sunnuntaina, joulukuuta 31, 2006

Kasvunhokema saavuttaa maallisen rajansa - niin luonto vastaa kuin sille huudetaan

Alkuperäiskansoja todennäköisesti edustavat kauppakeskussoittajat Etelä-Amerikasta keräävät melankolisella musiikillaan almuja elantoonsa suomalaisilta kuluttajilta. Espanjalaiset valloittajat - konkistadorit (conquistadors), ryöstivät, murhasivat ja sairastuttivat atsteekit, mayat, tolteekit ja inkat omassa kullan himossaan. Atsteekkien yksinvaltias Montezuma II päätteli valkoisen rodun olevan jumaliensa lähettämiä ja näin ollen ei ryhtynyt koko maanosansa tappioksi puolustamaan päättäväisesti omaa sivilisaatiotaan valkoista ristin ja miekan valloittajaa vastaan.

[ Helsingin Sanomien Talousosion artikkeli - Gaia kuumenee , kun sitä imetään kuiviin - kirjoitti vastuista, kuluttamisesta ja luontoäidin kostosta, viittauksina joidenkin maiden USA:n kiusaamiseen ja taruolentona Prometheukseen, joka varasti tulen jumalilta ja opetti sen käytön ihmisille. Juhana Rossin kirjoitus piti merkittävän asiaytimen sisässään aivan artikkelin lopussa: Prometheus käännettynä suomeksi - "harkitsee ennen kuin tekee jotain". HS 31.12.2006 / E1 -TALOUS - toim. Juhana Rossi]

Valtakunnallinen sanomalehti esitti vuoden viimeissä numerossaan häkellyttävää puolisokeaa yksisilmäisyyttä. Suunnilleen otsikoinnilla "Gaia 1) kuumenee sitä imettäessä" -selosteltiin syitä syviä synnyille, joissa maapallo luontona vastaa sille heitettyihin haasteisiin. Syiksi saatiin epäsopu öljyntuottajien ja -kuluttajien välillä, uusien kulutusmaiden kehiin astuminen ja lopulta myös ihmisten ahneuden lisääntynyt mahti.

Yksisilmäisyyttä kirjoituksessa edusti kulutusmahtien peittely ja esille tuomattomuus. Jo pelkästään USA kuluttaa 5%:n väestöosuudellaan koko maapallon liikennepolttoaineista lähes 35%. Venezuela ja Iran saivat leiman USA:n kiusaamisesta ja ärsyttämisestä. Kiinakin saatiin esille agressiivisena öljynostajana. Veli-venäläistä arveltiin epäluotettavaksi kauppakumppaniksi (Sahelin/Shell).

USA on ylivoimainen hiilidioksidipäästäjä. EU nousee mukavasti mitalikolmikkoon ja Kiina kasvaa hyvää vauhtia kärkikaartiin. Öljy, kivihiili ja maakaasu varastoituivat maaemon sisuksiin satojen miljoonien vuosien aikana. Lähinnä länsimaiden markkinakasvu on käyttänyt viimeisen 100 vuoden määrästä suurimman osan - pelkästään USA on kuluttanut, pöhöttyäkseen maailman lihavimmaksi kansaksi, kasvattaakseen autonsa "kuorma-autokokoluokkaan" ja jäähdyttelyn sille tasolle, että sen energian tuottamiseen on tarvittu pohjaksi noin viiden miljoonan vuoden viherkasvu, joskus kauan sitten.

Luonnon varastoimat hiilivedyt purskautettiin ilmakehään 100 vuodessa. Nyt ihmettelemme, miksi Etelä-Suomessa on tänä uutena vuonna 3-5 astetta lämmintä - eräät kuitenkin väittävät, että poikkeusvuosi 2006 mahtuu pitkien ajanjaksojen vaihteluväleihin. Millainen on vuosi 2007?

Artikkelin kirjoittaja sai leimattua vastuuttomuutta öljyntuottajiin, Venäjään ja Kiinaan, unohtaen länsisivistyneesti, miksi kasvunhegemonia on järjestäytynyt juuri meille uskonkappaleeksi. Meille länsimaissa taloudellinen ja materiaalinen kasvu on itseriittoinen hokema kulutusmandroineen. Suurempi auto, suurempi olohuone, suurempi poreamme, suurempi ja talviasuttavampi kesämökki, mahtavampi pihagrilli, ylevämpi merijahti ja yhä pidemmät ja toistuvammat kaukolomamatkat. Mihin unohtui kirjoittajalta kuluttajan vastuu, vai oliko se siveellisesti ja tahdikkaasti kätketty artikkelitekstin sisuksiin?

Amerikkalaiset ovat oikeasti toivoneet, etteivät kiinalaiset saavuttaisi heidän elintasoaan - onhan se ymmärrettävää, koska silloin saamme suurimman rakennusurakan, täytyy rakentaa kaksi uutta maapalloa. USA ei voi ajatella, että kiinalaiset ajaisivat yhtä taajaan yksityisautoillaan kuin he itse. Amerikkalaisilla on demokratiavaje ymmärryksessä, että myös kehittyvät maat haluavat heidän esikuvillaan maistaa kulutuskasvun autuaallista mannaa. Nyt myös venäläiset ostavat kilpaa heinäladon kokoisia maastureita - heilläkin on sama ostamisen ja näyttämisen oikeus, kuin on henkisesti taantuvissa länsijuhlan kulutusmarkkinamaissa!

Ei hokemat - lämpenemisestä, saastumisesta ja tarvitsisi jotain tehdä - paranna Gaia [maaemo] -poloisen tuskaa - toteamus Prometheuksesta, tulen sytyttäjästä ihmiskunnalle, oli arkipölyinen viisastelu toistona kuivien sananparsien varastosta alkaneesta tulipalosta. Ihminen huomasi helpon ja halvan kulutusjuhlinnan alkavaksi maaemon hiilivetyvarastoista, joiden syntymiseen luontoemo käytti 10-50 miljoonaa vuotta, mutta ihmisen polttaessa ne taivaan tuuliin reilussa sadassa vuodessa.

Maaemon jäähdyttelyksi kelpaa vain kulutuksen totaalinen ja systemaattinen vähennys. Me länsimaat olemme vastuiden keskipisteessä. Kuinka "opettaisimme" tavoillemme tyypillisenä opettajana kiinalaiset säästöön, julkisten käyttöön, 17 asteen huonelämpöihin, jos itse yliopettajaroolissamme emme noita taikakeinoja osaa käyttää tai edes ymmärtää.

Tiedonvälitys ja kirjoittelu on vapaassa demokratiassa sallittua miltei millä argumentoinnilla tahansa, mutta vaikuttajajournalismi tulisi sisältää myös näköalallisuutta, eikä pelkkää laput silmillä ravia. Toteamus ilmastonmuutoksesta on sivulause ilman tarkoitusta, ellei ole ymmärryksessä tekojen merkitys ja tahto. Puoluepoliittinen koneisto omikoon sanahelinän sisällyksettömine latteuksineen, mutta paljon lainatun ja arvostetun sanomalehden sisältöherkkyyteen soisi myös laaja-alaisemman katsannon.

Muutos lähtee sieltä, mistä on helpointa suorittaa luopumista - esimerkin jälkeen on oikeus pyytää muita mukaan; mm. kiinalaiset, intialaiset, venäläiset ja brasilialaiset. Suomalainen ja länsimaalainen markkinamekanismi voi sujuvasti luopua keskimäärin 30%:sta kulutuksestaan - suunnaten myös merkittävää tietotaidollista panostaan säästöihin, hyötysuhteisiin ja ennenkaikkea kykyyn nähdä kasvuaan enemmän henkisinä ominaisuuksina.

Luontoystävällisempää kulutuskäyttäytymisen Onnellista Uutta Vuotta 2007!

1)
GAIA ...........
http://www.melnworld.com/suomeksi/uskonnot.php3?id=1
GAIA ........... http://www.wam.fi/gaia/ojaniemen_vihkiaispuhe.htm
GAIA ........... http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/gaia.html

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com


Kuva:
DSC_5790.JPG
. 24. syyskuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.


Kuvalinkki .............
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/339438743/

maanantaina, joulukuuta 25, 2006

Kalliin painopaperin käyttö informaatiossa on suurta tuhlausta - tiedon pitäisi siirtyä lopullisesti sähköiseen muotoon

Eduskunnan takaa pilkistää Suomen suurimman lehtitalon lasilinnoitus. Paperimedian kulutus vähenee, tieto ja sen toimituksellisuus siirtyvät internettiin. Kansanedustajat viime kädessä säätävät lait, joiden vaikute on siinä, kuinka kansalaiset tietonsa, informaationsa ja juorunsa saavat. Laajakaistan tukeminen joka "niemen notkoon ja saarelmaan" vapauttaa riippuvuutta kannetusta ja paljon energiaa tuhlaavasta paperi-informaatiosta, tiedosta ja juoruista.

[toimitettu kirjoitus ja kuva ovat arvokkaita sekä tiedostettuja niin kauan kuin niille on lukijansa - ammattilaisille on sijansa niin ihmisten ja autojen korjaajille, kuin myös tiedon etsijälle, muokkaajalle ja tiivistäjälle]

Paperikoneen työllisyysvaikutus on minimaallinen - välillisesti hieman enemmän. Toimitettu ja kansalaisille tarkoitettu uutinen, tieto ja juoru kulkeutuvat uskomattoman energiasyöpön lailla kotien postiluukkuihin päätyen usein lukemattomina taloyhtiöiden roskalaatikoihin tai omakotitalojen takkoihin ja kiukaisiin.

Poltettuna painettu sana haihtuu musteena ilmaan tuhlauksena ja saasteina. Tiedon jako lehtinä, ilmoituksina ja mainoksina on kuin haulikolla ampuisi - se on kuin havupuut, jotka siementävät joka kevät järven selät täyteen suvunjatkantaa - valtaosan mennessä hukkaan. Erona on vain se, että siitepöly päätyy kalojen ruoaksi. Musteellinen paperi taas päätyy kiertoon, käsittelyyn ja kaatopaikoille. Sähköisen viestinnän aikana se on ympäristön rasittamista ja turhaa energian tuhlausta.

Kansakunta janoaa entistä enemmän tietoa, uutisia ja vieläkin juoruja. Niitä tarjoillaan toimitettuna printtimediana, radio- ja tv-aaltoina sähköisesti sekä enenevässä määrin internetin kautta. Ihminen on luonnostaan utelias ja haluaa tietää enemmän. Tiedon määrän kasvu on ainoita hyväksyttäviä tapoja harjoittaa kasvun hokemaa ja tavoitetta. Jokainen ihminen on tiedontuottaja ja - käyttäjä.

Sanomalehti loi aikoinaan mahdollisuuden toimitukselliseen tietoon ja sen jakamiseen laajasti, painettuna ja käsinkirjoitettuna sanaa aiemmin harjoitettiin salaisena - sallien sen vain harvoille ja valituille. Kansakuntia pelossa, ojennuksessa ja kurissa pidettiin tiedon panttauksella - tieto oli harvojen asia. Uskontoa, huomista ja ennusteita varjeltiin valtaa pitävien toimesta salaisuuksien kammioissa ja sieltä annosteltiin tiedon- ja uskomuksien virtoja säästeliäästi ja tarkoitushakuisesti.

Tänään painettu ja toimitettu sana on tiedon jalostusta, manipulointia ja edelleenkin tarkoitushakuista. Journalismi on myös kriittisyyttä, vaihtoehtoisuutta, herättelyä ja kapinointia. Tiedon muuntelu, jäsennys ja suuntaaminen ei poistu yksilökeskeisessä yhteiskunnassa - vain valtavirrat ja kohteellisuus vaihtelevat.

Paperille painetun tiedon hallinta on harvainvaltaistanut tiedon olemuksen ja siirron lukijoilleen. Kaikki ihmiset tiedon tuottajan roolistaan huolimatta eivät kykyne olemaan "lehtitaloja tai yleisradioita". Turhan paperin kadotessa hiljalleen tiedonvälittäjänä, vapauttaa se kansalaisinformoinnin, tiedoituksen, tiedon tuoton ja edelleenkin paljon luetut juorut. Sähköinen media on vedenjakajalla ja yhä useampi perinteellinen lehtimedia joutuu tarjoamaan toimituksellisuuttaan ja mainoksiaan "vain jakelukustannuksien" hinnalla - puhelinmyyjiensä toimesta.

Toimitus ja tiedon analysointi, kuten kriittisyys ja kyky olla iholla ja ajassa, vaatii ammattilaisia edelleen tuottamaan tietoa, informaatiota sekä juoruja lukijoilleen. Kansalainen ei luota "kaiken maailman" nettitietoon, senhän on voinut laatia suoraan joku toinen kansalainen ja tällä on vain omat intressit sen laadinnassa. Tiedon merkitys kasvaa ja toimituksen merkitys sen siivellä.

Internet mullistaa juuri näinä aikoina tiedon saatavuuden lukijoilleen. Internet myös mahdollistaa tiedon tuoton - jokainen voi olla tekijä, näkijä ja kokija. Nyt ei "kanslaislehtitalon" esteenä ole perustamis- ja ylläpitoraha, sillä laajakaistan saa parilla kympillä, tietokone on lähes joka "savussa" ja kirjoitustaito on perustuslailla säädetty. Kaikki eivät ole toimittajia. Nettikilpailu lukijoista saattaa jalostaa suoravaikutteisen tiedontuoton uudeksi valtiomahdiksi. Tähän valtiomahtiin ei ole rajoitteita, säädöksiä eikä esteitä. Moderaattorit, inkvisiittorit ja manipulaattorit toki yleistyvät internetissä, mutta viime kädessä sisältö määrää suosituimmuuden, kuten lehtien levikkitiedotkin paperillisella puolella kannatuksestaan kertovat. Internet on tätä päivää ja kansalaisvaikute, omatoimittajuus ja hakukone-etsintä jakavat uutta lukijaherkkyyttä ja tiedonsaannin suuntautuneisuutta.

Onko mikään siltikään muuttumassa? Edelleenkin ihmiset haluavat tietoa, informaatiota ja juoruja. Ei mikään muutu, ainoastaan paperille painettu tieto katoaa tiedon valtaväylille - bittiavaruuksiin, sähköisiin etäpäätteisiin tiedontuottajien periaatteessa ollen kuka tahansa. Toimituksellisuus, luottamuksen haenta lukemaansa, uteliaisuuden tyydytys ja juorujen loputon lukuhalu säilyvät, kuten aikaisemminkin.

KESKUSTELU ....... TIEDE

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspost.com

Kuva:
DSC_2047.JPG. 6. toukokuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti yllä olevan tekstin yhteydessä.

lauantaina, joulukuuta 23, 2006

Ihminen käyttää luonnottomasti energiaa ympäriltään kattojensa alle

Lasipinta on kaksijakoinen; se "vuotaa" lämpöä eniten harakoille, mutta voi olla huomisen energiakeräämisen pinta-ala. Onko uudessä eduskunnan lisäosassa käytetty energiasäästöä aikaansaavia menetelmiä, ei ole tiedossa, mutta heijastus perinteistä antaa näkymiä "vanhojen hyvien menetelmien" uudelleen käyttöön.

Ei saattaisi arvata, että talo ympäriltämme, jossa asumme - voisi tuottaa lämpöä, sähköä ja energiaa enemmän, kuin se tarvitsee oman kattonsa alle. Edelleenkin nykyinen asumisemme voidaan kutistaa energiatarpeeltaan jopa vain kolmanteen osaan nykyisestä. Ihminen on ainoa eläin, joka tarvitsee extraenergiaa lämmittääkseen itseään sateelta suojassa eristettynä luonnosta.

Asunto tai omakotitalo Suomessa ovat keskimäärin elämämme suurimpia investointaja; elämme velkasuhteessa jopa 35 vuotta saavuttaaksemme omat seinät ympärillemme. Suomessa rakentaminen on kallista, asuminen on kallista ja ylläpitokin on kallista. Lämpimistä jouluista huolimatta varautumamme on tulipalopakkasiin, vaikkakin lisääntyvän kosteuden ilmasto pikemminkin homehduttaa ja mädännyttää kalleinta perusomaisuuttamme.

Aurinko, joka loi kaiken edellytyksen elolle ja meidänkin jatkumolle - osaa lämmittää talojamme bruttoenergiasaantona aina 1300 prosenttiin saakka, siis pystyen luovuttamaan ulos ja muuhun käyttöön monta kertaa enemmän energiaa, kuin mitä se itse tarvitsee [prof. Kai Wartiainen /Evata Oy]. Aurinko on tehokas lämmitin, säteilijä ja energiapatteri. Aurinkoenergia on väkevä ilmiö ja talteenoton kehittyessä on ratkaisemassa osaltaan kyltymätöntä energiatarvettamme.

Nykyinen moderni asuintalo kuluttaa noin 130 kWh energiaa neliömetriä kohden - tämä luku on tutkijoiden mukaan helposti pienennettävissä jopa vain 40-50 kWh:iin [tekn.tri Miimu Airaksinen /VTT]. Rakentamisen totunnaiset tavat lienevät suurin syy hitaaseen muutokseen. Laboratorioissa on toteutettu uusia kokonaisuuksia olemassa olevilla osaratkaisuilla vähentäen energiatarvetta asumisessamme. Keksintöihin lisättynä säästö, terveellisemmän - siis alemman keskilämpötilan (nyt 21-23 C) säätäminen ehkäpä noin 18-20 C:een - entisestään pienentäisi energiariippuvuutta. Viileämpi elinympäristö tuottaa virkeämpiä ajatuksia ja mielenlaatua :-)

Eläinkunnassa [mihin mekin kuulumme], kaikki paitsi me, ei tarvita lisäenergiaa pesään, joiksi kotejammekin voitaisiin kutsua. Kodin, siis pesän merkitys on jatkuvuuden huolehtiminen seuraaviksi sukupolvien luojiksi. Pesä on turvapaikka, kuten kotikin, joka on asetettu lain erityissuojeluun. Suojeltu ympäristömme seininä ja lattioina on rakentunut energian tuhlaamisen kuningaskuluttajaesimerkiksi.

Vaihe, jossa ihmiskunta huomasi kiinteän kodin ominaisuuden, aloitti suunnitelmallisuuden, jota eläinkunnassa ei esiinny. Suunnitelmallisuus loi omistamisen, aidallisen reviirin ja huolen omistuksien menetyksistä. Näin ihminen aloitti "kodistansa" kehityksen, jossa energia on käymässä vähiin ja pahempana seikkana tuhoamassa ympäristömme. Eläinkunta ei hae omistusasuntoja, -pesiä, ne hakevat vain lisääntymisalustan, jossa juuri ja juuri vain pentujen avuttomuusvaihe ylitetään. "Suunnitelmallisuutta" ei ole kuin vaistojen ajama lisääntyminen ja ruoan hankinta.

Me suunnittelimme itsellemme fyysisen kodin, joka vaurastumisen, näyttöhalun ja mukavuuden tarpeen kasvaessa kuluttaa entistä enemmän. Ulkoiset tekijät ovat ylittäneet luonnon kestokyvyn; ympäristö muuttuu tekosistamme jo nyt meidän mahtamatta sille mitään - sen kehitys ja antamamme kehityssykäykset ovat karanneet käsistämme. Energian lisääntyvälle tarpeellemme ei näy loppua.

Tiedeyhteisöt ovat löytäneet ratkaisuja tähän arvokkaimpaan sijoitukseemme/ omistukseemme; ennakkoluulottomuudella ja kokonaissuunnittelulla voimme ratkaisevasti aloittaa energian säästämisen nyt - ratkaisut ovat jo olemassa. Huomisen koti on energiaa tuottava yksikkö, jolloin paikallisuus energiatuotantona syrjäyttää hiljalleen nykyistä suuruuden lain keskittymistä. Hajautetun energiantuotannon ratkaisuille on maailmanlaajuinen kysyntä. Olisiko Suomi näiden ratkaisujen osaaja?

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com
KESKUSTELU .............................. TIEDE

Kuva:
DSC_2045.JPG. 6. toukokuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti yllä olevan tekstin yhteydessä.

sunnuntaina, joulukuuta 17, 2006

Kansalaiset täyttävät ostoskeskukset markkinatalouden ihannemallin mukaisesti

Kuva:
DSC_6390.JPG
. 16. joulukuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä - lähde mainiten.

Kuvateksti:
Eräs Suomen suurimmista kauppakeskuksista houkuttelee ihmismassoja jouluaihein, vedoten mm. digijouluun - onhan se niin tyhmää jättää ostamatta. Osta nyt, vaikka huomenna saat sen halvemmalla. Nyt kehoitetaan ottamaan luottoa, että saat lähimmäisillesi hyvän joulumielen - korotkin ja lyhennykset tulevat vasta ensi vuonna. Ihmisvirrat ovat lasittuneen robotoituneita katseita hintalapun lupaukset mielissäin - kassakone here I come.


Jokainen suomalainen ostaa ja ottaa osaa joulun ostovoimansiirtoihin 100 eurolla. Joulu on businessaika vailla vertaa, samaan aikaan on vuodesta toiseen Suomen Turku julistanut Joulurauhan koko maahan. Markkinatalouspyörässä mekanisoituneet ja hioutuneet kuluttajat löytävät lahjoittamisen/ lahjomisen halun juuri jouluna. Kauppakeskukset sijoittavat tänä vuonna enemmän kuin koskaan joulumyyntiinsä.

Suomeen on markkinatalouden uusimpana ilmentymänä noussut hehtaariostoskeitaita muistuttamaan, mikä on kansantalouden perushyve - liike-elämän ja tuottovaadebusinessvaistojen opastamana.

Tuurissa, keskellä metsää, mainostetaan Suomen merkittävimmäksi lomakohteeksi kyläkauppaa, joka on nokkelien mainosnikkareiden mukaan maailman suurin. Ihmiset sopuloituvat sankoin joukoin lomailemaan maurilaismalliseen kerskajulkisivuhotelliin ihailemaan ostoksiaan, joita kertyy kasapäin lasisilmäkiiltoisen hinta-ahnehdinnan seurauksena jättiläiskokoisiin ostoskärryihin. MEK oivalsi sijoittaa kyläkaupan merkittävien lomailukohteiden joukkoon. Arvosana kertoo elämää ajassa, jossa kulutus on kaiken keskipiste.

Lempäälään nousi liikemiesoivalluksena ostosparatiisi innovoinnilla, että ihmiset haluavat ostaa entistä enemmän ja kaiken sen vielä yhdellä kertaa. Ostamisesta ajatellaan tulleen ihmisille hyve, harrastus ja tyydytysten lepuutuspiste. Kertajyräysostoksilla ihminen vimmautuu hankkimaan kaikkea "kivaa, mukavaa ja tarpeetonta" - joka huomataan yleensä vasta kotona. Hintalapun sisältö ja "tavaraa puoli-ilmaiseksi" hokema teki tehtävänsä - kärry täyttyi kuin viimeistä päivää, pelon seuratessa perässä, riittääkö niitä minulle.

Ostaminen on merkki tarpeesta, tai luodusta tarpeesta, mutta ennen kaikkea se on merkki pinnallisuudesta, jossa koetetaan tavaroiden paljoudella ja oletetulla tarpeella tyydyttää mieltä. Mielentyydytys on saanut kulutusleiman. Mieli virkistyy uuden saannosta, ymmärtämättä edes aina mihin ostosta tarvitsee. Uudeksi ongelmaksi on syntynyt päänsärky, kun ei tiedä, mitä se hyvä ystävä tarvitsee joululahjakseen.

Eräässä perheessa nuorimmainen poika ilmaisi asian hyvin osuvasti: "Isi, miksi me ei vietetä joskus Joulua siten, että leikitään vain yhdessä kaikki, Veikka, Sisko-Tytti, äiti ja isi. Tehtäisiin yhdessä jotain kivaa. Aina ei jaksa leikkiä yksin noilla kummallisilla leluilla, joita Jouluna kannetaan kotiin" Poika oli oikeassa - yhdessä olo on näin markkinatalouden ylityöpäivien, seminaarien ja iltakokousten vuoksi suurta harvinaisuutta ja keittiön pöydällä onkin se kuuluisa lappu: "Ruoka on uunissa, lämmitä ja syö, tulen sitten illalla".

Ostoskeskukset ovat oiva keksintö - ostamisesta on tehty mukavaa, auton saa lämpimään alakertaan, sinne on helppo heivata massiiviset ostokset kenkien kuraantumatta. Päällivaatteetkin voi jättää autoon, ettei sitten hiki yllätä tuhansien ihmisten puserruksessa. Ostosparatiisissa on ravintola, kaljabaari, pizzeria ja kengänkiilloittaja. Paratiisi on tehty houkuttelevaksi, siellä on mukava olla. Ostaminen on kivaa. Kassakoneiden virsi kaikuu kilpaa tehtaiden liukuhihnojen kanssa ja vieläkin me ihmettelemme, miksi lunta ei ole. Lisääntyvä kulutus on suoraan verrannollista raaka-aineiden-, energiankäytön ja luonnonsaastumisen nousun kanssa.

Meille on opetettu, että työtä syntyy kuluttamalla, meiltä vain unohtui se, että jatkuva kasvuhokema ei niinkään ole tekemisissä kotimaisen työllistämisen kanssa, sillä tehokkuus ja massavalmistus perustuvat halpaan työvoimaan ja heti perään täyteen automatisointiin. Määrä, laatu ja laatutyönteko ovat kaikki eri asioita.

Televisio puskee mainoskanaviltaan joululauluja, jouludigiaikaa, joulumusiikkia, joulupukkia, joulukännyköitä jouluisilla ilmaisminuuteilla. Mainosnokkeluudet aivoissaan ovat jopa kehittäneet joulurahoituksen jouluisella hymyllä. Burgereita saat Joulupukin virallisesti valtuuttamana. Joulukuusenkin saat muovisena ja koottavana. Pääasia on se, että keksit saamillesi veronpalautuksille käyttöä. Pane raha kiertämään, ota velkaa, vaikkapa ilman takauksia, saat sitä vain pienellä 29% todellisella vuosikorolla. On kivaa kuluttaa.

Jokainen ihminen voi katsoa oman roskapussinsa sisältöä - sieltä paistaa nykymallinen yhteiskuntamme, ero 1960-luvun roskasankoon on järisyttävä. Meidän pusseistamme löytyvät ne perimmäiset syyt, miksi meillä on Joulunakin lämmintä, ei mielissä, vaan ulkona.

Muutos on aina vaikeaa, ainoastaan silloin se on helppoa, kun on syntynyt ymmärrys sen pakosta. Tämä pakko on nyt läsnä. Ei pakkona ostaa ostamisen vuoksi lähimmäisen lämpöä jouluksi edes kerran vuodessa osallistumisena, vaan pakkona huomata suunta ja sen muutoksen välttämättömyys.

Lunta emme voi pakottaa valkaisemaan jouluiloamme. Perheen ja suvun tapaaminen onnistuu myös ilman ostovimman laatikkovuoria värillisissä paketeissaan. Antamista on muutakin kuin ostaminen, voimme antaa ystävyyttämme, huomioonottamista ja huolehdintaa sekä ennen kaikkea kiinnostustamme toisista ihmisistä. Kuunteleminen on eräs parhaista joululahjoista. Anna joulu yksinäiselle, anna hyvä mieli itsellesi.

Hyvää ja oikeasti rauhallista Joulua,

Ilkka Luoma

KESKUSTELULINKKI ...... TIEDE

lauantaina, joulukuuta 16, 2006

Markkinatalouden kulutuskasvu on suunnattava ymmärryksen ja tietämyksen kasvuun

Kuva:
DSC_2685.JPG. 10. kesäkuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä.

Kuvateksti:
Kasvu on tavoittelun haaroittumista. Luonnossa voimalle on aina vastavoimansa - häiriintymättömässä luonnossa liikakasvu padotaan ja monimuotoisuuus rakentaa harmoniaa sopusoinnussa elintilataistelun ollessa siitä huolimatta jatkuvasti käynnissä. Kuvan puu kasvaa yksin ruohokentällään ihmisen ohjaamana Viron Pärnussa haaroitellen oksiaan kohti aurinkoa - valoa ja kasvunvoimaa.


Numeroa seuraa aina suurempi numero. Autotehtaat rakentavat malliluokittain autoja kasvavasti. Ruokahalu kasvaa syödessä. Milloin kasvaa ymmärrys näkemään materiaalisen kasvun mahdottomuus? Kasvua ei estetä, sitä voi vain suunnata.
LINKKI KESKUSTELUUN .................... TIEDE

Koko markkinatalous vapaan liikkuvuuden ja kulutuksen valinnan kautta tähtää kasvuun. Kasvu on luontainen suure, kuten se on luonnossakin - erona on vain se, että luonto huolehtii liikakasvun sivuraiteelle suuntaamalla torjuntakasvua toisaalle. Kasvavat sopulilaumat päätyvät lisääntyvien pöllöpoikasten suihin. Luonto säätelee; ihminen ei, paitsi ilmastoa, vesistöä, sademetsiä ja kasvun edellytyksiä sekä omaa elinikäänsä.

Ihmisen kehitys on vertailua - punttisalilla kasvatetaan hauista - näyttääksemme puoleensa vetävämmältä. Auton moottoritilavuus kasvaa varallisuuden vuoksi, näyttääkseen isännästä menestyksen avaimia. Palkkaakin pitää kasvattaa, koska arvostus nousee sen myötä. Kaikkea sellaista pitää kasvattaa, mikä tuottaa mielihyvää ja arvostusta. Helpoin tapa on kasvattaa omaa fyysistä kokoa - mm. amerikkalaiset ovat kulutuksessaan maailman lihavinta kansaa. Suomalaisetkin kasvavat ja lihovat.

Mikäli kasvua ei voida hillitä, mitä silloin voidaan tehdä, ennen kuin tuhoamme ympäristömme, elinolosuhteemme ja muunkin vuosimiljoonaisen biokerroksen. Kasvu ja sen tavoittelu alkoi jo siitä hetkestä, kun perushiukkanen vetovoimallaan kaverin löysi hienoisen hetken jälkeen maailmamme synnystä [bigbang]. Ensimmäinen eliökin oli mikroskooppisen pieni, kunnes innostui löytämään viereisen sopivan molekyylin. Välivaiheena dinosaurukset eivät olisi edes mahtuneet taloihimme, joiden pinta-alakin on kasvussa. Suuri on kaunista ja suurempi on vieläkin komeampaa.

Mikä tilalle? Se on kasvun ja "kasvamisen" suuntaus. Mieltymysähkykulutuksen sijasta voisimme kehittää, kasvattaa ja lisätä ymmärryksen tasetta ympäristöämme ja itseämme kohtaan. Henkisen kasvun kiihdytys voisi alkaa kasvusta säästöön ja vähäkulutuksellisuuden mestaruuteen. Tehokkain, kadehdittavin ja ihailluin henkilö olisikin oivaltaja, joka säätää kulutustaan luonnon eduksi - vähentäen ja valikoiden sitä.

Nykyinen vertailutalous voisi olla hyötysuhdetalous, jossa säästö ja menetelmät huolehtia monimuotoisuuden rikkaudesta on voittoa viivan alle. Ihmiset voisivat kilvoitella, kun se kuitenkin ikiaikaiseen elonrytmiin kuuluu, henkisillä arvoilla - tavoitella monialaisuutta, kykyä ymmärtää, kokea uteliaisuutta ja nähdä ympäristöään ratkoen kysymyksiä, joille ikuisuuden leimoja on annettu.

Ei meidän tarvitse hakea selityksiä toimillemme tai riitelyä, mistä johtuu lumettomuus, lisääntyvät sateet, kuivuus Etelä-Euroopassa ja paisuvat hurrikaanit tropiikissa. Ei tarvitse etsiä syitä "merten takaa", olemme kuitenkin osa niistä, sillä luonto on ihminen, maaperä, aurinko ja jopa tuo paljon parjattu aurinkotuulikin, jolle ollaan hakemassa roolia ilmaston kehitystrendeihin. Ei ihminen tiedä ja hallitse kaikkia muuntumoita, silti ihmisen tulee oivaltaa itsensä osaksi kokonaisuutta sen tuomilla velvollisuuksilla ja oikeuksilla. Voi vain arvata, mikä vaikutus on ollut sillä, kun ihminen poltti miljoonan vuoden biokasvuston öljynä taivaan tuuliin sadassa vuodessa. Silti toivomme lumen saapuvan Jouluksi!

Ilkka Luoma

sunnuntaina, joulukuuta 10, 2006

Johtajuutta työssä ja kotona - naiset pitävät perää johtaen meitä käytännön huomiseen

Naisia eri ikäluokista yläsavolaisten pikkujouluista 10. joulukuuta 2006 Ristola yhteisössä Helsingin Metsälässä. Kuvassa ikuisten arpojen myynti. Palkintoina kahvia, kahvia ja sitten vielä kahvia. Naisten asema myös savolaisyhteisöissä on kautta aikain ollut vahva ja mykysoppa on saanut ansaittuja kiitoksia perheiden miesväeltä. Naiset huolehtivat käytännössä yhteiskunnan arkitoiminnot ja tältä osin on turhaa huolehtia, onko naisia riittävästi johtopaikoilla. Copyright by Ilkka Luoma 2006. DSC_6199.JPG. Nokin D70.

LISÄKUVAT 1 ja 2


Liike-elämän ykkösäänitorvi Jorma Ollila oivalsi, että nythän tarvitaan lisää naisia johtajapaikoille myös taloudessa. Ollila trumpetisoi uuden innovaation naisten kyvystä huolehtia rahasta ja inhimillisyydestä. Kotona nainen johtaa taloutta - useasti. Työmaalla henki yhdistäen ja riitaistaen keskenään rakentuu useasti naisten puolelta. Naisen asema on aina turvata kyky aurinkoon varjeltaessa jatkuvuutta.

Ollila nosti Nokian suosta, kirjaimellisesti taloudesta tulleena henkilönä. Nokian kuuluisassa johtotroikassa oli yli kymmenen vuoden ajan vain yksi nainen - tulokseltaan heikointa yksikköä vetänyt Sari Baldauf, joka hankki kannuksensa Nokialla jo aiemmin vuorineuvos Kari Kairamon ja tohtori Timo H. A. Kosken aikana. Ollila rakensi itselleen toimivan ja hyvin hitsautuneen tiimin normaalilla tavalla - miesvaltaisesti. Shell lienee vieläkin miesvaltaisempi.

Naisen asema yhteiskunnassa on vuoksiaaltoa, milloin se on vajaapalkkaisuutta ja milloin "seksuaalista ahdistelua" neuvotteluhuoneen viimeisessä nurkkassa. Naiset pitävät itse ääntä Suomessa; he voivat valita Eduskunnan enemmistön ja he voivat valita kotona asunnon koon ja sijainnin, myös auton värin ja pesukoneen paikan. Nainen on usein kodin kuningatar, oikeutetusti, sillä hän tuo monesti hengen ja yhteenkuuluvuusilmastomiljöön, tehden yhdessä olosta kodin. Naisen rooli on Suomessa erinomainen, moni kanssasisar muualla maailmassa katsoo haikaillen suomalaista naista ja tämän asemaa.

Nainen työelämässä tuo tasapainoa, harkintaa ja analyyttisuutta, mutta myös eripuraa, kateutta ja vihaa toisen menestymisen johdosta. Erityisesti talouden ymmärrys on pontevampaa naisille, joille arkielämä näyttäytyy jo nuorena kotonaan, kun vertailtavana on äiti ja isä. Isä useasti haikailee työurasta, vallasta, poliittisesta asemasta ja kulmakuppilan kuningasasemasta. Äiti sen sijaan katsoo, että jääkaapissa on syötävää, pulla nousee pellillä ja ruoka-ajoista pidetään suunnilleen kiinni. Roolipeli on jaettu jo äidinmaidosta. Pojat lähettelevät raketteja, piirtelevät autoja ja tytöt hoivaavat nukkeja.

Talouselämä on saanut rypeä ja porskuttaa miesten maailmassa - globaalius on päivän sana ja maattomuus rahalle on itsestään selvyys. Työ jakautuu ympäri maapallon sinne, missä on pienimmät palkat ja tuotantokustannukset. Valtapeli rahan liikkeistä on käynnistynyt miesmäisestä maailmasta. Jotkut naiset harmillisesti seurailevat itselleen uraa kovista miesten rahatalouden virtauksista. Kuitenkin suurin osa naisista ymmärtää, että tyhjästä on paha nyhjästä, ja ensin tulee olla raaka-aineet ja osaaminen, näistähän perheen ruoka-ateriakin valmistuu.

Eläinkunnassa kokeneet naarasnorsut, matriarkat johtavat laumaa virvoittavien vetten äärelle uskomattoman muistinsa ansioista. Leijonalaumassa uros mittelee voimansa usein henkihieveriin puolustaessaan omaa naaraslaumaa paritteluun valmiin toisen uroksen kanssa. Mies ja uros taistelevat voimalla ja hauiksella, naaraiden usein katsoessa vierestä vahvimman valiintumista. Suvunjatkanta on uroksen mitta ja päämäärä. Naaras usein huolehtiikin loput. Tosin luonto osaa kertoa kaikista muistakin variaatioista.

Ihmiskunnassa tunnettu historia on miesten historiaa, mutta naisten tekemänä. Naisen taka-alalta vaikuttelu on systemaattisempaa ja suunniteltumpaa kuin miehet arvaavatkaan. Naisen asema on usein kuninkaan tekijä. Nainen juonittelee taitavasti saadakseen oman jälkeläisensä vaikuttavaan asemaan - taistelee kuin naarastiikeri - tämähän on jo vanha sanonta. Mies on monesti sokea huomaamaan peliä takanaan.

Naisen vaisto on monelle miehelle ollut pelastus asemasta, paikasta ja palkankorotuksesta. On viisautta pitää nainen tyytyväisenä, sillä hän on parhaimmillaan miehen paras kumppani, kunhan kokonaisuudesta täyttyy edes osa naisen asettamasta tavoitteesta. Naista ei kannata vihastuttaa, vaan hänet kannattaa pitää kehräävänä kissana.

Meillä miehillä on oikeastaan vain yksi vahva ase pitämään naiset yhteisymmärryksessä perheessä ja taistelussa paikasta auringossa; työpaikalla ei ole välttämättä sitä ainoatakaan asetta - pitäisi olla taito, johtajuus ja huomioon ottaminen sekä havainto muidenkin olemassa olosta. Nainen sen sijaan ymmärtää yhteenkuuluvuuden, toisen huomioon ottamisen ja tiimin.

Viime kädessä luonto on ohjaavasti järjestänyt molemmille sukupuolille omat tehtävänsä - kunhan suutari pysyisi lestissään ja havaintokyky kasvaisi myös vierellä olijalle kuin myös havaitsijalle.

Kaiken lopuksi on vain yksi kysymys - kuinka hyvin molemmat vanhemmat yhdessä kykenevät valmentamaan jälkikasvunsa jatkamaan omaa geenistöänsä. Vain oma isä ja äiti taistelevat omalle lapselleen kaiken kyvyn jatkamaan yhteisiä ominaisuuksiaan.

Ilkka Luoma


ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.blogspot.com

Tuntematon Sotilas on osa suomalaista yhteenkuuluvuutta joka vuosi 6. joulukuuta

Presidentinlinna 6. joulukuuta 2006. Vain pari tuntia kuvaamisen jälkeen juhlaväki enemmän tai vähemmän oikeutettujen ansioiden myötä saapui Linnan juhliin. Rahvas piti omia juhliaan lähistöllä. Kansalaisten keskuudessa on herännyt pohdiskelua, onko oikein ja oikeudenmukaista, että samat "naamat" vuodesta toiseen viihtyvät verovaroin presidentin vieraana, jolla ei ole edes vallan karisman tuomaa identiteettiä Linnan avaimiin. Kansa kuitenkin pitää Tarja Halosta sopivana presidenttinä ajallemme. Photo by Ilkka Luoma 2006. DSC_6183.JPG. Nikon D70.

Eduskunnan valvoma ja kansalaisten oma televisioyhtiö Yleisradio on esittänyt alkuperäisen Edwin Laineen Tuntemattoman Sotilaan vuodesta toiseen 6. joulukuuta, kuten tapahtuu nytkin. Elokuva lienee eniten katsottu ja sen tuntevat kaikki suomalaiset.

Joka vuosi syntyy uusia suomalaisia, jotka näkevät jonain Itsenäisyyspäivänä ensimmäisen kerran tämän merkkiteoksen, joka välittää suomalaisuutta tavallansa antaen meille ymmärrystä, miksi saamme Itsenäisyyspäiväämme juhlia. Onkin perusteltua jatkaa alkuperäisen Tuntemattoman esityksiä perinteenä joka 6. joulukuuta.

Tuntematon Sotilas on tilitys ajoilta, jotka lähivuosina lopullisesti poistuvat elävinä muistoina kansakunnasta, joka määrätietoisesti taisteli kohtaloaan vastaan eheämpänä kuin koskaan 1939-1944 jälkeen. Suomalaisuuden sisu, sinnikkyys ja tahto omasta kodista, perheesta ja lapsista rakentui rajalla oloon vapaasta päätöksestämme vaikuttaa omiin asioihimme. Kansa kohtasi suurella vastuulla vaikeutensa persoonina niin maaseudun kuin kaupunkienkin miehinä ja naisina.

Tänään saamme elinvoimaa niistä uhrauksista, mitä rintamilla kannettiin torppien, maatalojen, kaupunkilaisten niin työläisten kuin johtajienkin verenä uhrauksena kotimaalle, jossa jokainen koki olevansa omassansa kaikkine puolinensa, oli sääty, koulutus tai sivistys millä tasolla tahansa.

Tuntematon Sotilas on muistutus meille eilisestä, jolloin ratkaistiin vaikeudet vailla vertaansa. Tuon ajanjakson muistaminen tulee kohta jäämään kirjoitusten, elokuvien ja tarinoiden varaan, sillä kohta viimeinenkin Itsenäisyytemme puolustaja poistuu viimeiselle iltahuudolle.

Kansakunnassamme elää syvä kunnioitus ja arvostus niille harvoille, joille niin monet jäivät kiitollisuuden velkaa itsenäisyydestä, josta oli hyvä jatkaa nykyiseksi hyvinvointi Suomeksi, ja siinäkin vailla vertaa. Kehityskykymme ja elintason nousu hakee nykyiselläänkin vastinetta maailmalta.

Tämän päivän ongelmat ratkeavat samalla tavalla kuin 65 vuotta sitten -- ratkaisumme ovat yhtenäisyys, lähimmäisen huolehdinta, huomioimisen kyky ja uutteruus sekä taistelutahto, jolla jokainen tuo oman panoksensa yhteisen asian hoitamiseksi. Suomalaiset voivat olla ylpeitä saavutuksistaan niin eilen kuin tänäänkin.

Näin Itsenäisyyspäivän kynnyksellä voimme vihdoin rehellisesti myös muistaa sitä Saksan apua, mitä ratkaisun hetkillä kesällä 1944 saimme aseveljiltä niin aseina, sotilaina, lentojoukkoina kuin ruokanakin. Historian kanssa ei kannata esittää puolipyöreää poliitikkomaista sanahelinäselvittelyä, vaan tosiasiat tulee ymmärtää niin meillä kuin muissakin maissa, joissa myös historiaa on tutkittu. Selittelyjen ajat ovat ohi. Suomi ja Saksa taistelivat tavallansa rintarinnan yhteistä vihollistaan vastaan.

Ilkka Luoma


http://ilkkaluoma.blogspot.com

sunnuntaina, joulukuuta 03, 2006

Maksettu itsenäisyys velvoittaa nykyisiä ja uusia sukupolvia

Kansallista puolustusta ei ylläpidetä parhaista lentäjistäkään huolimatta vajavaisella kalustolla. Kuvan etualalla oleva ranskalaisvalmisteinen Fouga Magister suihkuharjoituskone oli ajallansa erinomainen lähtö varsinaisiin sotakoneisiin, jotka tuolloin olivat venäläisvalmisteisia Migejä. Vieressä on Nato kone Hollannista [ General Dynamics F - 16 ] ja takana isoveljenä valvoo USAF:n ilmatankkauskone [ Boeing KC-135 ] ja Fougan takana oikealla ranskalainen Dassault Mirage F1. Photo by Ilkka Luoma, copyright 2005. Kuvattu Lappeenrannan Kansainvälisessä Ilmailunäytöksessä 2. heinäkuuta 2005, klo 12:46. Nikon D70.

Kansakunnan merkki itsenäisyydestä on oma kieli ja yhteinen näkemys tarpeesta ylläpitää riittävää puolustustahtoa ja -voimaa kaikkia ulkoisia ja sisäisiä uhkia vastaan. Kansakunta kommunikoi toisiaan ymmärtäen - sellaisella herkkyydellä, jotta väärinymmärrykset minimoituisivat ainakin silloin, kun vastassa on kaikkia uhkaava vaara.

Suomi täyttää jälleen vuosia muistellen aikoja, jolloin kansakunnalla oli ääni, merkitys ja voima. Kansallisia aatteita rapauttava markkinamekanismi on heikentänyt tahtoa, näkemystä ja identiteettiä kokea omaa maa Isänmaana, jota puolustaa parhaiten sen oma kansa [edesmenneen sinivalkoisen äänen, jalkaväen kenraali Adolf Ehrnroothin kuolematon lause].

Suomen naiset ja miehet valmistautuvat viettämään Isänmaamme Itsenäisyyspäivän juhlia vauraampana, epätietoisempana, terveempänä ja huolestuneempana kuin koskaan aikaisemmin. Pinnalta asiat ovat hyvin; talouden rattaat tuottavat merkittävää vientiylijäämää, mutta samaan aikaan yksinäisten, juurettomien ja yhteenkuulumattomien osuus on suurempi kuin koskaan.

Kansakunnan voima on itsenäisyys - päätöskyky hoitaa itse asiansa tahtomallaan tavalla. Suomi on saanut eittämätöntä vaurautta ja talouden vakautta EU-liitoksestaan. EU:n kasvaessa uusille kehittyvien kansantalouksien alueille, joutuu oma kansantaloutemme antamaan omaa hyvinvointipanostaan uusille jäsenmaille. Suoritamme liittosuhteista tulontasausta hyötyen siitä myös itse.

Palkkojemme ollessa sellaisella tasolla, jolla ei enää likuhihnatyötä taloudellisesti ylläpidetä - antavat uudet EU-jäsenmaat edulliset toimintaedellytykset yrityksillemme pärjätä yhä kovenevassa maailman globaalitaloudessa. Suomi tulee voittamaan osuutensa taistelussa osaamisella, luotettavuudella ja tuote- ja palvelukehitystaidolla, esimerkiksi ympäristöteknologian alueella.

Valtakunta julkinäkyvyys juhlii presidentin linnassa Itsenäisyyspäivää ja kansa kokoontuu televisioiden ääreen katsomaan muutaman Mannerheim-ristin ritarin sisäänmarssia hiljentyneenä suuresta kunnioituksesta Itsenäisyyden takuumiehille ja -naisille. Seuraavaksi ihmetellään, tuleeko Lordi asuissaan vai ihmisinä kättelemään presidenttiä. Suurin osa kansasta jää porttien ulkopuolelle, maksaen kuitenkin tuon koko seremonian - työn tehneinä perheinä, yksinäisinä ja huolestuneina - osaavatko nuo erityisesti linnaan valitut henkilöt luotsata ja viedä tätä kansakuntaa oikeille asemille kohti koko maapalloa koskettaviin haasteisiin.

EU ei ole vienyt meiltä kieltämme, eikä kykyämme puolustaa omaa kansakuntaamme. Itsenäisyyspäivän kunniaksi on selkeästi todettava, että kansa on antanut valtakirjansa Natoon liittymättömyydestä sekä lisärahalle, jolla kohennetaan kokonaispuolustuskykyämme. Kansan valtakirja on tahdonilmaus, jota kukaan nykyinen eikä tuleva kansanedustaja uskalla olla huomioimatta.

Kenraali Ehrnroothin, viimeisen sinivalkoisen äänen kaiku elää erityisesti nuorisossa, joka kantaa huomisen vastuun itsenäisyydestämme, puolustustahdostamme ja yhteydestämme luontoon. Kenraali, joka toivoi viimeiselle matkalleen tykkilavettikulkuetta hevosineen, jota kuitenkaan tasavaltamme armeijan ylipäällikkö ei toiveena halunnut täyttää, on meille muistona teoista, jotka hakevat vertaistaan olosuhteissa, joita nykypolvi ei enää ymmärrä - antaa voimaa ja uskoa nähdä huominen muunakin kuin pelkän harvainvoiton ja ahneuden kasvuna. Kauan Eläköön Isänmaamme!

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com

torstaina, marraskuuta 30, 2006

Sipoo puoliruotsinkielisenä suomalaisuuden esitaistelijaksi

Sipoon saarien rannoilta löytyy mielenkiintoisia yksityiskohtia; kuinka kiinnostuneita helsinkiläiset ovat näistä yksityiskohdista, vai kiinnostaako heitä enemmän verotulot, hyvät rannat ja suuret tulevat rakennusoikeudet. 3. huhtikuuta 2005. Photo Copyright by Ilkka Luoma 2005. Nikon D70.

Selvitysmies menneestä maailmasta teki ehdotuksensa katsomatta huomisen kehittyvää Suomea. Mikään ei takaa, että muutoinkin eurooppalaisittain pienet kaupunkimme kasvavat pidemmällä aikavälillä, kuten on haluttu antaa ymmärtää. Sipoo voi olla huomisen ympäristöelämän viherkaupunki ilman perinteellisten kaupunkiemme eittämättömiä ongelmia.

Suomi tarvitsee edelleen arvoisensa pääkaupungin; se syntyy yhdistämällä Helsinki ja Vantaa - näin syntyy suur-Helsinki, miltei Tukholman mitat täyttävänä. Vantaa on ilman identiteettiä, mutta jo nousukuntoon kohentumassa. Sipoo sen sijaan voi olla moderni ekokaupunki esimerkkinä ensi vuosikymmenien elämänläheisistä luonnon ja ihmisen tasapainokunnista.

Sipoo on nyt puhkaissut uutiskynnykset koko maassa ja eduskuntakin jakaantuu puolueväristä riippumatta Helsinkiin ja suomalaisuuden taisteluhengen kannattajiksi. Sipoo käy rohkeasti omaan hyökkäykseen ja nykyinen hallitus tuskin tekee päätöstä ennen vaaleja. Asia pitää vähintäänkin lykätä vaalien yli. Sipoo oikeutetulla taistelulla, pienenä - talvisotayhtenäisenä - torjuu suuremman ylpistynyttä elintilavaltausta, johon ei ole edes varmaa todistetta sen tarpellisuudesta.

Sipoo - Helsinki taistelusta tulee pienen osoitus yhtenäisyydestä ja tahdosta. Tämä kyky ja halu saa suurimman osan Suomen kansasta taakseen, siksi se synnyttää myötätuntoa; kansalaiset voivat osoittaa mielipiteensä antamalla nimensä adressiin -
http://www.adressit.com/sipoo_ei , nämä nimet eivät mene hukkaan, vaan nyt haetaan laajoja kansalaisjoukkoja Sipoon taakse.

Taistelusta ei saa tehdä poliittista, kuten se on selvästi nyt muodostumassa. Vanhanen kosii Keskustalle ääniä helsinkiläisiltä ollen Sipoon maaryöstön kannalla. Kuntaministeri ei saata ymmärtää enää huomisen kehitystä - vastakohtana suurkaupunkien ahdingolle ruuhkineen, savukaasuineen, yksinäisine vanhuksineen ja juurettomine lapsineen sekä nuorineen.

Sipoo-asia on noussut koko maan asiaksi. Mikäli vastoin kuntalakia, suurinta osaa Sipoon väestöä, tehdään päätös suuremman voimaa myötäillen, on vaarana kyselemättömät pakkoliitokset.

Tulevaisuudessa ei ole lainkaan varmaa, että kaupungit vain kasvavat. On sen sijaan todennäköistä, että elämän- ja luonnonarvot lisäävät kannatustaan ja perheet valitsevat jälkeläisilleen maanläheisemmät elinympäristöt. Sipoo voisi täysin uudella omaehtoisella kaavoituksella rakentaa huomisen ekokaupungin, jossa testataan ja kokeillaan aivan uusia asumisen - työnteon ja vapaa-ajan mahdollisuuksia ja keskinäissynergioita. Maailmalla leviää kulovalkean tavoin kysyntä tutkimukselle, mitä tarkoittavat huomisen ekokaupungit.

Suomalaisia pyydetään nyt yhteiseen rintamaan Sipoon taakse puolustamaan pientä, pippurista kuntaa -- nyt meidän ei kannata takertua kaksikielisyyden intohimoihin, vaan keskittyä torjumaan huomisen uhka loputtoman kasvun haennasta, joka silmin nähden lähenee loppuaan. Kasvun jargoniat ja hegemoniat näkyvät luonnossamme. Nyt voimme suoralla kansalaisvaikutteella pysäyttää tämä kulkusuunta mahdottomana -- uskoisin, että haluamme lapsillemme elämiskelpoisen ja ihmisläheisen luontoympäristön, jossa ihmiset tuntevat olevansa lähellä luontoa, mistä elämämme kokonaisuudessaan ammennamme.

Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.blogspot.com

[poikkeuksellinen jakelu; lisänä 1.000 yksityishenkilöä - lähde: Ilkka Luoman henkilökohtainen sähköpostirekisteri]

Yksityishenkilöt voivat halutessaan jakaa tätä sähköpostia vapaasti valitsemilleen vastaanottajille. Tämän kirjoittaja ei ota vastuuta jatkolähetyksistä, jotka olisi tehtävä 'forward' -tominnolla.

maanantaina, marraskuuta 27, 2006

"Tassarna bort från Sibbo!"

Helsingin ja Sipoon rajoilla. Helsinki päättyy idässä muuriin, joka erottaa yhden Suomen suurimmista kaatopaikoista metsäisestä harvaanasutusta Sipoosta. Kuvattu peitetyn ja umpioidun Helsingin itäisen kaatopaikan päältä kohti uutta Vuosaaren satamaa ja Sipoon metsiä. Kuinka umpioituja ovat Helsingin todelliset päämäärät Sipoon osalta?



Subject: Vastine: "Tassarna bort från Sibbo!" -- [ VASTINE 15.11. HS - "Helsinki päättää uudelleen Sipoo rajastaan" .... [MIELIPIDE: Sipoo nousee kuntaongelmien ratkaisukoekentäksi yksityisellä rahoituksella]]


Hyvää huomenta,

Hesari innostui sittenkin löytämään toistakin puolta näkökulmauutisointiin kynäsi kautta. Nuo tarrat ovat tosiaan suoran kansalaistoiminnan ilmentymä, ei kovin vaikuttava, mutta suuntaviivoja antava. Mielipidetiedustelussa 80% sipoolaisista ei halua Hgin "syleilyä". Selvitysmieskin löysi jo kauan sitten huomatun lain kohdan 5 prosentista.

Kiitos kirjoituksestasi, joka toi "huumoripitoisesti" --ehkä joidenkin mielestä vähättelevästi amatööritoimintaa korostaen -- esille näkökulmaa vastineena Hesarin toistaiseksi kovin yksipuolisille kannanotoille Hgin puolesta ja Sipoota vstaan.

Suora kansalaisvaikute ja -voima saattavat tehdä tässä vielä yllätyksen ammattikehäketuille.

Hyvää journalismia suoran kansalaistoiminnan nimissä,

Terv. Ilkka Luoma
0400 607080
ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.blogspot.com

.................................................................................................
----- Original Message -----
From:
Ilkka Luoma
To:
jarmo.huhtanen@sanoma.fi
Cc:
matti.apunen@aamulehti.fi ; jouko.jokinen@satakunnankansa.fi ; raimo.vahtera@turunsanomat.fi ; juha.peltonen@demari.fi ; erkki.laatikainen@keskisuomalainen.fi ; risto.uimonen@kaleva.fi ; seppo.ronkko@savonsanomat.fi ; pekka.mervola@karjalainen.fi ; markku.espo@kymensanomat.fi ; heikki.hakala@ess.fi ; janne.virkkunen@sanoma.fi
Sent: Wednesday, November 15, 2006 6:25 AM

Subject: VASTINE 15.11. HS - "Helsinki päättää uudelleen Sipoo rajastaan" .... [MIELIPIDE: Sipoo nousee kuntaongelmien ratkaisukoekentäksi yksityisellä rahoituksella]


AVOIN KANSALAISKIRJE

Hyvä Jarmo Huhtanen,

Tänään 15.11. ke. julkaistiin kirjoituksesi Helsingin Sanomissa Sipoon -aiheesta otsikolla: "Helsinki päättää uudelleen Sipoo rajastaan". -- Eikö tuo otsikointi ole hiukan ylimitoitettu; eihän Helsinki mitään yksin päätä. Asia ei ole ratkaistu eikä päätetty, eikä tulla koskaan noin otsikoimallasi tavalla tekemäänkään. Valtioneuvosto tekee päätöksen, ... ja sitä ei ole vielä julkaistu, ehkä siirtyy vaalien tuolle puolen.

Eikö ole arveluttavaa julkistella noin voimakkaita sanoja ikäänkuin provosoiden lukijoita? Samalla tavalla HS koetti provosoida kansalaisia Nato-myönteisyyteen aiemmissa mm. pääkirjoituksissaan (näistä on lähetetty erillinen vastinemielipide pääkirjoitusosastollenne aiemmin) onnistuen Nato -aikeessaan nostamaan entisestään Ei-liittymiselle äänensä antaneiden määrää. Kuinka sinänsä sananvapauden puitteissa valtakunnallinen sanomalehti harjoittaa näinkin voimakasta mielipidemuuntoilmastoa, vastoin kanslaisten enemmistön mietteitä.

Sipoolaisistakin valtaenemmistö ei huolisi Helsinkiä mailleen [
http://www.adressit.com/sipoo_ei ]. Miksi sinänsä Helsingin pää-äänenkannattaja Helsingin Sanomat lähtee näin kopeaan ja ylimieliseen näkökulmatarkasteluun asiassa, jota ei ole edes missään virallisessa instanssissa päätösvaltaisesti käsitelty. Edes laillisuusnäkökantoja ei ole tarkoin tutkittu ja Te painatte lehteen tekstiä, kuten Helsinki itse tekisi omia yksipuolisia päätöksiään.

Ajaako printtimedian levikkihuoli toimittajia lehden vastuunkantajien vaatimuksesta kansalaisia ja lukijoita ajatellen arveluttaviin julkistustapoihin? Mielestäni Suomen suurimman sanomalehden tulisi harjoittaa tasapuolisempaa kansalaisvastuullisuusajattelua -- vai onko journalistiikan perinteikkäitä ja arvokkaita periaatteita jouduttu rekonstruoimaan tuloksien ja vuosineljänneksien tahtiin?

(Olen liittänyt alle Sipoo -aiheisen toisen näkökulman mielipidekirjoituksen, se on julkaistu useissa sanomalehdissä eri puolilla Suomea).

Ystävällisesti,

Ilkka Luoma
0400 607080

...................................................................
----- Original Message -----
From:
Ilkka Luoma

Cc:
harry.harkimo@hartwall-areena.com
Sent: Thursday, November 09, 2006 7:51 PM

Subject: MIELIPIDE: Sipoo nousee kuntaongelmien ratkaisukoekentäksi yksityisellä rahoituksella

"Kuntakehityksen ongelmia voidaan ratkoa yksityisellä rahalla" - Hjallis Harkimo
[vapaa lainaus varjoselvitysmies Harkimon lausunnoista - HS 9.marraskuuta 2007]

Pitkin kuluvaa vuosipuoliskoa on Sipoo - Helsinki maaottelu puhuttanut suuren painostusvoimasta ja ylimielisyydestä kuin myös pienen sinnikkyydestä ja itsepäisyydestä. Pienet kunnat ovat useasti ylivelkaantuneet kasvukipujen tai väestöharventumien vuoksi. Kunta rahoittaa itseään valtion tulosiirroilla, kunnallisverolla ja lainoilla. Maapallon ympäri yksin purjehtinut liikemies Hjallis Harkimo ehdottaa yksityistä rahaa kasvu- ja rahatarpeiden ratkaisuksi. Harkimo peräänkuulutti myös oikeudenmukaisuudenkin olevan vielä olemassa.

Harkimo tuli tunnetuksi yhden ihmisen todellisena voimannäyttönä - purjehdus ympäri maapallon oli pienen ihmisen suuri sinnikkyyden voimannäyttö, johon harva kykenee. Moni oli valmis 1990-luvulla kuoppaamaan Harkimon suuruudenhullut monitoimihallihankkeet. Harkimo keräsi yksinpurjehtijan sitkeydellä ja suvun business-suhteilla tarvittavat rahat ja pystytti pääkaupunkiseudun tarvitseman Suomen suurimman esiintymisareenan - ehkä paremmin Jokerit jääkiekkojoukkueen pesäpaikkana tunnetun jäähallin.

Sipoo on pieni yksinpurjehtija suuremman puristuksessa. Monet ovat asiaa tarkemmin tutkimatta valmiita kuoppaamaan sipoolaisten vastaanpyristelyt Helsingin syleilyä vastaan. Helsinki väittää tarpeenaan olevan laajentumisen kasvavan väestön takia - samaan aikaan, kun oppilaspulan vuoksi, on sulkemassa runsaasti peruskouluja. Väestörakenne kuulemma muuttuu ja rahaakin pitää säästää.

Sipoo voi todellakin rahoittaa Harkimon mallien mukaan kuntansa kehitystä, sanokamme nyt vaikkapa sitä arvioitua 40.000 uutta asukasta varten. Helsinki on väittänyt, että tarve on tuolle määrälle uutta elintilaa idästä. Heitto asukaslukumäärästä perustuu johonkin tutkimukseen ja selitykseen, ettei nyky-Helsingistä löydy enää riittävästi rakennusoikeutta uusille asukkaille.

Sipoo voi olla huomenna uuden kuntarahoitusmallin edelläkävijä koko Suomea ajatellen. Suomi kipristelee puheissa kuntaongelman kimpussa väitteellä, että tehokas kunta syntyy n. 20-30.000 asukkaan väestökeskittyminä. Kunnat tarvitsevat joka tapauksessa uutta ajattelua ja toiminnallista verta kehittyäkseen esimerkiksi ottamaan vastaan arvioitua paluumuuttoa suurien ikäluokkien myötä. Huomisen ja ensi vuosikymmenien väestöjakaumakehitys ei ole tänään kenelläkään tiedossa - siksi suuria mielihalumuutoksia voi väestössä kasvaneen vaurauden ja luonnonrauhan arvostuksen kasvamisen myötä tapahtua.

Joskus töksykirpeäsanainen Hjallis Harkimo on erinomainen varjoasiamies kirkastamaan sipoolaista yrittämisen henkeä. Pieni voi olla suuri, sinnikäs ja päämääränsä tunteva. Suomessa on ennenkin ratkottu pienenä suuria ongelmia. Yhteistyöllä lännestä elintilaa etsinyt Neuvostoliittokin torpattiin Talvisodan pakkasilla ja vielä toistamiseen Saksan tuella 1944 kesällä. Harkimo löysi kysyntää Euroopan suurimmilla markkinoilla Saksassa halleilleen ja nyt hän löytää ratkaisuja kaikkien pienten kuntien eduksi ja hyödyksi Sipoo projektissa, joilla Helsingin valtapoliittisesti ahne syleily torpataan.

Lopuksi herää kysymys, mistä nuo pääkaupunkiseudulle purkautuvat ihmismassat tulevat. Mikä on se vakuuttava ennuste, jossa Helsinki kasvaa 550.000:sta yli 600.000:een? Helsinki kasvaa luonnollisella tavalla liittymällä Vantaan kanssa yhteen 750.000 asukkaan pääkaupungiksi.

Väestösiirtymät voivat yllättää - Suomi on erinomaisen tyhjä maa. Yhä vauraampi, seuraavaksi eläkkeelle siirtyvä ikäluokka voi yllättää asuinaluevalinnoillaan. Herää kysymys, haluaako Helsinki vain maksukykyisiä veronmaksajia ja tonttibusinesta ongelmaistuvaan rahoitukseensa Sipoosta?

Miksi ei kysytä, mitä sipoolaiset haluavat - Sipoo voisi olla Suomen uudentyyppinen ekologisen kaupunkiympäristön näyteikkuna muulle Suomelle ja koko EU:lle. Nyt tehtävät kehityslinjaukset ratkaisevat huomisen suunnat. Mainittakoon, että suomalainen huippuosaaminen on menossa vuonna 2007 esittelemään ja markkinoimaan historiallisen laajassa promootiossa maamme parasta ekoympäristöosaamista ja -ajattelua uudenlaisena ekocitykonseptina maailman suurimmille asuinympäristömarkkinoille Kiinaan. Sipoosta voi tulla tämän merkittävän tapahtuman kummiekokunta.

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com

Kuva:
DSC_5759.JPG. 23. syyskuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvan saa julkaista vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.

Kuvateksti:
Helsingin ja Sipoon rajoilla. Helsinki päättyy idässä muuriin, joka erottaa yhden Suomen suurimmista kaatopaikoista metsäisestä harvaanasutusta Sipoosta. Kuvattu peitetyn ja umpioidun Helsingin itäisen kaatopaikan päältä kohti uutta Vuosaaren satamaa ja Sipoon metsiä. Kuinka umpioituja ovat Helsingin todelliset päämäärät Sipoon osalta?

sunnuntaina, marraskuuta 26, 2006

Eilisen tuntemus antaa tietoa tälle päivälle ymmärtää tulevaa huomista

Hämeenlinnassa oleva keskiaikainen linnoitus on oiva esimerkki rakenteena Suomen historiasta - seinät kätkevät ja julkituovat monia historian aikakausia. Linna oli aikoinaan merkittävä osa Suomen puolustusta. Myöhemmin linna oli mm. naisten vankilana. Nyt se on monipuolinen tapahtumapaikka niin museona kuin kokouspaikkana.

Tänä päivänä suurta kansalaissuosiota saavat nykypäivän pintatietous; juorut sekä verolliset ja verottomat tienistit. Suomalaisuudella on väkevät ja vaikutteiset juuret yllättävän laajalle esimerkiksi Eurooppalaisessa kehityksessä. Nyt luemme runsaasti ymmärrettäviä paikallistason arkipäivää, mutta myös uteliaisuutta tyydyttävää numerolehtien "kirkuu, repäisee ja uhoaa" juorulööppeilyä. Inhimillisesti ottaen ihmisyyteen kuuluu myös vahingoniloisuus toisen ongelmista.

Suomi on historiassaan enemmän kansallista identiteettiä antavaa, mitä keskimäärin vaatimattomina itseään vähättelevinä kansalaisina annamme itsellemme tunnustusta. Jo pelkästään jälleen otsikoihin ponnahtanut Karjala-kysymys saa uutta pohdintaa Suomen historian tuntemuksesta. Tosiasissa Suomella on perinnettä, kytkyä ja sidosta Karjalan laulumaille jo satojen vuosien takaa. Näillä historiavaikutuksilla on perinnöllistä kantavuutta esittää mielipiteitä nykyisestäkin rajankulusta.

Suomen historia on mielenkiintoinen ja värikäs tarina takametsien miehistä ja savupirttien muoreista kuokan, itsepäisyyden ja yrittämisen arkena. Yhteiseksi nimittäjäksi nousi ruotsalaisten osin kannustamana Suomen kieli. Eräässä historian ajassa ruotsalaiset aateliset, virkamiehet ja kirkonmiehet opiskelivat suomea tullessaan suomennimelle. Historiamme alkaa kaukaa menneisyydestä jakolinjana jo satoja vuosia sitten muodostunut Karjalan kannas. Rajankulku on vaihtanut paikkaansa useasti ja peruste löytyy myös Karjala-kysymyksen vielä kerran uudelleen pohdinnalle.

Karjala on vain yksi osa historiaamme. Merkityksemme läntisen naapurimme kehitykselle sotineen on kiistaton. Suomen mies seisoi Ruotsin kuninkaiden sotilaina kaukana kotikonnuiltaan, kuten nyt YK-rauhanturvaajina monissa meille eksoottisissa maissa. Esi-isämme saivat mainetta kovina ja sitkeinä taistelijoina kuitenkin koti-ikävää potevina salojen miehinä, jotka tupakankin kotiin toivat monien muiden kummallisuuksien ohessa.

Uteliaisuutemme aukkoja Suomen historia täyttää myös paljon puhutusta ruotsin kielestä normaalina maihinnousuna lahden takaa alkaen jo lähes tuhat vuotta sitten. Ruotsalaiset huomasivat Suomen antaman elinmahdollisuuden ja väestötyhjyyden elinkeinona, kuten 1960-luku suomalaismuuttoaallolle Ruotsiin. Erona vain oli se, että Ruotsi tuli kielineen rannikkovalloittajana ja me menimme Maraboulle ja Volvolle täyttämään työvoimatyhjiötä saamatta Ruotsin suurimpana ulkoväestöryhmänä sille kuuluvaa asemaa. Suomalaiset vaalivat historiaansa ja hyväksyvät Eduskunnassa kaksikielisyyden edut kansalaisilleen.

Oman historiansa tuntemus rikastuttaa tämän päivän tapahtumien ymmärtämistä. Kaikille tapahtumille on aina syynsä ja vaikuttimensa. Liian useat väittämät heräävät luuloista, väärinymmärryksistä ja "varmaa tietoa" -lähteistä. Meidän oma historiamme on tiukasti kytketty Ruotsiin, Venäjään ja Saksaan. Meidän juuremme kytköstyvät näihin vaikutehaaroihin, kuten pohjoisessa saamelaisuus ja etelässä Länsi-Euroopan muutto- ja kauppavaikutukset.

Oman historian tuntemus on yleistietorikkaus keskusteluihin ja näkemysmuodostaja realistisemmin kuin pelkät uskomusväitteet. Meille onneksemme on historiaamme asiantuntevasti dokumentoitu mm. Eino Jutikkalan toimesta. Akateemikko Jutikkalan Suomen historia on erinomaista lukemista syksyn pimeillä ja kesien hiekkarantapaisteissa. Jutikkalan historian kerronta antaa meille historiallisen näkymän ja asiantuntijuuden tiukoin sitein myös tämän päivän Venäjään.

Itsensä tunteva kansa tietää taustansa ja meidän suomalaisten osalta historiamme antaa loogista selostetta, miksi meillä on juuri näin. Itsenäisyytemme on todellisuudessa ollut suurempaa kuin ajattelemme. Makselimme toki veroja Ruotsille ja lyhyen aikaa liimailimme kopekka-arvoisia postimerkkejä, mutta käytännön elämä on keskimääräisessä niukkuudessaan ollut suomalaista elämää omine luonteellemme ominaisine piirteineen. Aika-ajoin autoimme tervalla, nahkoilla ja sotilailla Ruotsin kuninkaiden ahdinkoa jopa Keski-Euroopan rintamilla sotien aatteiden puolesta, mitkä saloseutujen miehille jäivät arvoituksiksi. Ruotsalaisena kiitoksena mm. Turku sai yliopistonsa.

Suomalaisuus elää pienuudestamme huolimatta uutta tulemistaan. Osaaminen, sinnikkyys ja tahto pärjätä kumpuavat historiasta, kaskimailta, missä isoisämme ja -äitimme hiellä ja verellä elantonsa käänsivät. Tämän päivän nuoret voisivat nähdä pienen vaivan selvittäessään, mistä heidän veri on periytynyt - suurin osa suomalaisista on sekoittumatonta, paljon vähemmän kuin ruotsalaisilla. Suomi on saanut sopivasti geenitäydennystä, ollen elinvoimainen, kunhan huomaa uudestaan syntyvyyden edun huomiselle verokertymälle. Ehdoin tahdoin ei Suomeen pelkästä aatteen palosta kannata vieraita ominaisuuksia ottaa, sillä jokaiselle oma koti on se oma maa, jossa nimenomaan omat perinteet ja tavat vallitsevat.

Uteliaisuuslinkit:

Akateemikko Eino Jutikkala:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eino_Jutikkala

Suomen historia:
http://yliopistolehti.helsinki.fi/2000_08/kulttuuri.html#Aika%20antaa%20tilaa%20tulkinnoille

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com

Kuva:
DSC_4683.JPG.
12. maaliskuuta 2005. Copyright by Ilkka Luoma 2005. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä.

Kuvateksti:
Hämeenlinnassa oleva keskiaikainen linnoitus on oiva esimerkki rakenteena Suomen historiasta - seinät kätkevät ja julkituovat monia historian aikakausia. Linna oli aikoinaan merkittävä osa Suomen puolustusta. Myöhemmin linna oli mm. naisten vankilana. Nyt se on monipuolinen tapahtumapaikka niin museona kuin kokouspaikkana.

lauantaina, marraskuuta 25, 2006

Asumisen ja työnteon uusia muotoja - irtiottoa ruuhkista ja kiireen sairaudesta nähden metsää ja luontoa

Nykyiset jättiläiskaupungit kautta maailman kylpevät savusumussa hallitsemattoman kasvun kourissa. Kuvassa Kielletty kaupunki keisareiden ajoilta Pekingissä. Kiina etsii uusia kaupunkiratkaisuja -- tässä piilee suomalaisen keskitetyn ympäristö- ja ekoteknologian huomisen menestyssiemen. Kiinassa järjestetään merkittävän laaja EcoCity seminaari keväällä 2007 suomalaisia voimin.

[Laajalevikkisessä (HS-vieraskynä) kolumnissa 25.11. VTT:n toimitusjohtaja Jouko Suokas peräänkuulutti: "Suomi voi luoda osaamisesta uuden talouskasvun moottorin" - http://www.vtt.fi ]



Ihmiskunta kasautuu ja sikiää itsensä kiireen lapsiksi ilman aikaa itsensä tutkiskeluun. Olemme sisuksissamme tuntemattomia päättymättömyyden juoksijoita ilman merkittävää päämäärää. Meidät on markkinamekanismissa opetettu olemaan tehokkaita, nopeita ja aikaansaavia. Rakensimme muistomerkeiksemme huomiselle jättiläiskaupungit jättiläismäisin ongelmin.

Tänään jokaisen maan vaurauden mitta on suuri, laaja ja kiihkeä pääkaupunki. Helsinki on halukas kasvamaan, kuin myös kaikki muutkin kasvukeskukset - jo nimensä mukaisestikin. Kasvu ulos, alas ja ylös on mittari, jolle arvostus, ylpeys ja maallisen tunnusmerkistön kasaamisen kunnia ynnäytyvät. Samalla hengenahdistusvedolla kiroamme ruuhkia, stressiä, kiirettä, ehtimättömyyttä ja sfääreihin kasvaneita ja kasautuneita ympäristöongelmia. Ihminen on kuluttamassa elämänsä lähtökohdat loppuun maanpäällisenä juurettomuutena ja nimettömänä kasvomerenä tihentymissä, joissa ihmiset ovat yksinäisempiä kuin koskaan.

Suomalaisen professorin idea syntymättömien sukupolvien huomisesta lähti käyntiin jo yli kymmenen vuotta sitten. Biosfäärin kestävyystaloudellinen ymmärrys synnytti intellektuellin päässä näkemystä luontaisesta asumiskulttuurista pienyhteisöinä riittoisina energiasta, kulkemisesta, asumisesta ja työnteosta lomittain vapaa-ajan kanssa.

Ihminen on koko historiastaan 80% asunut pienyhteisöllisesti suojellen tietoisesti itseään ja tiedostamattaan ympäröivää luontoaan. Laina luonnosta on ollut vain hengissäpysymisen vertaista. Ihmisryhmät olivat itsenäisiä yksiköitä hajallaan ilman tiiviimpää ryhmäkommunikaatiota siellä, missä metsästäjä ja metsästettävä kohtasivat. Vaistojen varassa haettiin aika-ajoin geenitäydennystä naapurikylistä epämuodostumien ja vajavaisuuksien välttämiseksi.

Vähän yli vuosi sitten syntymättömien puolesta avautui tuo kymmenvuotinen idea vastuuksi tehdä jotain. Tunnettu suomalainen viherprofessori käännätti 1996 julkaisemansa kirjan kiinaksi ja julisti maailman suurimmilla markkinoilla yliopistojen kampuksilla ja lehtereillä modernin luontoa huomioivan asumiskulttuurin uudesti syntyä - näin moderni parasta osaamista sisältävä ekokylä ja pienekokaupunki ajatuksina ja mielikuvina saivat siivet selkäänsä.

Professori kiitää nyt Afrikassa ja tekee tutkimuksiaan maanosassa, jossa luontaistalous pienryhmineen on lähempänä alkuperäistään, kuin meillä kiihkeän markkinamekanismin pyörteissä asuva eurooppalainen toivottomissa suurkaupunkiruuhkissa.

Kiinalainen käännös kirjasta syntymättömien huomisesta sai sekin siivet ja maailman väkirikkain maa odottaa nyt ensi vuodelle suomalaista tämän päivän ratkaisutaitoa, osaamista, keksintöjä, innovaatioita, ideoita ja huomisen näkemyksiä ihmisläheisemmästä asumisen ja työnteon ympäristöstä. Suomi saa nyt siivet uuden luojana.

Suomessa on maailmanlaajuisesti oraalla kehitysnäkymä, josta kasvaa meidän oma menestys. Visio on muuntunut missioksi. Professorin puhe muuttuu käytännöksi. Käytäntö kulminoituu ihmisille puhtaampana kierrättyvämpänä ympäristönä, hyötysuhteellisempana energiakäyttönä ja autonomisena pienkaupunkiasumisena, jossa työ, vapaa-aika, yhteisöllisyys, maaseutu ja kaupunkikulttuuri kohtaavat.

Suomalainen suunnitelma yhteisö- ja pienasumisena avaavat tietä ymmärrykselle elämisemme lähtökohtien itsestäänselvälle huolehtimisymmärrykselle. Jättiläismäisten umpeen ruuhkautuneiden metropolien kaikki kestokyvyt ylittävä markkinamekanistinen ylipaisumus on saamassa päätepisteensä seuraavan 50-150 vuoden aikana.

Eilisen ekokylät rakentuivat ajatukseen paluusta menneille vuosisadoille. Professorin idea on koostaa tämä vuosisataisuus moderneimpaan teknologiaan luonnolle ehdollistettuna, jossa kierrätys, hyötysuhde, alueellisuus ja paikallisuus kohtaavat. Tämän päivän sirpaleinen teknologia innovaatioina, myös ideoina yhdistetään käsittämään kokonaisuus, josta syntyy tuote, missä projektoinnilla ja metsän näkeminen puilta luo osaamiskeskittymän.

Otamme eittämättömän maapalloistuneen kilpailun työnteon- ja osallistumisen mahdollisuuksista vastaan tuoden synkronoitua työllisyyttä, menestystä ja henkistä hyvinvointia kyvystä nähdä tämän päivän mahdottomuus huomisen ymmärryksen irtiotolle kierteestä, jossa hälyttävät tunnusmerkit ovat jo kaikkien näköpiirissä.

Ekovallankumous taloudellisesti asumisen uudelleenjärjestelyissä tulee olemaan suomalainen uusi menestystarina - ja se voi olla nopea. Kukaan ei ymmärtänyt vuonna 1991, jolloin Nokia hoippui vararikon partaalle, että se on tämän päivän alansa maailman ykkönen. Suomalaiset osaavat rakentaa menestystä, kun he sitä haluavat ... ja on pakko. Professorin visio kääntyy osaamiseksi ja menestykseksi Suomelle, kun vain synnytetään yhteinen halu. Olemme riittävän pieniä pärjätäksemme yhdessä. Nyt on mobilisoitumisen aika. Huomisen lupaukset menestyksestä perustuvat itään, jossa talouden napaisuutta käännetään vinhaa vauhtia.

Uteliaisuuslinkit:

Syntymättömien sukupolvien Eurooppa
http://www.eeropaloheimo.fi/eurooppa.html
ja ei niin tieteellisesti, pienellä osallistumishuumorilla, mutta kuitenkin vakavuudella:
http://www.tampereenkaupunki.net/ekotallaaja/

Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.blogspot.com

Kuva:
B0004609.JPG. 4. marraskuuta 2004. Copyright by Ilkka Luoma 2004. Kuvaa saa käyttää yllä olevan kirjoituksen kanssa vapasti.

Kuvateksti:
Nykyiset jättiläiskaupungit kautta maailman kylpevät savusumussa hallitsemattoman kasvun kourissa. Kuvassa Kielletty kaupunki keisareiden ajoilta Pekingissä. Kiina etsii uusia kaupunkiratkaisuja -- tässä piilee suomalaisen keskitetyn ympäristö- ja ekoteknologian huomisen menestyssiemen. Kiinassa Tianjinissa järjestetään merkittävän laaja EcoCity seminaari keväällä 2007 suomalaisia voimin.

perjantaina, marraskuuta 24, 2006

Uutisointi reaaliaikaistuu ja kansalaisvaikute kasvaa

Tämä laivayhtiö kuvaushetkellä käytti matalarikkistä laivapolttoainetta reitillään, eikä matkalla ollut havaittavissa minkäänlaista boikottia, vaikkakin kansi oli tyhjä. Tyhjyys johtui rajuilmasta, joka vallitsi tuolloin Suomenlahdella. Nyt laivayhtiöillä on muutoin omat "rajuilmansa" ja kilpailu on kovaa matkustajista.

Laivayhtiölle kiusallisesti aamu-uutisiin lipsahti tieto, että jahdatessaan kuluja lasketaan luontoon haitallisempia päästöjä tankkaamalla Tallinnan ja Tukholman laivoihin rikkipitoisempaa polttoainetta. Laivayhtiö osti sinivalkoisia laivoja suurella velalla ja nyt on alkanut kulukarsinta. Saako luonto tästä osansa?

Uutisointi nopeutuu ja tässäkin tapauksessa puolen tunnin välein uutisen sisältö muuttui. Kuultuaan "huhu-uutisen" laivayhtiö todennäköisesti otti ja soitti YLE:lle torpaten väitteen selostuksella, että uusi omistaja pitäytyy aiemmassa ympäristölinjassaan vähärikkisen polttoaineen osalta. On ymmärrettävää, että laivayhtiölle tuli kiire oikaista uutinen, sillä on vaarana, että kansalaiset panevat koko yhtiön boikottiin. Ympäristöarvot ja luonto ovat nousemassa kansalaisarvoon ja ehdointahdoin säästöissäkään ei siedetä turhaa ja tahallista ympäristösaasteiden lisäpainetta.

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, kuinka nopeasti uutisiin reagoidaan. Markkinamekanismissa elävät yritykset ovat täysin kulutuksen ja asiakkaidensa varassa. Negatiiviset uutiset täytyy saada korjatuiksi tai sitten nopeilla toimenpiteillä korjata jo syntyneet vahingot; muistamme mm. erään laivayhtiön sulkeneen jätesäiliöidensä korkit laivoiltaan, kun matkustajat pääsivät jätevesien mereenlaskun jäljille. Kansalaisvaikute on nousemassa arvoonsa ja markkinatalous saamassa todella suuren vaikuttajan - kuluttajat.

Informaatioyhteiskunnassa kuluttajat verkostoituvat mielipiteiltään, vuorovaikutukseltaan ja palautteiltaan. Ennen ja vieläkin oli/on mediavalta toimituksellisena informaationa. Toimittajuus on tosiasiassa harvojen käsissä ja ennenaikainen suuri arvostus painettuun sanaan on kritisoitumassa arvioiden ja vastinepalautteiden alttarille. Kansalaiset ovat netin välityksellä oheisverkostoituneet keskenänsä ja uutisointi "kansalaistoimitteisena" on laajentunut infopeitoksi kritiikkimassana markkinamekanismin vastapainoksi.

Laivayhtiö joutuu tekemään markkinointimielessä suuren työn hälventääkseen levinneen uutisen ja estääkseen kansalaisreaktioita. Suurin kansalaisvaikute on kulutuksellinen disponsibiliteetti - paitsioon laitto, eli vapaan markkinaehtoisen valinnan suorittaminen uudelleen.

Internet langattomuudessaan tulee entisestään reaaliaikaistamaan kansalaistoimituksellista informointia ja uutisiointia kuvineen niin liikkuvana kuin "pysähtyneenä" kuvana. Länsimainen edustuksellinen demokratia laajenee suoraan kansalaisvaikuttamiseen ja nimenomaan kulutustapahtumina ja niiden impulsiivisuutena. Kuluttaja on nousemassa todelliseen kuninkaan asemaan.

Varsin merkittävä tekijä on kuluttajainformaatioon sekoittuvat kansalliset niin empatiat kuin antipatiatkin. Tietyissä tilanteissa paitsioon laitto käynnistyy erityisen herkästi esim. johtuen aikaisemmista epäkohdista, joita ei ehkä täysin kuitenkaan vastustuksesta huolimatta korjattu. Kansalaisinformaation leviämisaalloissa saattaa syntyä tarkoituksellista vahvistumaa vaikutteen ollessa jopa ylilyövä itse reaktion aiheuttamaan tapahtumaan nähden.

Jatkuva kuluttajien "silmien ja korvien läsnäolo" laittaa kilpailutilanteen uusiksi - leväperäisyyttä, asiakaspalvelemattomuutta ja välipitämättömyyttä tarkkaillaan; kansalaiset ovat löytäneet oman väylänsä saada äänensä suoraan kuuluville. Isku voi olla raju, kun laivavuoroilta jääkin 30-40% matkustajista pois, siirtyen muihin pikalomakohteisiin tai naapurin laivoihin. Nyt kannattaa tarkailla arvomaailmaa ja olla kuluttajien iholla, sillä myötämielisyys, asiakaspalveluhaluisuus ja inhimillisyys toimintana tuottavat myös positiivisia informaatiovirtoja kansalaismediassa säteillen myönteisinä osto- ja kulutussignaaleina tavaroiden ja palveluiden tuottajille ja välittäjille.

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com

Kuva:
DSC_3370.JPG. 7. tammikuuta 2005. Copyright by Ilkka Luoma. Kuvaa saa käyttää vapaasti tämän kirjoituksen yhteydessä.

Kuvateksti:
Tämä laivayhtiö kuvaushetkellä käytti matalarikkistä laivapolttoainetta reitillään, eikä matkalla ollut havaittavissa minkäänlaista boikottia, vaikkakin kansi oli tyhjä. Tyhjyys johtui rajuilmasta, joka vallitsi tuolloin Suomenlahdella. Nyt laivayhtiöillä on muutoin omat "rajuilmansa" ja kilpailu on kovaa matkustajista.

keskiviikkona, marraskuuta 15, 2006

Kenraalit johtivat joukkojaan usein edestä, toimitusjohtajat tänään taas vielä useammin yläkerroksista kaukana alaisista

"Katselen mietteissäni kuinka suhtautuisi, jos tuollainen olisi vastaan tullut. Kuinka olisi hermo, vastuu ja taistelutahto kyennyt voittamaan pelon, mitä tämä II-maailmansodan tehokas rautahirviö tuolloin miehistössä aiheutti"

AVOIN KANSALAISKIRJE

LINKKI KESKUSTELUUN ....... TIEDE

[Tänään keskustellaan aktiivisesti palkoista, palkkaeroista, tehdystä työstä, vastuusta ja sen kannosta. Palkkaerot ovat suurentuneet ja vastuun rajapinnat hämärtyneet kvartaalien valvontaan; mihin on jäänyt vastuu yhteiskunnasta ja sen osallisista - kansalaisista, missä on se yhteenkuuluvuuden henki, jolla vanhempamme ja isovanhempamme pelastivat tämän maan?]

Toisessa maailmansodassa käytiin maailmanhistorian suurimmat taistelut, joissa tulos ja vastuu olivat ehdottomia vaatimuksia. Henkilöjohtaminen oli yhteenkuuluvuuden ratkaisu. Työt tehtiin henkensä kaupalla antaen sen ainoan, mitä kullakin oli. Rintamakenraali oli taistelurajapinnassa oikeasti kosketuksissa "asiakas"- tai oikeastaan viholliskuntaansa. Tämän päivän 'siviilikenraali' on tornissaan - nähden harvoin joukkojaan - niin omia, asiakkaita kuin vihollisiakaan. Kenraalilla oli johdettavanaan "yhtiössään" noin 10.000 alaista.

Tuloerot ovat suurentuneet. Ihmiset ovat todella eriarvoisia. Johtamista ei usein sen varsinaisessa merkityksessä ole. Johtamisen periaate on raha viivan alla, jos sitäkään. Johtaminen on liian usein omien etujen valvontaa. Johtajat eivät ole riittävästi rintamassa kohtaamassa asiakastansa tai vihollistaan, kuten olivat sotien kuuluisimmat johtajat. Alaiset saavat aina motivoituneisuutta yhteisen tavoitteen edessä huomatessaan, että johto panee itseään peliin myös "taistelukentällä".

Neuvostoliiton marsalkka Georgy Zukov, saksalainen sotamarsalkka Erich von Manstein, sotamarsalkka Erwin Rommel, suuramiraali Karl Dönitz sekä Suomesta jalkaväen kenraali, 1. lk.:n Mannerheim ristinritari Erik Heinrichs (hän komensi Suomen kautta-aikain suurinta sotilaskeskittymää, Karjalan Armeijaa / 100.000 miestä), Karjalan kannaksen ratkaisutaistelujen komentaja, kenraaliluutnantti Karl Oesch ja kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari, 3. divisioonan päällikkö, kenraalimajuri Aaro Pajari. Kenraaleiden päiväraha Talvisodassa oli 75 markkaa, kun miehistö sai 5 markkaa. Tuolloin bensiini maksoi 2,78 markkaa per litra ja naudanlihaa sai 7 markalla kilon.

Kunnia oli arvo kentillä, jossa mies koki suurimmat tekonsa - siellä ei säästelty tai pakoiltu, vaan vastuu kannettiin viimeiseen saakka. Saksalaiset menettivät suurimman määrän kenraaleja rintamilla. Kenraali oli tuolloin divisioonansa, "yhtiönsä toimitusjohtaja" täydellä vastuulla. Vastuu ei ollut vain päämäärä, vaan myös henki, niin oma kuin alaistenkin.

Tämän päivän moni toimitusjohtaja useissa yhtiöissä ei itseasiassa tiedä juuri mitään yhteisestä vastuusta ja nimenomaan sen kannosta. Rintamilla vastuut kannettiin. Divisioonassa oli tyypillisesti 10.000 miestä, siis suuri 'osakeyhtiö'. Tuossa yhtiössä ei ollut YT-neuvotteluja, eikä myöskään lakkoja. Siellä oli tavoite, kunnia ja pakottava tarve menestyä tuhlaamatta omia voimia turhaan. Kaikilla oli tehtävänsä.

Kenraalit saivat myös palkkaa, olivathan he vakinaisessa palveluksessa nauttien myös erilaisia etuisuuksia vastapainoksi vastuulle, jonka laajuus ja paino olivat eri dekadeilla kuin rauhanajan kvartaalipelinappuloilla, jossa yhteenkuuluvuudesta ei ymmärretä mitään, on vain raha, ei kunniaa ja panostusta täysillä yhtiönsä, 'divisioonansa' eteen. Kenraalien nykypalkka on noin 6.000 - 10.000 euroa kuukaudessa, Talvi- ja Jatkosodassa palkat kenraaleilla olivat suhteessakin vähäisemmät. Suurimmat toimitusjohtajapalkkiot kaikkinensa tänään ovat luokkaa 100.000 - 400.000 euroa kuukaudessa.

[Neuvostoliiton armeijassa kuuluisin marsalkka, Stalinin Suuren Isänmaallisen sodan aikainen luottomies Zukov komensi suurimmillaan armeijaa, jonka kokoista yhtiötä saa maailmalta etsiä. Zukovilla oli alaisia enimmillään yli puolimiljoona. Zukov sai myös kuukausipalkkaa, tosin ilman veronmaksuvelvollisuutta. Palkka olisi tänä päivänä vastaavuudeltaan noin 30.000 euroa. Zukovilla oli myös vapaa-panssariautoetu kuljettajalla, sekä esikunta. Vastuu seurasi jatkuvasti kintereillä. Vastuu oli miehistä, vastuu oli saavutuksista ja vastuu oli tavasta toimia, siten että ylipäällikön tahto toteutui. Zukov kantoi vastuunsa, ylennettiin Neuvostoliiton sankariksi useaan kertaan, sai ratsastajapatsaan ja paikan Stalinin "sydämessä".] - valinnainen kappale

[Kolmannen valtakunnan vastine Zukoville oli von Manstein. Hän oli myös marsalkka ja komensi vajaata puolta miljoonaa miestä. Von Mansteinin palkka oli vastaavuutena noin 20.000 nykyeuroa kuukaudessa samalla vapaalla-panssariautoedulla ja esikunnalla sekä sotilaspalvelijoilla kuin neuvostoliittolainen vastineensa.] - valinnainen kappale

[Vastuu miehistä, vastuu esimiehelle, vastuu Isänmaalle ja vastuu miestensä hengistä oli raskas. Työaika oli jatkuva. Saksalaiset Von Manstein kuten sotamarsalkka Erwin Rommel olivat ihailtuja miestensä silmissä. He antoivat itsensä kokonaan peliin, erityisesti Rommel. Rommel viihtyi aivan etulinjassa, hän kohosi vihollisen keskuudessa legendaksi. Rommel sai palkkansa (nykyarvo noin 10.000 euroa kuukaudessa) ohella kantaa hinnan kunniastaan, uskollisuudestaan Isänmaalle, sen kaikkein kalleimmalla tavalla. Rommel riisti itseltään hengen vaihtoehtona teloituksesta omiensa taholta, ollen vainoharhaisesti epäiltynä korkeimman esimiehensä salamurhahankkeeseen. Rommel kuoli syyttömänä. Hän jäi alaistensa mieliin esimiehenä, jolle joukot, sotilaat - siis alaiset olivat kaiken ratkaisu. Rommel menestyi loistavalla johtamistyylillään ja miehiään säästävillä taistelutavoilla] - valinnainen kappale

Suomalaiset kenraalit rintamalla tekivät erityisesti Talvisodassa ja Jatkosodan -44 kesällä pienoisen ihmeen taistellen miestensä rinnalla sodassa, joka maksoi heille palkkaa ja päivärahoja noin 3.000 - 5.000 nykyeuroa kuukaudessa ilman optioita ja bonuksia. Tai oikeastaan heillä oli optio; se oli Isänmaan vapaus ja kunnia palvella maatansa. Tuolloin oli vielä arvot, oli päämäärä, oli kyky huolehtia alaisista ja kyky kantaa vastuu. Heinrichs, Oesch ja Pajari tekivät sen, mitä heiltä odotettiin. He olivat mukana tehden tuloksen, jossa saavutettuja optioita ei kadehdittu, vaan koko kansa oli yhtenä miehenä ja naisena yhteisen asian puolesta tekemässä sen, mistä vieläkin suomalaiset voivat olla ylpeitä.

Palkka tai palkkiot, optiot sekä muut etuisuudet eivät olleet se ratkaisevin vaikute. Oleellista oli tehdä työnsä joukkueena, johtajana, vastuunkantajana ja esimerkkinä kunniantunnosta, jossa alaisten taistelukyky (työskentelykyky) ja hyvinvointi oli yksi päällimmäisiä tavoitteita. Tuolloin ymmärrettiin, kuinka tulos ja tavoite saavutetaan. Tulos tehtiin yhdessä; kurilla, komennolla, mutta kunnioituksella ja oikeudenmukaisuudella arvostaen kunkin panosta kuten omaansa. On huomattavaa, että osa reservin kenraaleista sai vain päivärän, tuon 75 markkaa, sianlihakilo maksoi vuonna 1939 13 markkaa per kilo.

Kuinka nyt johdetaan rauhanajan 'divisioonia', omia sotilaita yhtä kuin työntekijöitä, jotka samalla tavalla tekevät joukkona sen tuloksen, mitä odotetaan omistajilta? Suurena erona on se, että ennen sodassa tämä omistaja oli kansa ja valtio. Nyt se on pääoma, tuo raha, jolla ylläpidetään kulutusyhteiskuntaa ilman kunniantuntoa ja arvostusta joukkueesta, joka lopulta tänä päivänäkin tekee sen todellisen työn päämäärän eteen. Mihin on kadonnut osalta nykypäivien "upseereista" - toimitusjohtajista kunniantunto ja aito vastuunkanto? Onko niin, että vasta suurimmat vaikeudet nostavat todelliset johtajat näkyville?

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com

Kuva:
Digicam 024.jpg. 30.kesäkuuta 2003. Copyright by Irma Miettinen 2003. Kuvaa saa käyttää yllä olevan tekstin yhteydessä vapaasti.

Kuvateksti:
Venäläinen Sotka -panssarivaunu, joka oli vahva ja tehokas. Suomen miehet kohtasivat nämä sellaisella vastuulla, joka hakee vertaistaan tältä päivältä. Rivimies sai Talvisodassa 5 markkaa päivärahaa (bensiini maksoi tuolloin 2,78 mk/litra). Kuvan entisöity T-34 venäläinen panssarivaunu Kerimäellä Itä-Suomessa. Näitä tankkeja tuohoamalla punkaharjulainen Mannerheim-ristin ritari Eero Seppänen rivimiehenä ja 19-vuotiaana nuorukaisena teki sen, mitä meiltä odotetaan vaikeina ja totuuden edessä olevina hetkinä.

Kuvalinkki, missä Eero Seppänen on yhtenä Mannerheim-ristin ritareista laskemassa muistoseppelettä jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin arkulle LINKKI ---> http://www.mil.fi/jalkavaenkenraali/data/images/40_press.jpg (julkaistaessa lähde mainittava)

Linkki jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin hautajaisista LINKKI ---> http://www.mil.fi/jalkavaenkenraali/281.dsp (julkaistaessa lähde mainittava)