lauantaina, maaliskuuta 17, 2007

Mitä suurempi äänestysprosentti, sen kansalaisia muistuttavampi eduskunta

Kansalaisilla oli mahdollisuus tutustua verovaroillaan maksamaansa eduskunnan uudisrakennukseen pikkuparlamenttiin Helsingissä. Rakennus oli komea, hieno ja materiaaleiltaan isänmaallinen, mutta kuinka isanmaallisia ovat talon käyttäjät, meidän valitsemat kansanedustajat? [DSC_4621.JPG]

Eduskunnan uudisrakennus on terävä muodoiltaan - parasta suomalaista suunnittelua ja valmistusosaamista. Kuinka terävästi valitsemamme kansanedustajat voivat Suomi-laivaamme johtaa Brysselin holhouksessa valitsijoidensa etuja ajaen, jopa kansalaismielipiteen vastaisesti? [DSC_4625.JPG]
______________________________________
[alkuperäinen ilmestymispäivä 15. maaliskuuta 2007.]

[ ... ennakkoäänestysvilkkaus ylitti kaikki odotukset, useita prosenttiyksikköjä aktiivisempi osallistuminen ennustaisi kohoavaa kokonaisäänestysprosenttia. Valittava eduskunta on vedenjakajaeduskunta, joka valmistelee pohjaa neljän vuoden päähän, jolloin aloitetaan suurien päätöksien aika ... ]

Suomen suurin puolue on ollut perinteellisesti nukkuvien puolue. Suuri joukko kansalaisia laistaa oikeutensa, jossa on käytännössä ainut paikka antaa mielipide ja oma vaikute demokratiassamme valtakunnan tasolla. Luottamus on mennyt monilta puolueisiin, mutta se ei saisi olla äänestämättömyyden syy.

Äänestys on aktiivisuutta osoittaa huolta ja huomiota kansakuntamme huomisesta. Seuraava vedenjakajaeduskunta valmistelee pohjat merkittäviin päätöksiin mm. myöhemmästä puolustuksestamme, sosiaaliuudistuksista, paikastamme kansainvälisessä työn uudelleen jaossa, eläkejärjestelyjen kustannusjaosta sekä koulutuksemme uudelleen muokkauksesta vastaamaan uutta kilpailutilannetta.

Syntyvien suomalaisten määrää tulee lisätä. Koululaisten määrätietoisempaa ohjaamista tulee lisätä löytämään aktiviteettia liikkumisen ja uteliaisuuden lisääntymiseen. Opiskelijoiden suuntautumista tulee ohjata vallitsevien tarpeiden mukaisesti ja uteliaisuutta suuntautuneisuuteen on kannustettava. Oppilaitoksien koulutuksen laatua sekä intensiteettiä tulee kohottaa kaikilla koulutuksen tasoilla. Suomalaisten on osattava uteliaan tiimimäisesti keskittää voimiansa. Parhaiden osaajien yksilöllisiä huippusuorituksia on kannustettava ja tutkimisen uteliaisuutta lisättävä. Kaikille näille teemoille tulee järjestää edellytykset.

Yritteliäisyyttä on kannustettava - teemaksi sopii hyvin "yksi uusi työntekijä jokaiselle yrittäjälle partneriksi jakamaan riskiä ja menestystä". Laatua, logistiikkaa ja asiakaspalvelun halua ymmärtämään asiakkaansa tyytyväisyys yhtiönsä ja yrittämisensä korkeimmaksi päämääräksi, jossa asiakas halutaan tulevan uudelleen yrityksen ovista löytämään ratkaisuja uusiin ongelmiinsa.

Vedenjakajaeduskunnalla on paljon valmisteltavaa ylihuomiselle, jolloin suuret päätökset tehdään. Nyt valittava eduskunta ei ole välivaiheen eduskunta, vaan valmisteleva nelivuotiskausi, jonka vahvalle pohjalle voidaan rakentaa ensi vuosikymmenen menestyvä, itseensä luottava, vapaa ja sitoutumaton Suomi, joka löytää paikkansa maapallollisessa työn ja osaamisen uusjaossa. Samassa yhteydessä on ratkaistava koko maan kattava asumisen uusi aalto, tietoliikenteen ulottaminen kaikkialle kaikkien saataville ilman talouden rajoitetta. Mm. näiden osa-alueiden tehtävä on saattaa toimenpiteet vastaamaan sitä tarvetta, jolla pohjoisen pieni maamme on suuri suurempiensa joukossa.

Mitä korkeampi äänestysprosentti, sitä muistuttavampi on eduskunta valitsijoihinsa nähden. Eduskunta on pienoissuomi, jossa päätökset haudotaan valiokunnissa, saunoissa, palavereissa ja piireissä, joissa liian usein päällimmäisenä on vain omien verkostojen suosiminen ja palkitseminen.

Kansalaiset voivat äänillään valita mieleisensä ehdokkaat henkilöinä. Nyt on aika, jolloin muutos äänestyspäätöksissä aikaisempaan nähden on tervetullut lisäveri suuren salin päätösprosesseihin. Äänestäjän tehtävä on vaikea, koska kaikki lupaavat liikaa, kenelläkään ehdokkaalla ei ole kristallipalloa nähtäväksi, kuinka meillä menee kahden vuoden kuluttua. Paras lupaus olisi herkkyys kansalaisten kuuntelulle ja huomioimiselle. Valittavien edustajien velvollisuus on täyttää kansalaisten vaikuttamistyhjiötä, mitä koetaan 3 vuotta ja 11 kuukautta.

On kannustettavaa käyttää äänioikeutensa nyt, sillä vain kerran neljässä vuodessa valtiomme perusylläpitäjällä, tavallisella kansalaisella on valtakunnallinen vaikuttamismahdollisuus; se on juuri nyt ja nämä valinnat viitoittavat tien neljäksi vuodeksi. Voisimme nyt yrittää uutta äänestysvilkkausennätystä, tehtävä on "helppo" - jokainen varmasti äänestämään menevä houkuttelee yhden läheisensä äänestämään, joka ei olisi muutoin ollut valmis käyttämään kansalaisoikeuttansa. Jopa tyhjä lappu uurnaan on parempi ratkaisu, kuin kokonaan äänestämättä jättäminen. Nykyisin tyhjät laput luetaan hylättyihin, mutta jos niitä on riittävästi, niin se nostaa keskustelun ehdokkaiden laadusta, soveltuvuudesta ja valintojen vaikeudesta.

Lopuksi:

Annettu ääni on osallistumistodistus yhteisiin asioihin. Kansalaisaktivismi nostaa seuraavan neljän vuoden aikana voimakkaasti päätään. Ihmisten osallistumis-, yhteenkuuluvuus- ja hyväksytyksi tulemisen vietti kasvaa ja kansalaisliikkeet nousevat vaihtoehdoiksi perinteellisille poliittisille puolueille. Tee nyt kansalaisaktivoituminen ja äänestä, älä jää kotiin - mene ja vaikuta. Mikäli äänestysprosentti nousee yli viisi prosenttiyksikköä, on eduskunta huomattavasti erilaisempi kuin perinteellisellä äänestysvilkkaudella. Kansalaiset voivat nyt ottaa päätökset käsiinsä.

Ilkka Luoma
ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.blogspot.com
KESKUSTELU --- TIEDE
___________________________

Kuva 1.:

---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/421400758/ ---

Kuva 1., kuvateksti:

Eduskunnan uudisrakennus on terävä muodoiltaan - parasta suomalaista suunnittelua ja valmistusosaamista. Kuinka terävästi valitsemamme kansanedustajat voivat Suomi-laivaamme johtaa Brysselin holhouksessa valitsijoidensa etuja ajaen, jopa kansalaismielipiteen vastaisesti? [DSC_4625.JPG]

Kuva 2.:

---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/421400731/ ---

Kuva 2., kuvateksti:

Kansalaisilla oli mahdollisuus tutustua verovaroillaan maksamaansa eduskunnan uudisrakennukseen pikkuparlamenttiin Helsingissä. Rakennus oli komea, hieno ja materiaaleiltaan isänmaallinen, mutta kuinka isanmaallisia ovat talon käyttäjät, meidän valitsemat kansanedustajat? [DSC_4621.JPG]

Ylläolevia linkkien takaa aukeavia kuvia saa käyttää alussa olevan kirjoituksen yhteydessä. 17. elokuuta 2006, klo 15:09 [ DSC_4621.JPG ] ja 15:16 [ DSC_4625.JPG ]. Copyright by Ilkka Luoma 2006.

maanantaina, maaliskuuta 12, 2007

Maailmanjärjestys tarvitsee ainoalle valtahegemonialle vastinetta tasapainoksi

Kuvan aukeilla ja kentillä ei näkynyt satoihin vuosiin tavallisia kansalaisia - Kielletty kaupunki sisälsi enimmillään mm. 20.000 eunukkipalvelijaa ja keisarin 12.000 naisen haaremin. Nyt kielletty kaupunki on suuri nähtävyys. Kiinan nykyjohto on huolehtinut esikuvansa hyvin ja aluetta korjataan jatkuvasti. Keisari Zhu Di aloitti kielletyn kaupungin rakentamisen 1400-luvun alussa, jolloin Kiina oli maailman vaikutusvaltaisimpia maita maailmassa.
Kielletyn kaupungin pääportti, jossa vakaasti ja pysyvästi sijaitsee nykyisen Kiinan perustajan Mao Zedong ín kuva. Mao teki kokeiluja ja testasi huomisen systeemejä - tuolloin kokeet epäonnistuivat, mutta jalostettuna nuo, ehkä parhaat niistä, voisivat olla uuden ajan alkua markkinatalouden ajautuessa omiin liian suuriin ongelmiinsa.

____________________________
[ ...YLE Maailmannäyttämöllä ihmetteli pörssinotkahdusta Shanghaista, osallistuneet asiantuntijat ihmettelivät myös vahvan kansantuotteen nousun ongelmia. Lisäksi keskustelua herätti huomio, että muutkin voivat kuluttaa kuin eurooppalaiset ja amerikkalaiset ... ]

Kiina sai starttikehoituksen jo edesmenneen Kiinan suuren miehen Deng Xiaoping ´in kehotteena rikastua - näin tuli annettua maailman historian suurimman mobilisaation komento. Jälkipolvet voivat sitten miettiä 50 vuoden kuluttua, mitä tämä kehote sai aikaan.

Viimeinen vuosisata oli eurooppalaisten ja amerikkalaisten vuosisata jatkuen aina 2020-luvulle saakka. Kiina on ottanut käyttöönsä osin samat menetelmät hyväkseen ja haitakseen kuin millä valkoinen markkinatalousmekanismi imi kehitys- ja öljymaiden raaka-aineet, pilasi ilmakehän, saastutti pohjavedet ja rakensi maailman suurimmat tuloerot. Viimeisen sadan vuoden aikana läntinen markkinatalous on syytänyt ilmakehään, vesistöihin ja maaperään suunnattomat määrät vahingollisuutta, jonka korjausurakat ovat lankeamassa jälkipolvillemme. Me emme mukavuuteen, elintasoon ja elämän helppouteen tottuneina kykene tekemään riittäviä muutoksia.

Kiina otti vastaan länsimaiden investoinnit kiihdyttämään oman tuotantokoneistonsa maailman suurimmaksi luomalla jättiläismarkkinat ja loputtoman halvan työvoiman saannon osinko- ja tuottoherkille länsisijoittajille ja yrityksille. Länsi haki voimansa menestymiseen halvoista "liukuhihnoista" ja läsnäolosta maapallon yksillä suurimmista markkinoista.

Nyt USA elää Kiinan rahoittamana, USA saa katettua jättiläismäiset vajeensa kiinalaisella työllä, jotta voivat ostaa isänmaattomasti entistä enemmän kiinalaisia halpatuotteita. Nyt vain odotetaan, kun kiinalaiset autot marssivat länsimarkkinoille. Kiinassa riittää meihin nähden halpaa työvoimaa, halpaa suunnitteluvoimaa ja halpaa liikkeenjohtoa. Tarkkaan ottaen me emme ole missään tilanteessa tai tuotannon vaiheessa parempia kuin kiinalaiset kolleegamme seuraavien 10 vuoden aikana.

Suurin pelko eurooppalaisille ja amerikkalaisille on Kiinan korkeateknologian valmistuminen kauppakuntoon; lentokoneet, erikoislaivat, kulkuvälineet, tietokoneet ja ympäristötekniikkaan liittyvät tuotteet sekä järjestelmät.

Maailmannäyttämöllä ohjelmassa pohdintaa aiheutti "pörssinotkahdus" Kiinasta - kyseessä ei ollut edes mikään romahdus, vaan testi ja pieni ylilyönti tottumattomilta sijoittajilta, joita Kiinassa kasvaa kuin sieniä sateella. Kiinassa harjoitellaan länsimaalaista spekulaatiopolitiikkaa. Kiina on ottamassa vahingokseen käyttöön juuri sen elementin, millä häviämme pelin - myös kiinalaiset haluavat rikastua tekemättä mitään. Spekulaatioraha on aina toisen työn ja tuottavuuden ulosmittausta, jossa tulonjaon kohdisteellisuus ajaa ostovoimaa sellaisiin taskuihin, joihin se ei oikeudenmukaisuusperiaatteella edes kuuluisi.

Kiinan suurin voima on innokas kansa. He ovat uteliaita, tarkkoja ja vaativia - he osaavat myös kilpailla. Kiina on yksi vanhimpia teollisuusvaltioita ollen jo 1800-luvulla maailman suurin teollisuusvaltio. Kiinassa on jo nyt uudelleen maapallon suurin teräksen tuotanto. Kiinassa riittää oppinutta työvoimaa. Suurena voimavarana Kiinalla on miltei mapallon jokaisessa maassa ahkeria, valittamattomia ja vähään tyytyviä kansalaisiaan miljoonittain. Kiina kasvattaa henkistä pääomaa tehokkaasti hyödyntämällä kaikkialla maailmassa parhaiden yliopistojen opit. Kiina koulututtaa ihmisiään kaikkialla. Kiinalaisia tutkijoita on kaikkialla, yliopistotutkimusten yleisin osallistujanimi ei ole enää Smith, nyt se on Li.

Kiinassa valmistuu enemmän insinööreja kuin Euroopassa ja USA:ssa yhteensä. Meillä ei ole syytä luulotella, että meidän insinöörit olisivat parempia - se on harhaluulo. Kiina tuottaa myös muiden ammattialojen osaajia korkeakoulutuksena enemmän kuin koskaan. Voimme vain arvata, mitä tapahtuu, kun tämä maapallon suurin koulutettu tietokeskittymä mobilisoituu.

Kiinassa on eräs pelottavan suuri asia; se on yhteenkuuluvuus, vaikkakin kiinalaisen pahin kilpailija on kiinalainen itse. Kiinassa on keskimäärin voimakas kansallistunne, kuten se on ollut voimatekijänä myös USA:ssa, kun se nousi maapallon veturiksi ja maailmanpoliisiksi [USA:ssa yhtenäistunnetta luo massiivinen isänmaallishenkinen elokuvateollisuus]. Kiinassa joukkovoimaa nostaa vuosisatainen kollektivismi, jolla ei ole juuri mitään tekemistä kommunismin kanssa. Kiinassa perhe ja suku ovat kaikki kaikessa; veri on vettä sakeampaa.

Voimme koettaa löytää myös ongelmia Kiinasta. Saasteet, juomavesi, raaka-aineiden riittävyys, poikavaltaisuus, elintasokuilu kaupunkien ja maaseudun välillä. Löydämme myös kymmenet eri kansallisuudet, kielimurteet, maakuntahenki, keskinäinen kilpailu ja paikallishallinnon korruptio kuin myös paikallisviranomaisten osittainen mielivalta.

Kiinalaisiin ongelmiin on yksi vahva vastavoima; se on keskushallinto. USA:ssa vastaava voima on liittovaltio, Euroopassa se voisi olla keskitetympi EU:n ylijohto. Kiinassa keskushallinto on keisareiden Kiinan suora jatko. Keisari edusti voimaa, pyhyyttä, ja yhteenkuuluvuutta, mutta ennen kaikkea karismaa ja luottamusta. Keskushallinto on Kiinan viimeinen sana. Kiinan korkein elin istuva politbyroo, jossa on kommunismia vain tuo nimi. Kiinan kommunismi on nuori ilmiö verrattuna keisareiden keskusvaltaan - kiellettyyn kaupunkiin, joka nytkin on käytännössä olemassa korkeimpina puoluejohtajina. Kiinaa johtaa yhdeksan miestä, kaikki insinöörejä. Keisaria ei ole, mutta keisarin valtaa käyttää pitkälti Hu Jintao.

Kiina ei pyri selittelemään demokratian kaikkivoipaisuudella. Kiinassa ei meidän kaltainen demokratia toimi koskaan, eivätkä he sitä edes tarvitse. Kiina tarvitsee johtajaa, oikeudenmukaisuutta, luottamusta, yhtenäisyyttä ja kansallista keskinäisvoimaa, jota se luo juuri koko ajan kasvavalla vauhdilla. Kiinalaiset edelleen muistavat kunnioituksella nykyisen Kiinan luojan ja perustajan Mao Zedong ´in hänen epäonnistuneista kokeiluistaan huolimatta. Kiina tarvitsee aina vahvan johtajan; 1.325 miljoonaa ihmistä ei ohjata vaalidemokratioilla ja vaalien tyhjillä puheilla. Kiina elää voimakkaista päätöksistä, joihin kansalaiset voisivat luottaa.

Kiinassa kansankokous julistaa aiemmin ryhmissä päätetyt asiat koko kansalle. Nyt pääministeri julisti yksinkertaisesti, ilman vaalilupausmaisia lauseita mm. seuraavat päämäärät: säästö, toimintatehokkuus, tuotekehitys, ympäristöhuolehtiminen ja maaseudun tuki. Kiinalaiset pitävät keskushallintoa lukkona, joka on takuumies asioille. Paikallista hallintoa voidaan arvioida, mutta keskushallinto pysyy koskemattomana, kuten keisarit heidän vahvuuden aikoinaan.

Kiina seurailee mielellään länsivirtauksia, he ottivat amerikkalaiset pikaruokalat, yksityisautot ja omakotitalot. Toivottavasti he eivät ota meiltä laitoskulttuuria, vanhainkoteja, individualistista yksinoloamme, yksinäisyyttämme ja puhumattomuuttamme lähimmäisillemme. Me Euroopassa olemme menettämässä yhteishengen, yhteenkuuluvuuden ja kansallisen tunteen omasta osaamisestamme. Kiinassa elää taas voimakas usko ongelmien ratkaisukykyyn.

Kiina kerää nyt voimavaroja ja toiminnan reservejä varautuen länsimaiden talouslamaan. Kiina kykenee omalla kulutuksellaan ja kansantaloudellaan estämään länsiromahduksen vaikutuksen itseensä, se saattaa olla pelastus myös monille pienille maille, kuten Suomelle.

Kiinalaisissa on yksi ominaisuus ylitse muiden; heillä on uskomaton odottamisen taito, vaikka aina tuntuu siltä, että he kiiruhtavat hengähdysvauhtia eteen päin - tosin vanhat sanonnatkin kuuluvat: kiiruhda hitaasti, ... tai puutarhan hoito on maailman tärkein asia, eikä sekään ole niin tärkeää.

Kiinassa puhaltavat nyt uudet tuulet niin ongelmissa, ratkaisuissa kuin valtapelissä, jossa - meille niin kummallisella tavalla - järjestys säilyy ja systeemit toimivat. Kun laitamme Kiinan kartan Euroopan päälle, jää alle koko EU. Kiinan hallintomekanismit vertauksena Suomeen on kuin vertaisi Enontekiötä Helsinkiin. Enontekiöläiset eivät kuulemma ole halunneet neuvoa helsinkiläisiä, kuinka pääkaupunkiamme johdetaan. Samoin länsimaalaiset voisivat perehtyä omiin ongelmiin ja kansalaisten hyvinvointiin kuin hakea meidän mielestä niitä kiinalaisia ongelmia, jotka meidän silmäämme paistavat. Ovatko kiinalaiset tulleet meitä neuvomaan; eivät - he ovat tulleet tekemään kauppaa kanssamme, ja siinä piilee mahdollisuutemme.

Lopuksi voisi ottaa teoreettisen, mutta kiinnostavan loppulauseen:

Mikäli jokainen kiinalainen ostaisi meiltä jotain kerran kuukaudessa, kerrallansa 22 eurolla, olisi miltei meidän koko vientitoimintamme katettu. Koko Kiinassa keskipalkka on 65 euroa kuukaudessa. Mutta mitä Deng Xiaoping´in rikastumiskehoitus viime kädessä merkitsi?

Ilkka Luoma
ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.blogspot.com


KESKUSTELU ---- TIEDE

Kuva 1.

---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/417814279/ ---

Kuvateksti 1.

Kuvan aukeilla ja kentillä ei näkynyt satoihin vuosiin tavallisia kansalaisia - Kielletty kaupunki sisälsi enimmillään mm. 20.000 eunukkipalvelijaa ja keisarin 12.000 naisen haaremin. Nyt kielletty kaupunki on suuri nähtävyys. Kiinan nykyjohto on huolehtinut esikuvansa hyvin ja aluetta korjataan jatkuvasti. Keisari Zhu Di aloitti kielletyn kaupungin rakentamisen 1400-luvun alussa, jolloin Kiina oli maailman vaikutusvaltaisimpia maita maailmassa.

Kuva 2.

---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/417814284/ ---

Kuvateksti 2.

Kielletyn kaupungin pääportti, jossa vakaasti ja pysyvästi sijaitsee nykyisen Kiinan perustajan Mao Zedong ín kuva. Mao teki kokeiluja ja testasi huomisen systeemejä - tuolloin kokeet epäonnistuivat, mutta jalostettuna nuo, ehkä parhaat niistä, voisivat olla uuden ajan alkua markkinatalouden ajautuessa omiin liian suuriin ongelmiinsa.
...............................................................
Kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä. Kuva 1.; B0004494, 5. marraskuuta 2004, klo 7:58 [FI]. Copyright by Ilkka Luoma 2004. Kuva 2.; B0004508, 5. marraskuuta 2004, klo 7:39 [FI]. Copyright by Ilkka Luoma 2004.

sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2007

Luottamuksen ja epäluulon suhde ajaa hallitsemattomaan väkivaltaan

Taivaanrannassa meren jään takana siintää savupiiput, jotka ovat mielletty elintason merkkikuviksi. Savu, päästöt ja hiilidioksidi ovat työn ja tekemisen merkki. Savu merkitsee rahaa, vientiä, palkkoja ja menestystä. Tämä menestys haetaan aina jonkin varjolla ja jonkin resursseista. Nyt ongelmistamme suurin, joka myös aiheuttaa hankalimman syy-seuraussuhteen - on jatkuva kasvu ja sen hokema sokeana ymmärtämättömyytenä, että mikään ei riitä koskaan loputtomiin. Kausaliteetti tulee palauttamaan "järjestyksen" vuosimiljoonaiseen tasapainoon - ennen lopullista "tuhoa" - tai se ei ole oikeastaan tuho, vaan jatkumon päässä häämöttävä syy-seuraussuhteen keskipiste.

____________________________
[ ...ihminen reviiritaistelussaan, kasvavassa omistushamuamisessaan ja näyttämisenhalussaan rakentaa epätasapainoa herkkään luottamuksen ja epäluulon suhdeverkkoon - jossa vallitsee aina syy-seuraussuhde... ]

Täyttäessään hallitsemisen tarpeita toisten valvonta, määräily ja epäsuora vaikuttamisen halu herkistävät yksilöiden, ryhmien ja kansanjoukkojen väliseen hallitsemattomaan yhteenottoon päätyen aika-ajoin massiivisiin väkivaltataisteluihin - ihminen ja ihmisryhmät määrittämättömässä aikakausiajattelussa puhdistavat, purkavat ja toteuttavat patoutuneita kokemuksiaan epäoikeudenmukaisuudesta.

Tiedemiehet ovat kautta-aikain tutkineet kausaliteettia (syy-seuraussuhde) - on hyödyllistä vähintäänkin ymmärtää, miksi jokin tapahtuma on mahdollistunut. Syy-seuraussuhteet vallitsevat kaikkialla, niin koko eläinkunnassa, fysiikassa, kemiassa kuin filosofiassa ja psykologiassa.

Luomakunnan kausaliteetti on yhtä pitkä kuin aikajakso "kaiken alusta". Kaiken alun synnytti pienen pieni "häiriö" täydellisen harmonisessa ja äärimmäisen lyhytkestoisessa alun supertapahtumassa - alkuräjähdyksessä. Myöhemmin syntyivät pienimmät osaset, joita juuri nyt etsitään kiihkeästi ja nimenomaan selityksenä miksi yleensä on mitään ja miksi me olemme ihmisinä täällä.

Kaikkeen syntyi syy-seuraussuhde ja lopputulemana on mm. kaltaisemme eläinlaji, ihminen, joka kieriskelee pitkälti itse aiheuttamissaan ongelmissa. Ihminen on yksi eläinlaji muiden joukossa, itseasiassa ihminen on vain yksi malli, kuinka atomit ja molekyylit ovat ryhmittyneet joukko-opiksi, josta on syntynyt kysymyksiä asetteleva ajattelija.

Ihmisen epäluulo voittaa luottamuksen juuri ennen hallitsematonta väkivaltapurkausta. Aika-ajoin ihminen tarvitsee maskuliinisensa voimain koetuksen - tähän haetaan aina jokin syy, jotta seuraus saa oikeutuksensa. Valtahegemoniassamme olemme ylittäneet meille luonnostaan tarkoitetun reviirialueen. Olemme onnistuneet ruokkimaan omaa itsetyytyväisyyskoneistoa niin paljon, että suhteellinen ymmärryksemme elinaluekoosta on hämärtynyt ratkaisevaksi uhaksi muille luonnostaan tasa-arvoisille lajeille.

Taistelu on osa luontoa. Luonnossa laajasti ottaen vallitsee sattuma, tai paremminkin kausaalisuus, johon 99,99% eläin- tai kasvikunnasta ei pyri eikä voi ottaa määräävää osaa. Ihminen on ainoa eläinlaji, joka koettaa vaikuttaa syy-seuraussuhteisiin ihmiskeskeisenä ajattelumallina. Muu orgaaninen eliöstö "hyväksyy" niistä riippumattoman ohjailumekanismin annettuina parametreina.

Eläin- ja kasvilajisto keskittyy vain juuri oman sattuman täyteisen elinkaarensa välittömään suojelemiseen, ilman että se tekee suunnitelmia varastoidakseen energiana, materiana tai suunnitelmina sellaista, mikä kuuluu myös muille. Vain ihminen on luonut luonnottoman taseajattelun, jossa mm. taloudellisena ilmiönä markkinatalous omistajaluokkana pyrkii ohjailemaan suurempaa reviiriä kuin sille kuuluisi.

Ihminen on kateellinen, mutta oikeudenmukaisuutta haluava. Vapaasti, mutta rahavallan tarkassa ohjailussa kulkeva markkinatalous ajaa ihmisiä eripuolilla maapalloa epätasapainoon, epäoikeudenmukaisuuteen ja epätasaisten kertymien yhteismitaksi, jonka seurauksena syntyy vääjäämätön konflikti - se sota, joka ravistelee koko ihmiskuntaa aika-ajoin. ---

Ja tähän tapahtumaan on selvä syy-seuraussuhde - se luottamuksen ja epäluulon järkkynyt suhde, jossa "heikompi" tarttuu aseeseen, väkivaltaan ja muutosvoimaan. "Vahvempi" vastaa [myös provosoiden] voimakkaammilla aseilla. Sota on osa ihmisluontoa, kuten se on eläinkunnassakin, mutta meillä se ajautuu kekseliäisyytemme vuoksi ylimitoitetuksi valtataisteluksi, jossa aina lopuksi sanotaan: "Ei enää koskaa...".

Loppukirjoitus

Juuri nyt maailmassa vallitsee energian, raaka-aineiden, työvoiman, valtahegemonian ja henkisen vaikutusvallan uusjako. Yhteiset resurssit eivät riitä kaikille sen suurimman kulutuksen näkökulmasta. Maapallo on yksinkertaisesti tukehtumassa. Jännitteet kasvavat - itä kohtaa lännen. Etelä kohtaa pohjoisen ja tulotasoerot ovat juuri nyt suuremmat kuin koskaan. Ihmiskunnan suurimmassa pokeripelissä kortit on nyt jaettu epärehellisesti ja väärin. Pelin pyörittäjä vaihtuu tämän vuosisadan aikana.

Ilkka Luoma
ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.blogspot.com


KESKUSTELU --- TIEDE


Syy-seuraus suhteen selityslinkki:
---
http://www.helsinki.fi/~pylikosk/opetus/tf/22.html ---

Wikilinkki:
---
http://en.wikipedia.org/wiki/Causality [eng.] ---
Tekstiin liittyvä kuva:
---
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/417357879/ ---

Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä.


Kuvatiedosto: DSC_7010.JPG. 3. maaliskuuta 2007, Rauma, klo 15:01 [FI]. Copyright by Ilkka Luoma 2007.

Kuvaan liittyvä teksti:

Taivaanrannassa meren jään takana siintää savupiiput, jotka ovat mielletty elintason merkkikuviksi. Savu, päästöt ja hiilidioksidi ovat työn ja tekemisen merkki. Savu merkitsee rahaa, vientiä, palkkoja ja menestystä. Tämä menestys haetaan aina jonkin varjolla ja jonkin resursseista.

Nyt ongelmistamme suurin, joka myös aiheuttaa hankalimman syy-seuraussuhteen - on jatkuva kasvu ja sen hokema sokeana ymmärtämättömyytenä, että mikään ei riitä koskaan loputtomiin.

Kausaliteetti tulee palauttamaan "järjestyksen" vuosimiljoonaiseen tasapainoon - ennen lopullista "tuhoa" - tai se ei ole oikeastaan tuho, vaan jatkumon päässä häämöttävä syy-seuraussuhteen keskipiste.

Kuinka tulonjakopuolue onnistuu SAK:n ja Eero Heinäluoman kanssa

Suomen valtapuolueen Sosialidemokraattien puheenjohtaja Eero Heinäluoma puhui sinänsä asiaa, mutta idealismina, ei konkreettisena ja toteutuskelpoisena asiakokonaisuutena. Puoluepolitiikka on käymässä tiensä päähän nykymuodossaan. Kansa ei enää kiinnostu "tyhjistä sanoista". Heinäluoman puhe oli sanoina selkeää ja ymmärrettävää, muut käytännössä toteutuskelvotonta. Puheessa ei nähty metsää puilta. Puhujalavan takana siintää demareille tyypillisesti kulttuuri; "vaalean punaiset" ovat myös innokkaita työväenteatterin kannattajia, vaikkakin takana siintää Suomen teatterimaailman pyhättö Suomen Kansallisteatteri, josta aivan viime aikoina jäi eläkkeelle yksi erinomainen näyttelijä ja herrasmies; Martti Järvinen, joka pitkän teatteriuran päätteeksi sai ansaitsemansa eläkepäivät. Demarit sen sijaan kamppailevat kulttuurin ja markkinatalouden välillä. Demarit kuten Kepukin joutuu muutokseen, joka voi ravistaa koko puoluekonetta, siksi kyllästynyttä kansan syvät rivit ovat. Yltäkylläisyyttä ja hyvinvointia kaltaisellamme kulutustasolla ei yksinkertaisesti voi kaikille maapallon kansalaisille jakaa ja tämän tietää erinomaisen hyvin myös valtiovarainministeri Eero Heinäluoma. DSC_ 11983.JPG, klo 12:14. 1/400s, f10, 40 mm.


[ ... SAK räväytti puhuttelevalla ravistelulla, tietoisesti tietäen jo etukäteen tulevan palautteen. Operaatio onnistui hyvin ja ihmisten mieliin jäivät mm. alitajuntakytköksinä Fortum/ Lilius optioiden tolkuttomuudet. Ruoka on elinehto ja tällä leikitteleminen ylitti aivan tavallisen kansalaisen sietokyvyn... ]

Puheenjohtaja Eero Heinäluoma on ammattiyhdistyskasvatti. Hakaniemen ammattijyränä, toki valveutuneena sellaisena - oli suuri harppaus valtiovarainministeriön linnaan ja puolueen johtoon. Eero Heinäluoma esittää suurena pienellä äänellä sanailijana henkistä alistumista karismaattisemmalle Niinistölle ja hiukan pidemmälle Vanhaselle.

Demarit ja SAK ovat rakentaneet Suomeen osaltansa vertaansa vailla olevan tulontasauskoneiston. Suomessa on keskimäärin erinomainen elintaso, keskimäärin erinomaiset turvajärjestelmät ja toistaiseksi keskimäärin riittävästi rahaa jakava eläkejärjestelmäsysteemi. Miksi aina tämä keskimäärin - yksinkertaista, koska hiljalleen niin lapsiperheissä, opiskelijoissa, yksineläjissä, työttömissä ja vihdoin myös eläkeläisissä muhii hiipivä tulotason lasku, osallistumattomuus, tietämättömyys huomisesta, luottamuspula ja syrjäytyminen sekä lopulta kansantaloudellinen mahdottomuusyhtälö: valtiostamme loppuu raha, kun kilpailukykymme murenee mm. korkeiden kustannusten ja kohdisteettomien koulutusjärjestelmien vuoksi.

SAK perustettiin taisteluun patruunoita, tehtaanomistajia, ... siis työnantajia vastaan - huolehtimaan hiukan enemmän rahaa myös duunarin massiin. Siinä tehtävässä työmarkkinajärjestöt, SAK etunenässä, onnistuivat hyvin. Meillä Suomessa oli pienimmät tulotasoerot vielä 1970 ja -80 luvuilla, kunnes viime vuosikymmenenä tulotasoerot ovat olleet jälleen kasvussa. Lauantaiseurassa YLE-TV1:llä SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen osoitti valtiomiesmäistä taitoa selostaa epäsuorasti miksi SAK:lla oli oikeus raflaten valistaa katsojia hyllytetyllä tv-mässäilyllä ylipaisuneita osinkoja, optiojakoja ja työpaikkojen sekä pääomien karkailua.

Ihminen on aina ollut ahne keksittyään minäkeskeisyytensä ja varastoi ylijäämäänsä varastoiksi rahana, omaisuutena ja ihonalaisena rasvana pahojen päivien varalle. Demarit, vasemmisto ja SAK ovat kamppailleet myös työväestölle "varastoja", omaisuutena, kulutusvoimana ja sijoituksina. Ihminen on ns. kerääjä, joka mittaa arvoansa mm. "varastojensa" määrällä ja koolla. Jokainen varasto tavarana, omaisuutena ja ostovoimana on aina pois aktiivisesta luonnon kiertokulusta. Näin ihminen onkin varastoivin eläinlaji, joka hamuaa itselleen sellaista kasvu - ja elonjatkamisvoimaa, joka on muilta pois. Kulutamme määräämme suuremman osuuden maapallollisista yhteisistä varannoista.

Demarit ovat vastavoima yliähkyoptioille, suhteettomille osingoille ja ostovoiman jemmaamiselle liian harvojen taskuun. SAK halua jakaa sitä, mikä kuitenkin yhdessä tehdään. On kansantaloudellisesti sama kuka mahdollistaa, kuka suunnittelee ja kuka tekee - oleellista on se, kuka kuluttaa yhteiset tuotokset ja kuinka/ miten paljon niitä kulutetaan. Kysymys on jakaantumisesta. Eero Heinäluoma oppi Helsingin Hakaniemessä jakamisen periaatteen, hän oppi myös mikä voima SAK:ssa piilee - kukahan vielä osaisi kanavoida tämän voiman kansankunnan eduksi?

SAK:n ongelma on jäsenistön ikääntyminen. Suomen ongelma on väestön ikääntyminen. Puolueiden ongelma on nuorten puute aktiivisista toimijoista. Nuoret eivät ole kiinnostuneita puolueista, ei ammattiyhdistysliikkeistä, eikä oikeastaan puoluepolitiikastakaan. Missä vika? Demarit, SAK ja Eero Heinäluoma ovat tosi paikan edessä. Kuinka herätetään joukkoihin ymmärrys, ettei kaltaisemme meno voi jatkua - olisiko todellisuuden tunnustus keino sytyttää joukot, sytyttää nuoret osallistujiksi huolehtimaan huomisesta. Sytytys ei onnistu lupauksilla, joissa jaetaan sellaista, mitä ei ole olemassa. Paras sytytys on lupaus olla kuuntelija, olla kokoaja ja olla esille ottaja.

Demarit toivat osaltansa elintasoa Suomeen, SAK lyhensi työaikaa. SDP paransi työehtoja, SDP nosti palkkoja vastavoimaksi loputtoman ahneille osinko- ja spekulaatiokiipijöille. Duunarikin ansaitsi ostovoimaa helpommalla, nopeammin ja tehokkaammin. Palkkiona meillä on osin tietyillä toimialoilla ulkomaisiin toimijoihin nähden kilpailukyvytön markkinamekanismi. Emme pärjää puolta halvemmille työtovereillemme. Mitä me teemme? Tässä olisi SAK:n, demareiden ja Eero Heinäluoman mahdollisuus saada uutta sytykettä joukkoihin, osallistumiseen ja yhteenkuuluvuuteen.

Niin duunari, suunnittelija kuin pääoma voisivat katsoa Suomemme etua, jokainen meistä voi leikata sellaista, mitä meillä on liikaa - tilalle saisimme kilpailukykyä, kauppaa ja toimeliaisuutta. Me saisimme voimaa kohdata vieläkin suuremmat haasteet; ympäristömme korjaamisen, kohentamisen ja elinkelpoisuuden palauttamisen monimuotoisuudelle ja harmonialle, jonka olemme kulutuskiihkossamme tuhoamassa.

Aika on nyt loppunut. On vain tekojen aika - leikkaamisen ja säästämisen aika. SAK ja demarit kantoivat vastuuta, kun liian itseriittoisilta patruunoilta neuvoteltiin ja lakkoiltiin tulonsiirtoa myös duunarien varastoihin. Nyt nämä varastot ovat täynnänsä sellaista, joka kuuluu muille. On aika purkaa se - se tulee palauttaa luonnon omaan kiertoon ja valinnoiksi myös muille. On tasapainoittamisen aika - työtätekevä väestö suurempana massana voi ottaa vallan ja tehdä elämänsä suurimman ympäristöteon, luoda elämän edellytyksiä tuleville sukupolville.

Huhu kertoo, että Eero Heinäluoma olisi vuokrannut vihreydessään Toyota Prius hybridiauton vaalikampanjaansa juuri vaalien äänestyspäivään saakka. Onko tämä merkki demareiden vihertymisestä, jää nähtävksi - äänestäjät valitsevat nyt vedenjakajaeduskunnan, joka valmistelee pohjaa neljän vuoden päästä valittavalle eduskunnalle, jolle sälyttyy kaikki suuret, vaikeat ja jopa kipeät päätökset kulutuksesta, verotuksesta, tulontasauksesta ja nykykaltaisen hoivayhteiskunnan osittaisesta purkamisesta. Rajat on nyt saavutettu. Olemme syöneet liikaa ja se näkyy.

Ilkka Luoma
ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.blogspot.com
KESKUSTELU ------ TIEDE

Pääkuva:

http://photos1.blogger.com/blogger/4810/1008/1600/DSC_1983.jpg

Pääkuvan teksti:

Suomen valtapuolueen Sosialidemokraattien puheenjohtaja Eero Heinäluoma puhui sinänsä asiaa, mutta idealismina, ei konkreettisena ja toteutuskelpoisena asiakokonaisuutena. Puoluepolitiikka on käymässä tiensä päähän nykymuodossaan. Kansa ei enää kiinnostu "tyhjistä sanoista". Heinäluoman puhe oli sanoina selkeää ja ymmärrettävää, muut käytännössä toteutuskelvotonta. Puheessa ei nähty metsää puilta. Puhujalavan takana siintää demareille tyypillisesti kulttuuri; "vaalean punaiset" ovat myös innokkaita työväenteatterin kannattajia, vaikkakin takana siintää Suomen teatterimaailman pyhättö Suomen Kansallisteatteri, josta aivan viime aikoina jäi eläkkeelle yksi erinomainen näyttelijä ja herrasmies; Martti Järvinen, joka pitkän teatteriuran päätteeksi sai ansaitsemansa eläkepäivät. Demarit sen sijaan kamppailevat kulttuurin ja markkinatalouden välillä. Demarit kuten Kepukin joutuu muutokseen, joka voi ravistaa koko puoluekonetta, siksi kyllästynyttä kansan syvät rivit ovat. Yltäkylläisyyttä ja hyvinvointia kaltaisellamme kulutustasolla ei yksinkertaisesti voi kaikille maapallon kansalaisille jakaa ja tämän tietää erinomaisen hyvin myös valtiovarainministeri Eero Heinäluoma. DSC_ 11983.JPG, klo 12:14. 1/400s, f10, 40 mm.

Lisäkuvat:

1)

http://photos1.blogger.com/blogger/4810/1008/1600/DSC_1987.1.jpg

Kuvateksti 1.:

Vapulla on monet juhlijansa, toinen odotti ja toinen sai armeliaasti irakilaisilta islamilaisilta ilmaisen ruoan. Elämän laitapuolen kulkijat ovat muistutus kaiken katoavaisuudesta, kuten kulutuksen hedelmistä joiden perään ponnistelemmme selostuksella kasvava hyvinvointi ja työn teon helpotus. Kuinka pitkälle kasvutalous etenee, milloin tulevat rajat vastaan? Kuvan vahvasti vaatettunut henkilö ei ota osaa kulutusjuhlaa, hän ainoastaan taistelee elämästään. Meillä kaikilla on ansiomme ja ainutlaatuisuutemme, kukaan ei ole syntymähetkellä toistaan "arvokkaampi" kuten ei myöskään lähdön hetkellä, jolloin kaikki se maallinen muuttui salamannopeasti turhaksi ja hyvin kaukaiseksi. Pitäisikö evoluution poistaa minkäkölaiset kulkijat, miten kullakin on oma oikeutensa, vai antaako luonnon huolehtia kuten muualla eläinkunnassa. Kuka on kelvollinen antamaan sen oikean vastauksen? Kello 12:53. DSC_11987.JPG. 1/320s, f9, 97 mm.

2)

http://photos1.blogger.com/blogger/4810/1008/1600/DSC_1975.jpg

Kuvateksti 2.:

Marssille oli lähdössä myös Anarkistit, joille näyttää myös pääomien loputon rahankasvatus tuoneen mielipidettä purkamaan kasvuntaloutta maapallon kustannuksella. Anarkistit olivat pieni ryhmä, vain satakunta henkeä. Suomi on vapaa maa, siksi sen ovat tehneet isämme ja isoisämme, Kiitos heille. Meillä voivat kaikki kukat kukkia, myös vaihtoehtoiset. DSC_11975.JPG, klo 11:59. 1/250s, f8, 36 mm. Anarkisteille musta väri oli vaatetuksessa tyypillistä ja heidän lippunsa olivat enteellisesti musta-punaisia.