamme vaikeutuvia elinoloja eläinkunnalle. Suuret jäätiköt ovat aloittaneet hiljalleen kiihtyvän sulamisprosessin - jääkarhujen heikkenevät elinolot saattavat tuhota sukupuuttoon koko lajin.

Ihmiset keräilevät itselleen turvallisesti eläimiä huolettoman katselemisen ja oppimisen perustelulla aitojen ja muurien taakse. Me rajoitamme vapaan eläinkunnan itseltämme turvaan aitojen taakse ymmärtämättä, että meidän omat suojamuurit kasvavat samaan aikaan "turvaksi" itsellemme omilta lajikumppaneiltamme. Olemme aitaajia ja muurien rakentajia - luulottelemme olevamme turvassa seiniemme ja sähköisten antureiden takana. Maapallolla ei pallon muotonsa takia ole rajaa eikä muuria, vaan vapaus.

Jääkarhut ovat historiallinen osa eskimoiden toimeentuloa vuosisatojen ajan. Eskimot metsästivät ja kalastivat vain omaan välittömään tarpeeseen - sääntelyä tai ryöstömetsästystä ei tunnettu, vaan ikiaikainen luonnonuskonto sijoitti kullekkin oman osuuden yhteisessä maailmassa. Harmoniaa vahvistivat vain lajistojen elinvoimaisuuden ylläpito heikkojen tuhoutumisena.

Saksalaisessa eläintarhassa tapahtui pienoinen ihme, Knut innosti ihmiset villeiksi hellyydestä ja huomioonottamisesta Berliinissä. Teljetty karhu on turvallisempi kuin mm. Suomessa temmeltävät vapaana olevat 200 kontioyksilöä, joiden mahtumista ei tunnuta löydettävän harvaan asutusta maastamme huolimatta. Susien epäterveen suureksi populaksi huomataan jo vajaan 100:n yksilön olemassaolo. Jääkarhun pentu on varmaankin parhaiten suojassa meiltä ihmiseltä nimenomaan eläintarhassa, jossa aita eroittaa sen meistä.

Samaan aikaan kun hellyttelemme karhun pentua ja tämän suloisuutta - kun se on niin valkoinen ja pörröinenkin, pennun sukulaiset ihmettelevät minne jää on katoamassa. Ikuista ja loputonta uintimatkaa ei enää mestarikaan jaksa suorittaa. Kuolevat jääkarhupopulat muistuttavat meitä elämäntyylistämme, jossa sijaa ei juuri muille jää. Olemme valloittaneet suhteettomat ja lajillemme normaalisti elinkelvottomatkin alueet ryöväämällä elinkelpoisuuden saamiseksi lisäenergian, jota ei meille oltu tarkoitettu.

Kuinka kaksinaamaisesti voimmekaan ihastella luonnon kauneutta vangittuina yksilöinä, ymmärtämättä, ettei jääkarhun pentu leikkinyt ihmishoitajansa kanssa, vaan harjoitti vuosituhantisten geeniensä ohjaamana taistelua parittelusta ja nokkeluutta metsästykseen. Me katsomme elämää mieleiseksi värjäämiemme lasien läpi. Luonnossa laseja ei ole värjätty, siellä ei ole laseja lainkaan. Luonnossa elää tasapainon laki, jossa ylipaisuva popula syödään tai se tuhoutuu omaan nälänhätään, koska ympäröivyys ei tarjonnutkaan riittävää ravintoa ylisuureksi kasvaneelle lajistolle.

Kaupunkilaiset ihmettelevät miksi nuo aidatut eläimet kiertävät häkkiensä reunoja, tuskastuvat levottomin katsein ja makailevat liian suuren osan ajastaan. Tahtomattamme kasvatamme tarhojen eläinlajeja tekemättömään elämään, jossa luontaiset vaistot, metsästystavat ja sulautuminen muuhun ympäristöön rikkoutuvat ja tuhoutuvat. Kasvatamme eläimiä aitojen takana tavoillemme - siis olla tekemättä juuri mitään, systeemin hoitaessa yksilöiden luontaisia tehtäviä.

Meidän ajatuskaaviomme ajaa eläinkunnan ahtaalle "häkkeihinsä" vapaassa luonnossakin - meidän elinpiirin kasvaessa entisestään. Itse asettamamme luomakunnan kruunun omistajan elkein rajaamme muun vuosimiljoonaisen keskinäiselinkelpoisen lajiston niin ahtaalle, että eläinten viimeinen kapina on voinut jo ilmentyä mm. valaiden joukkokuolemina (joukkoitsemurhina?) merenrannoilla.

Ilkka Luoma
ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.blogspot.com
KESKUSTELU --- TIEDE
......................................................................

Kuvakokoelma kirjoitukseen - linkkien alta, 1 - 4:

1 - DSC_3941.JPG
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/473718637/ ---

Kuvateksti:
Tyhjä karhulinna muistuttaa elinpiireistä, joita ihminen yksipuolisesti järjestelee kysymättä asianosaisilta mitään. Samaan aikaan ihminen laajentaa omaa elinpiiriään, kuten taustalla oleva satama, johon myöhemmin rakennetaan meille niitä hunajakennomaisia asuntoja, jotta saamme enemmän ihmisiä pienemmälle pinta-alalle.

2 - DSC_3952.JPG
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/473718657/ ---

Kuvateksti:
Pöllö ihmettelee suurin silmin katsojansa toista suurta silmää, jota meillä ihmiskunnassa kameran linssiksi kutsutaan. Pöllön lento on päättynyt ja ruoka tuodaan kuin Manulle illallinen. Metsästystä ei synny, on alkanut yksilön taantuma - näillä avuilla ei villi luonto taivu elämälle mahdolliseksi. Elämä vapaana on luovutettu ihmisen oman itsekkyyden ihailtavaksi.

3 - DSC_4060.JPG
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/473718663/ ---

Kuvateksti:
Katsoja luulee kuviokellunnan ablodeeraukseksi katsojilleen suosionosoituksena helposti saatavasta ravinnosta. Ei tarvita sukellustaitoa, ei koeta elämän kiihkeyttä vaarat kannoilla, vaan taantuma on alkanut tuhoten elämisen mahdollisuuden vapaana kaikesta siitä mitä ihminen omaksi ilokseen on kehitellyt muista välittämättä.

4 - DSC_4068.JPG
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/473718695/ ---

Kuvateksti:
Ihmiset katselevat mieleisekseen värjäämien lasiensa läpi elämää vankeuteen, jossa eläinlajien vapaa liikunta on teljetty muurien taakse tyydyttämään uteliaisuuttamme ja turvallista kohtaantoa eläimiin. Mutta kummat ovatkaan muurin ja millä puolen? Olemmeko jo itsemme vankeja?

Copyright by Ilkka Luoma [1-3] ja Irma Miettinen [4] 2006.

Itsensä vapaaehtoisesti työllistäen kansantalouden rahavirtoihin kiinni

Kierrätyshylly opettaa ihmisiä jättämään hylkäämänsä tavarat toisten arvioitavaksi, jottei käyttöarvokasta tavaraa kierrätetä kaatopaikkojen turhuuksien markkinoille peitettäviksi tai poltettaviksi. Kaiken ei aina tarvitse olla uutta, käytetty kelpaa myös, se voi olla jopa huomisen muotia.
Eräs Suomen uusimmista ja suurimmista ostosparatiiseista ei suosi kierrätystä, vaan tavaran tulee olla uutta, jotta kauppa kävisi ja jotta luodut tarpeet tulisivat tyydytetyiksi. Liukuportaat siirtelevät helposti kävelemistä välttäviä ihmisiä - kuluttaminen pitää olla helppoa ja tuhdinpikin pitää saada siirretyksi kerroksista toisiin tavarapaljouden keskelle valintojen äärelle, jotta uljas markkinatalous toteutuisi tuotantokoneistojen iloksi. Milloin arvostukset suuntautuvat materiaalisista henkisempiin arvoihin, esim. mielenvirkeyden suuntaan, missä älyllinen debatti olisi intohimoisempi kuin kulutusjuhlan näyttämishalut?
Keräilyastiat värilliselle ja värittömälle lasille ovat aarreaittoja "ammattikeräilijöille", jotka saattavat kuukaudessa kerätä 1.500-3.000 pulloa kansantalouden kiertoon yksilön ostotapahtumiin aikaansaaden pieneltä osaltansa työtilanteita muille.
Keräilijöiden "aarreaitta" sisältää usein kymmeniä pulloja, joista saa 15 senttiä kappale. Pienestä nielusta onkiminen on edellyttänyt tuotekehitystä metallitankoon, jolla kalastetaan verotonta tuloa, kuten marjanpoimijat mustikkametsästä - tosin mustikanpoimijat haetaan nykyisin Kiinasta ja Thaimaasta...
______________________

(Kirjoitussarjasta "jakaantunut kansakunta", osa 1. -- kuluttaminen, hylkääminen, kierrätys ja talteenotto)
Orig. 24. huhtikuuta 2007....

[ ... hiljaiset ihmisvirrat haravoivat puistoja, roskiksia ja pullonkeräyslaatikoita. Kulutusihminen hylkää helposti sellaista, mikä kelpaa toisille. Kerätyt panttipullot pois ympäristöstä vähentävät sirpaleita, tuo rahaa kerääjilleen takaisin kansantalouden kiertoon - osan päätyessä jopa säästöihin! ...]

Kansantaloustarkastelu on muutakin kuin kilpailu- tai markkinatalous. Markkinataloudessa päämääränä on kasvava voitto. Kansantaloudessa kyseessä on mieluumminkin pyörivä raha mahdollisimman monen "taskun" läpi aikaansaaden työsuoritteen realisoitumista ostotapahtumaksi - teoriassa mitä nopeampi rahankierto, sen nopeampi hyöty per kulutuspiste. Kuitenkin tasainen liike sopeutettuna määränä on kansantalouden keskipiste.

Panttijärjestelmän liian pieni palauteraha ei kannusta monia viemään mm. palautuspulloja kiertoon, vaan ne hylätään yhteiskunnan hiljaisille mahdollisuudeksi saada ostovoimaa itse palautustapahtumasta. On monia pariskuntia ja yksinäisiä, lähinnä jo keski-iän ylittäneitä, ehkä sairauseläkkeellä tai pätkä- ja työllistämistöissä olevia, jotka säännöllisesti keräävät varhain aamuisin tai iltaisin pulloja ja muuta hyljättyä omaisuutta osallistuen näin kansantalouden rahavirtoihin ohi valtiovallan tulontasausjärjestelmien.

On tapauksia, joissa "keräilytalous" ei ole tarvinnut käydä ruokakaupoissa useisiin vuosiin muulla kuin "pullorahoilla". Vaatetus on löytynyt käsittämättömästi yritysten roskiksista ja tuoreet vihannekset seurakuntien ruokajakeluista. Pieni palkka tai eläke on säästynyt osaksi. Säästäväisyyden huippu on asunnon osto käteisellä säntillisen säästäväisyyden, pitkien aamulenkkien ja huolellisen silmän ansioista. Yritysten roskiksista löytyy täysin uutta tavaraa, jotka eivät ole "kelvanneet" kulutusjuhlan ostosalttareille.

Kansantaloudessa ei ole periaatteessa väliä mistä raha laillisesti tulee, vaan huomio kiinnittyy siihen, kuinka tämän osto- eli kulutusvoima kohtaa seuraavan kulutuspisteen. Kansantalouden kauhistus on rahat sukanvarressa, jolloin ei siltä osin synny tapahtumia, jossa aikaansaadaan tehdyn työn palkka- tai muita korvaussiirtoja uusille kuluttajille. Pullonkerääjät edustavat tilastojen ulkopuolista liikehdintää, jolla on yllättävä vaikutus tuhansille ja tuhansille. Pullonkeräyslaatikot ovat aarreaitta ja "ammattikerääjät" ovat tuotekehittäneet metallikoukun, jolla pullo kalastetaan muutoin liian ahtaan reiän kautta palautettavaksi kaupan kassan kautta ostovoimana uusiin taskuihin.

Kerääjiä on Suomessa kymmeniä tuhansia - heidän panos on pieni, mutta periaatteellinen osa kansantaloutta. Kysyttäessä motiiveja, oli niitä useita: säästäminen asuntoon, talousrahaa ruokaan, vanhuuden turvaksi pankkiin idealla purot virtoja muodostavat ja hyötyliikunta yhdistettynä verottomaan ansaintaan.Yllättävin keräilymotiivi oli mielenkiinto mitä ihmiset heittävätkään turhana, mutta toiselle hyödyllisenä (paras esimerkki konkurssihuutokaupasta jälkeen jääneet moottoripyöräasut takapihan roskista, täysin uusina ja käyttämättöminä). Liikunnan yhdistäminen ansaintaan oli rasvoittuvassa kansassa terveyttä vaalivin motiivi.

Kansantaloudessa kuluttajan näyttämishalulla ja kiihkokuluttamisella ei ole niinkään väliä kuin sillä, että raha pyörii tasaisesti ja ennustettavasti, siis luo työtilanteita kulutustapahtumissa. Kansantalouden autuus on täystyöllisyys ihmisten tuntiessa tekemisensä hyödyllisyyden kohtaavan yhteenkuuluvuudessa.

Usko huomiseen yhdistäisi kansaa, mutta huomisen tummat pilvet kasautuvina ongelmina mm. asuntokuplan puhkeamisena saattaa romuttaa monta toivetta ja päämäärää. Kansakunta on jakaantumassa kahtia. Hiljainen enemmistö, joka ei valita, mutta varautuu - keräilytalous ansainnan jatkeena on täyttä tätä päivää tuhansille, joille pätkätyöt, työllisyyskurssit ja ulkoistuminen yhteenkuuluvuusryhmistä on totisinta totta.

Varauma huomiseen on keräilytalouden merkki - oravakin varautuu talveen varastoimalla tammenterhoja, niin myös mm. ikääntyvä väestön osa vaistoaa yhteisten varojen riittämättömyyden heille sairauden tai muun vaikeuden yllättäessä - näin on oltava varaumaa "pahan päivän varalle". Pulloista, löydetyistä hyötytavaroista ja "varastoista" kasataan turvaa huomiselle, koska ei uskota yhteiskunnan verovarojen riittävän. Väestöpyramidimme on liiaksi vinoutunut ja uusia veronmaksajia tulee liian vähän nykysyntyvyydellä.

Kansantaloudessa vakaa liike, eikä niinkään kasvu, on oleellinen osa jatkuvuutta. Markkina-ahnehdinta rikkoo tasaisen virran periaatteita, näin syntyvät tuloerot ja kansakunta jakaantuu kiihtyvällä voimalla. Varjokansantalous on keräilyä, talteen ottoa, yhteiskunnan "kaatopaikkojen" raivaamista - varastointia ja varaumaa huomiselle, jota ei osata päättäjien keskuudessa katsoa suoraan silmiin. Ihmisten vastuu itsestänsä lisää yrittäjyyttä ja ahkeruutta.

Kun oma kansalaisten valitsema hallinto ei osaa varaumaa ja tosiasioiden katsantoa, ryhtyvät itse kansalaiset toimenpiteisiin ja se näkyy hiljaisena liikkeenä iltojen ja aamujen hämärissä. Keräily kohtaa tuloutuman lisänä elämisen menoihin ja jopa säästöihin huomiselle tai hankinnalle, joka on säädetty hiljaiselle liekille, jotta haave ja päämäärä toteutuvat - edes joskus. Tämän päivän pieni vähemmistö voi muuttua pelottavan nopeasti huomisen suuriksi joukoiksi.

Ilkka Luoma
ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.blogspot.com
KESKUSTELU --- TIEDE

________________________________
Kuvakokoelma kirjoitukseen [ 1 --- 4 ]:

1-- IMG_0662.JPG
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/471585865/ ---

1-- kuvateksti:
Keräilyastiat värilliselle ja värittömälle lasille ovat aarreaittoja "ammattikeräilijöille", jotka saattavat kuukaudessa kerätä 1.500-3.000 pulloa kansantalouden kiertoon yksilön ostotapahtumiin aikaansaaden pieneltä osaltansa työtilanteita muille.

2-- IMG_0669.JPG
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/471585891/ ---

2-- kuvateksti:
Keräilijöiden "aarreaitta" sisältää usein kymmeniä pulloja, joista saa 15 senttiä kappale. Pienestä nielusta onkiminen on edellyttänyt tuotekehitystä metallitankoon, jolla kalastetaan verotonta tuloa, kuten marjanpoimijat mustikkametsästä - tosin mustikanpoimijat haetaan nykyisin Kiinasta ja Thaimaasta...

3-- IMG_0657.JPG
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/471585899/ ---

3-- kuvateksti:
Kierrätyshylly opettaa ihmisiä jättämään hylkäämänsä tavarat toisten arvioitavaksi, jottei käyttöarvokasta tavaraa kierrätetä kaatopaikkojen turhuuksien markkinoille peitettäviksi tai poltettaviksi. Kaiken ei aina tarvitse olla uutta, käytetty kelpaa myös, se voi olla jopa huomisen muotia.

4-- IMG_0656.JPG
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/471585905/

4-- kuvateksti:
Eräs Suomen uusimmista ja suurimmista ostosparatiiseista ei suosi kierrätystä, vaan tavaran tulee olla uutta, jotta kauppa kävisi ja jotta luodut tarpeet tulisivat tyydytetyiksi. Liukuportaat siirtelevät helposti kävelemistä välttäviä ihmisiä - kuluttaminen pitää olla helppoa ja tuhdinpikin pitää saada siirretyksi kerroksista toisiin tavarapaljouden keskelle valintojen äärelle, jotta uljas markkinatalous toteutuisi tuotantokoneistojen iloksi. Milloin arvostukset suuntautuvat materiaalisista henkisempiin arvoihin, esim. mielenvirkeyden suuntaan, missä älyllinen debatti olisi intohimoisempi kuin kulutusjuhlan näyttämishalut?

Ilmasto muuttuu aina ihmisen kanssa ja ilman ihmistä

(alkuperäinen teksti kirjoitettu toukokuussa 2005 -- muunneltu soveltuvaksi tähän päivään)

[ ... Ilmastokeskustelu kiihtyy, kesät lämpenevät ja aikaistuvat. Valveutuneet ihmiset ovat havainneet muutokset ympärillämme meidän omina toimenpiteinä ja tapahtumaketjuina, jotka varmasti omalta osaltansa vaikuttavat kiihdyttävästi muutosprosesseihin ... ]

On havaittavissa innokkaita ihmistä puolustavia ahaa-ilmiöitä, ettei pienen ihmisen vaikute muutakkaan ilmastoa. Kädenvääntöä harjoittavat tutkijat, elinkeinoelämä ja kuluttajat. Ihminen on mestari antamaan itselleen positiivisia ja vapauttavia synninpäästöjä. Ihminen on mestari myös siirtämään vaikeita ja lopullisia päätöksiä - suljemme silmämme työntäen päämme pensaaseen.

Auringonottajat ovat tohkeissaan, kun paistaa niin kuumasti, että suojakertoimia pitää lisätä kesästä toiseen. Punaniskoja ja paahtuneita "kahvinpapuja" seilaa kaupunkien ja maaseutujen rannoille. Samaan aikaan eläin- ja kasvitieteilijät pongaavat uusia lajeja kotoperäisten joukosta. Säätieteilijä selostaa, että on niitä kuumempiakin kesiä ollut, ainakin viimeisen sadan vuoden aikana. Grönlannin jäätikötkin tuntuvat sulavan nopeammin.

Ihminen on lyhytnäköinen, jos hän todistelee itselleen kulutuksen mandraa ja sen vaikutetta kansantalouteen ja jatkuvaan kasvavan hyvinvoinnin autuaallisuuteen. Tosiasiassa merkittävin seikka on se, että ihminen käyttää apuvälineitä, jotka ovat tehdyt materiamuutoksilla käyttämällä ulkoista ihmisestä riippumatonta energiaa. Ihmisen hyvinvoinnintavoittelu ja kasvuhegemonia perustuvat juuri nimenomaan näihin kiihtyviin materiamuutoksiin ja ulkoisen, kierrossa olevan lainaenergian käyttöön.

Juuri nyt poltamme autojemme moottoreissa sitä kasvuenergiaa kierrosta, joka syntyi miljoonia vuosia sitten. Me porasimme sen esiin ja syydämme jätökset muusta eliökunnasta välittämättä ilmakehään. Ihminen on mestari siirtelemään itseään ja tavaroitaan paikasta toiseen, itseasiassa koko elämämme toinen kliimaksi on siinä. Ensimmäisen me tiedämmekin.

Eläinkunta ei käytä harmoniassaan apuvälineitä, ne saalistavat suoraan ja eliminoivat heikot ja huonokuntoiset pitäen populat elinvoimaisina ja lisääntymiskykyisinä kokonaistasapainon järkkymättä, tiedostamattaan. Ihminen haalii toimeentuloansa eliönaapurilta; muulta kokonaiskasvustolta siihen tahtiin, että riittävyyden rajat häämöttävät. Ihminen on onnistunut tuhoamaan jo menneisyydessä omia erillispopulaatioitaan mm. ryöstäviljelemällä tai omalla nahistelulla omistamisesta ja vallanhalusta. Ihmiselle ei riitä luontainen sille kuuluva reviiriys.

Ilmasto muuttuu oli ihmistä tai ei. Ihminen ei tiedä kaikkia muutosprosesseja eikä tapahtumajatkumoita, joita on nopeita ja äärimmäisen hitaita. Tiede selostaa aina enemmistöperiaatetta ja tiedeyhteisön hyväksyntää. Me vain unohdamme sen, että osuutemme ja tietomme syyn ja seurauksen laeista ovat tuntemukseltaan häviävän pieniä. Emme pelasta itseämme selittelemällä osallistumattomuuttamme ilmastomuutoksiin. Pitkässä skaalassa emme pelasta itseämme millään tutkimustuloksella tai uskomuksella.

On vastuuntunnotonta polemisoida vaikutetekijöitä ilmaston muutoksien osalta auringolle, taustasäteilylle, avaruuden hiukkasmyrskyille tai muille vetovoimaisille aiheuttajille niin ajatuksina kuin tieteellisenä "totuutena". Olisi mielekästä myös tutkia osuuttamme omiin ongelmiin, koska ne vaikuttavat säteilevästi myös muihin eliöryhmiin ja elämän edellytyksiin.

Ylihuomenna voimme varautua mm. yksityisautoilun loppumiseen, rusketus- ja uteliaisuusmatkailun päättymiseen, lisääntyvien apuvälineiden kehittelyn ja kasvattamisen vähenemiseen.

Ihminen voisi etsiä omaa luonnonrauhaansa sisältänsä hyväksyen tasapainon, joka menetettiin, kun huomattiin käden jatkeeksi nuija, kuokka ja itse-ehtoisesti tehty tuli. Elinpiiri- ja mukavuudenhaluevoluutio hoiti hommat tähän päivään, jossa 100 vuodessa poltimme taivaan tuuliin ilmastomuutoksien siemeniksi energiamäärän, jonka valmistamiseen muulta luonnolta meni esimerkiksi 30 miljoonaa vuotta.

Ihmiselossakin toisen ihmisen syyllisyys on itsekkäästi todennäköisempi kuin oma, ...ainakin niin me itsellemme usein perustelemme. Juuri me ihmiset olemme antaneet sen aluksi pienen, mutta suurenevan kiihdykkeen, joka nopeuttaa prosesseja ilmastossa havaitsemallamme tavalla. Ratkaiseviin muutoksiin olemme valmiit vasta sitten, kun se pakko ja tällöin se on usein myöhäistä. On aika valita vastuullisen elomme keskipiste.

Ilkka Luoma
ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.blogspot.com